Päivät pitenee ja vauhti kiihtyy

Konehuone valmisteltiin aikaisemmasta kokoonpanosta tutulla DEi Reflect-a-Goldilla tulipellin ja vasemman iskaritornin osalta. Vasemman etunurkan jarrulinjan päällä olikin jo DEi Firesleeve suojaamassa turbojen lämmöltä.

Kun suuttimia irrotettiin suutintukista, huomattiin että osassa suuttimissa O-renkaat olivat väsähtäneet ajan saatossa. Samalla kun kysyin niitä Z-Powerin Teemulta, tuli mieleen kysäistä ehjän ilmamäärämittarin perään kun onnistuin toisen omistani pudottamaan lattialle jolloin sen laippa halkesi. Tokihan sellainenkin nurkista löytyi ja seuraavana päivänä tarvittavat hyveet olivatkin jo käsissä. Tuommoinen lippalakkikin oli pakettiin eksynyt. :) 

Petu lainasi jalomielisesti moottoripyöränosturia jollaista järkeiltiin auttamaan etuakseliston paikalleennostoa koneen ja vaihdelaatikon kera, ja sillä nosto todellakin kävi kuin tanssi. Tulevaisuutta ajatellen pitänee hankkia tuollainen itselle, monet asiat sujuu huomattavasti tunkkia tyylikkäämmin tasapainossa (tällainen siis: http://www.northerntool.com/shop/tools/product_200326249_200326249). Toki vaihdelaatikkoa tarvitsi tukea hallitunkilla että koko 170cm pitkiä orkesteri pysyi balanssissa. Ennenkuin huomattiinkaan koko hässäkkä oli jo hollillaan ja hetkeä myöhemmin pultattuna kiinni runkopalkkeihin.

Sitten alkoi paikkojen kiinnittäminen. Multilinkit kiinni Race.fi ylätukivarsiin, vanhat tutut BC Racing ER -tolpat paikalleen, aloiteltiin uutta reitittämistä HEL Performance -jarrulinjoille kun edellisellä kokoonpanolla rengas oli päässyt vähän niiden pintaa hieraisemaan.

Attesa-pumpun ja jakoaskin välisen letkun teettäminen menikin hieman kikkailuksi. Hydrauliikkaliikkeessä ei ollut laatikon päähän sopivan mallista liitintä mutta tästä ei lannistuttu. Lassi rälläköi alkuperäisen letkun prässiliitoksen auki ja sai pelastettua varsinaisen liitinpään joka sitten prässättiin uudella holkilla Meka-Laitteessa ja toiseen päähän tuli 16-millinen banjo joka puolestaan sopii Attesa-pumpun lähtöön. Ei ihan bolt-on mutta tähän ollaan jo totuttu. :)  Ennen paikalleen laittamista senkin päälle sujautettiin DEi Firesleeve suojaamaan lähellä kulkevan pakoputken lämmöltä.

Tänään käytiin Lassin kanssa jatkamassa kokoamista ja illan päätteeksi kardaani on nyt paikallaan samoin kuin edellämainittu Attesa-pumpun letku kiinnikkeineen, kardaanitunnelin etupään tukirauta, koneen sähköt, maadoitus ja ECU, toistaiseksi käyttöön jäänyt vakio viskoflekti, jäähdytin ja keulahäkki. Huomenna jatketaan.

Kumpi ehtii ensin, kevät vai auto?

Tallirytmi on pysynyt tavoitteessa ja osa-alueet edistyy vakaata tahtia. Sisusta saatiin puhdistettua ja on nyt maalattua. Jälleen kerran sanonta "hyvä siitä tulee kun sen maalaa" osuu kohdalleen ja sisusta bensatankin koteloineen näyttää paikoilleen kuuluvalta yksivärisenä. Vaikka kotelo maalattiin sisältä mattamustalla, kannen sisäpinta päätettiin värjätä valkoiseksi jotta se tuo hieman valoa pimeään koteloon tankkaamista ja pieniä huoltotoimia varten.

Tuskin oli maali ehtinyt kuivua kun sisustaan alettiin lyödä tavaraa kiinni. Polkimet ja ohjauspylväs laitettiin paikoilleen ja aloitettiin taiteilu sähköjen kanssa. Sähköjohtosarjat ovat edelleen alkuperäiset - joskin reilusti karsitut - kun tänä talvena ei ehditty uusia sähköjä tekemään. Ehkä ensi talvena sitten jos ei muuta keksitä. Myös Attesa-säiliön ja pumpun välille laitettiin letkut lopullisille paikoilleen kulkemaan läpi alkuperäisen takapenkin istuinosan lyhintä mahdollista reittiä. Prässiliitoksia vaatineet letkut teetettiin Vantaan Meka-Laitteessa.

Aiemmin pahvista askarrellusta keruusäiliön mallista oli Vallinin Pasi nikkaroinut erittäin pätevän valmiin keruusäiliön turkkialumiinista. Väri on melkoisen kirpeä mutta se oli suoraa jatkoa Hello Kitty -hassuttelulle. Pasilla nyt vaan sattui jostain ihmeen syystä olemaan fluoresoivaa pinkkiä pulveria ja sopiva uuni maalaukselle ja siitä se ajatus sitten lähti. Mamasanilta tullut Walbro 400 istutettiin säiliön sisään ja säiliö soviteltiin paikalleen. Tämän jälkeen alettiin tehdä letkuja tälle: Aiemmin auton pohjaan kiinnitetyt moottorille menevät letkut pätkittiin sopivaan mittaan ja paineletkun päähän laitettiin HEL Performance AN8-liitin 90° kulmalla, tämä linja liitetään suoraan pumpun päälle säiliön yläpintaan. Paluuletku tehtiin perinteisellä karalla klemmarikiinnityksenä. Paluulinja bensatankille tehtiin myös valmiiksi samoilla tuotteilla, tankilta säiliölle tuleva linja odottaa vielä karkeasuodatinta väliin ennenkuin kokonaisuus saadaan pinottua. Siirtopumpuksi suodattimen jatkeeksi tuli Walbro 255 ulkoinen bensapumppu, Mamasanilta sekin.

Lääke kytkinmurheisiin löytyi luotettavaksi havaitulta DNSF:n kirpputorilta. Uusi tulokas on käytetty Nismo GMax joka kotiutettiin sopuhintaan, tämä kytkin on aiemman Coppermix Twinin kaltainen kaksilevyinen laadukas japanilainen sillä erotuksella että tässä on sintterilevyt aiempien massalevyjen sijaan.

Myös sääntöjen edellyttämä 6-napainen päävirtakytkin saapui HM-Osatuonnilta mukanaan vetovaijeri auton ulkopuolelle sekä "salamatarra" tälle. Hetken kuluttua isoja johtoja vetämään kohti keulaa!

Sitten yhdistettiin vaihdelaatikko koneeseen ja heilautettiin kone paikalleen. Tämä oli vielä ns. koekasaus jotta viimeiset sijoittelut ja mitoitukset saatiin hoidettua. Suutintukin modifiointia varten tuli varmistaa että sen takapäähän tuleva polttoainelinjan liitin mahtuu olemaan paikoillaan, samoin Attesa-pumpulta vaihdelaatikolle tulevan paineletkun pituus mitattiin. Keulahäkki laitettiin paikoilleen, samoin jäähdytin, välijäähdytin, öljynsuodatin ja -jäähdytin sekä ilmansuodattimet joista viimeksi mainituille hitsattiin vielä kiinnikkeet, samoin öljynjäähdyttimen ja suodattimen SpeedImportsilta tulleet öljylinjat leikottiin oikeaan mittaan ja viimeisteltiin AN10-liittimin. 

Tämän jälkeen kaikki purettiin irti. Kilpailuhenkisyyden vuoksi tehtävää lähdettiin "kellottamaan" ja moottori vaihdelaatikkoineen sekä koko etuakselisto oli irti 62 minuuttia työn aloituksesta.

Vetoakselit laitettiin paikalleen, samoin downpipe. Paljon helpompaa näin kuin autossa kiinni ollessaan.

Päävirtakytkimen paikan keksiminen tuottaa päänvaivaa. Ei tahdo löytyä sellaista paikkaa johon sääntöjen mukaisesti ylettää vöissä kiinni ollessaan mutta johon ei pääsisi osumaan vahingossa. Mietinnässä voitolle jäi kytkimen sijoittaminen katonrajaan otsaputkeen ja vaijeri ulos alkuperäisestä kattokaiteen reiästä. Katsotaan jääkö tuo tuohon vai löydetäänkö vielä parempi paikka.

Tämänkertainen tilannekatsaus päättyy maalattuun keulahäkkiin, tässä tosin vasta ensimmäinen kierros väritettynä.

Talliputki käynnissä

Talvilomaviikko on mahdollistanut täysipäiväisen keskittymisen projektin eteenpäin viemiseen ja tallilla onkin tullut vietettyä suuri osa valveillaoloajasta. Kokoamista on aavistuksen verran hidastanut kirotun ruostesuojamassan poisto tukivarsista yms. osista mutta toisaalta vauhti on vain kasvanut kun mukana puuhatiimissä on ollut Samin ja Lassin lisäksi myös Jonna ja Heikki. Tällä viisikolla tallilla käy aikamoinen hulina mutta hommaakin on paljon ja kaikille on näperrettävää riittänyt.

Kelkkojen maalin kuivuttua ne päästiin asentamaan paikoilleen. Takakelkka tukikehikkoineen asettui paikalleen mukavasti vaikka se pitikin saattaa tasaisesti kiristämällä lopulliseen asentoonsa alkuperäisestä muuttuneen asentonsa vuoksi. Alkuperäisillä puslilla ja tukilevyillä kelkan etäisyys korista oli takakiinnikkeiden kohdalta 19mm ja etukiinnikkeissä 28mm, nyt uusilla symmetrisillä teräspuslilla etäisyys on 3mm kaikkien kiinnityspisteiden osalta eli käytännössä vain kuvissa näkyvät Lassin teettämät teräslautaset ovat korin ja kelkan välissä. Tämän muutoksen myötä takakelkka kallistui taaksepäin noin 1,1°. Tavoitteena tällä on lisätä takapyörien vetopitoa kun ns. anti-squat lisääntyy. Anti-squat tarkoittaa lyhyesti sitä että veto päällä alustan geometria työntää pyöriä kohti maata kun taas pro-squat (anti-squatin vastakohta) veto vääntää pyöriä kohti pyöränkaarta eli tavallaan pyörä karkaa ylöspäin, poispäin maasta. Ulospäin pro-squat painaa auton perää alaspäin joka näyttää siltä että takapyörien päällä olisi paljon painonsiirtymää joka parantaisi vetopitoa vaikka käytännössä asia on juuri päinvastoin. Tai näin olen itse asian ymmärtänyt paremmin tietävien kanssa keskustellessa. Käytäntö osoittaa aikanaan mentiinkö asiassa oikeaan vai väärään suuntaan.

Jotta korin kiinnitystappien kierteet riittivät ja takakelkan tukikehikkoa pystyttiin käyttämään, tarvitsi etäisyysmuutos tasata puslien alapuolella. Tammer Dieselistä tuli sorvatut soviteholkit joilla tämä tasaus tehtiin. Etukiinnikkeissä käytetään kahta holkkia päällekkäin, alemmat näistä ovat alkuperäisen etu- ja takakiinnityksen sijoituksen ero eli 9mm joten jos kokeilu osoittautuu epäonnistuneeksi, kelkan asento pystytään kohtalaisen pienellä työmäärällä palauttamaan alkuperäiseksi poistamalla nämä holkit ja laittamalla samanpaksuinen avattu teräslautanen kiinnityspisteen ja korin väliin.

Etukelkka kiinnitettiin myös paikalleen ja koottiin ohjausvaihde siihen. Vaihteesta poistettiin jo aiemmin kaikki ohjaustehostimeen liittyvä, jännä nähdä miten käsivoimat riittää autoa ohjastamaan. Kammioiden välitiiviste on poistettu jotta ilma kulkee esteettömästi puolelta toiselle eikä jarruta ohjausta, ja kaikki nestelinjat tulpattiin.

 Keskilukon eli Attesan hydraulipumppu sijoitettiin hiljattain oikean takapenkin alle ja sen säiliö ohjaamoon pumpun yläpuolelle. Paluuletku pumpulta säiliöön teetettiin paikallisessa hydrauliikkaliikkeessä, 10mm sisäreikäisen letkun pumpunpuoleiseen päähän prässättiin 16mm banjo alkuperäisen liitännän mukaisesti. Menoletku pumpulle taiteiltiin pätkällä alkuperäistä letkua ja putkea. Pellin läpivientiin vielä asianmukaiset läpivientikumit. Valmis!

Mamasanilta tullut teräspunosletku kiinnitettiin polttoaineletkuksi pohjaan, porattiin läpivientireikä bensatankin koteloon ja laitettiin käsijarrun vaijerit paikalleen viimeisenä ennen auton ottamista irti vartaasta. Auton paino on kasvanut kiinnitettyjen osien myötä sen verran että kori pudotettiin pukeille varuiksi tunkin avulla kun ei käsivoima tahtonut enää riittää.

Kun auto saatiin vaakatasoon ja vartaan kiinnikkeet vihdoin irrotettua jatkettiin tietenkin kasaamisella. Pyöränripustukset ja jarrut edessä ja takana löysivät paikkansa, jarrukilvet leikattiin irti, takana pinottiin voimansiirto (vetoakselit, takaperä, kardaani), käsijarrumekanismit niputettiin ja säädettiin valmiiksi... Hommaa riittää mutta tekemistä helpottaa valkoinen pohja joka tekee auton alapuolisiin töihin merkittävästi lisää valoa. Tällä hetkellä takapää on jo tilattua takapyöräohjauksen lukitsevaa palkkia vaille valmis pyörien kiinni laittamiseen, etupää on koottu vain mallilleen sillä paikkoja täytyy vielä aukoa että saa etuvetoakselit paikoilleen sitten kun kone saadaan keulalle. Seuraavaksi puhdistetaan ohjaamo soodanjämistä, ruostesuojamassan roiskeista ja muusta kuonasta että päästään maalaamaan hitsauksen jäljet piiloon ja myöhemmin kokoamaan sisustaa ja sähköjä.

Vierailu Mamasanin uusissa tiloissa

Speedwagonin pääyhteistyökumppani Mamasan muutti juuri uusiin toimitiloihin lähelle edellistä paikkaa joten täytyihän paikka käydä porukalla tarkastamassa.


Kaartelimme Samin, Lassin, Jarnon ja Jonnan kanssa Espoon Koskeloon josta tukikohta löytyi ja sisällä näytti erittäin hyvältä. Kokonaisvaikutelma oli todella tyylikäs. Hyllyissä, seinillä ja vitriineissä oli runsaasti tuotetarjontaa esittelyssä, lisää varastossa ja loput saa tilaamalla, ja voin kertoa että jos tänne sattuu ostohousut jalassa, kaikkea mahdollista kiinnostavaa löytyy varmasti hankittavaksi. Onneksi itse jätin lompakon kotiin. :)

Suosittelen lämpimästi käymään paikkaan tutustumassa. Mikko lupaili avajaisia viikolle 10 ja avajaistarjouksiakin kuulemma on luvassa. Näppäile navigaattoriin osoite Koskelontie 14 Espoo ja kurvaa paikalle! http://www.mamasan.fi/etusivu/myymala.html

 

Lisää maalaushommia ja kokoamisen aloittelua

Kun korille tehtävät hitsaus- ja muokkaustyöt oltiin saatu päätökseen, päästiin vihdoin vetämään lopullinen maalipinta pohjaan, pyöräkoteloihin ja konehuoneeseen. Käytännön syistä ja kustannuksienkin takia maalausväline pysyi pensselissä ja suositteluista huolimatta maali yksikomponenttisena. Pohjamaaliksi Lassi järjesti sopivasi pari litraa Ferrexiä ja pintaväriksi sävytettiin Temalac sisustassakin käytetyllä värikoodilla. Kun koko auto oli lopulta yhtenäinen väriltään Samin, Lassin ja Jarnon avustamana, tuntui että kaikki alkaa olla valmista kokoamista varten. Yksi aiemmin luvattu yksityiskohta oli kuitenkin vielä toteuttamatta...

Jo toista kuukautta sitten vietettiin perjantai-iltaa muutamien virvokkeiden ja Parasta Ennen -radio-ohjelman siivittävänä Samin, Lassin ja Jonnan kanssa ja puheltiin pohjan maalauksesta. Yksi osallisista (ette varmaan arvaa kuka) heitti että pohjaan pitäisi tylsän perusvalkoisen maalin mausteeksi saada tietynlainen piristävä kuva. Muutama virvoke lisää ja idea alkoi kuulostaa tarpeeksi hauskalta, ja tuli sitten luvattua että homma toteutetaan. Nyt kun pohja oli saanut yhtenäisen värin päälleen, oli aika lunastaa lupaus. Videotykki, maalia ja pensseleitä mukaan ja tällainen siitä sitten tuli.

Facebookin puolella tämä kuva räjähti ihan käsiin. Tätä kuvaa katsottiin kahden vuorokauden aikana yli 7000 kertaa ja se on tuonut fanisivulle viitisenkymmentä uutta tykkääjää. Joku viisas on joskus sanonut "any publicity is good publicity", toivottavasti ainakaan yhteistyökumppanit ei pelästy. :)

 Takakelkan puslat olivat seuraavana työlistalla. Koska yliarvostettu mukavuus on muutenkin autosta karsittu pois, ei alkuperäisen tyyppisiä joustavia pusliakaan enää tarvittu. Takakelkka kävi mittauksissa Tammer Dieselissä jonka jälkeen sorvari pyöräytti umpiteräksestä uudet puslat joiden avulla kelkka pysyy takuuvarmasti paikoillaan. Kelkkaa haluttiin päästä kallistamaan hieman taaksepäin paremman jousitusgeometrian toivossa (ns. anti-squatin lisääminen) ja tästä johtuen etummaisista puslista tehtiin hieman epäkeskot, kelkan etureuna kun siirtyy kallistaessa eteenpäin. Matematiikka auttoi tässä ja lasketut mitat osoittautuivat täsmälleen oikeiksi käytännössä.

Kun sain puslat käsiini huomattiin käytännössä se mitä jo ajatuksissa mietittiin: painaahan ne. Neljän puslan setille vaaka näytti 5,2kg ja tästä mielittiin saada edes vähän pois. Asia otettiin puheeksi Lakesteelin kanssa ja Jarmo otti kevennyshaasteen hommakseen. Seuraavana päivänä tuli iloviesti: sarjan paino saatiin puslat rei'ittämällä putoamaan nipinnapin alle neljän kilon. Ja kestävät silti varmasti.

Tallilla prässättiin sitten puslat kiinni kelkkaan oikeaan asentoon ja kelkan sovittaminen koriin näytti että kaikki mitat ovat kohdallaan niinkuin pitääkin. Lassi teetti vielä irralliset lautaslevyt 3mm teräslevystä jotta kelkka pysyy paikallaan vaikka jostain syystä puslat pääsisikin poterossaan liikkumaan. Tammer Diesel sorvasi myös holkit alkuperäisten mittasuhteiden tasaamiseen, että tappien kierteet riittävät ja kelkan tukikehikko sijoittuu alkuperäisille sijoilleen.

Molemmat kelkat olivat ruostesuojamassan peitossa ja siitä haluttiin eroon. Massanpoistoon oli yritetty muutamiakin keinoja vaihtelevin tuloksin. Lauantaina Sami ja Lassi suuntasi Lakesteelin tiluksille hiekkapuhaltamaan kelkkoja, ja kolme tuntia ja 100kg hiekkaa myöhemmin kelkat oli saatu maalauskuntoon. Hitonmoinen homma mutta saatiinpahan massat pois. Samana iltana kelkkoihin vedettiin pohjamaali ja sunnuntaina pintaväri jota oli jäänyt pohjan maalaamisesta jäljelle. Samalla maalattiin muutamat pohjan tukiraudat jotka Lassi oli puhaltanut puhtaaksi aikaisemmin viikolla.

Kelkkojen kuivumista odotellessa aloitettiin virallisesti kokoamisvaihe eli tallitermein "räikän suunta kääntyi". Iltapuhteena osa HEL Performance jarrulinjoista sijoiteltiin paikalleen, samoin polttoaineen paluulinja ja käsijarrun vaijerien takaosat. Auton alla kulkevat linjat kiinnitettiin runkoklemmareilla runkopalkin ja pohjan taitteeseen jossa ne ovat suojassa vaikka pohjakosketuksia tulisi. Näiden kylkeen tulee Mamasanilta vielä AN8-liittimiin sopiva teräspunosletku polttoaineen painelinjaksi. Race Performancelta tulleet etupään camber- ja caster-säädettävät ylätukivarret soviteltiin myös jo paikoilleen. Pultit, mutterit ja pienet osat laitettiin yön yli uimaan dieseliin jotta niistä saataisiin vanhat ruostesuojamassat ja muu lika pois. Diesel alkoi mustua hyvin pian liottamisen alettua joka lupaa hyvää toiveelle käsitellä puhtaita osia kokoonpanossa. Tulipa touhun ohessa aloitettua työkaluvaunun tuunaaminen, BC Racingin emblemeillä tietenkin. :)