Kiinniottoa hiljaisuuden keskeltä

 Jopas aika onkin rientänyt edellisestä postauksesta. Tämä allaoleva oli kirjoitettuna jo kevättalvella 2015 mutta jostain syystä unohtunut postata...

Viime ajat on menneet pääasiassa sähköjen raivauksen parissa. Aiemmin hiertäneet alkuperäiskomponentit kuten ohjaamon sulakerasia, konehuoneen relerasia ja SMJ (Super Multiple Junction, Nissanin erikoinen megaliitin ohjaamon ja konehuoneen välillä) ovat nyt kaikki poissa ja kaikki alkuperäiset korin sähköt on kokonaan poistettu. Uudet tehdään rajusti yksinkertaistaen ja periaatteessa nollatilanteesta, tähänastiset johtosarjan kehitysvaiheet on olleet tasapainoilua alkuperäisen ja kevennetyn välimaastosta. Koneen sähköjä ei lähdetty tässä kohtaa vielä uusimaan, niiden vuoro on jossain kohtaa tulevaisuudessa. ECUn liittimestä on poistettu toimettomaksi jääneet pinnit kokonaisuutta sekoittamasta. Suurena neuvoapuna ja releiden yms. sähköosien toimittajana on mukana ollut PIM-Engineeringin Pekka.

On poistettua johtoa ja komponentteja melkoinen määrä kertynytkin projektin eri vaiheissa. Tuollainen pienehkö saavi ja yksi muovikassi on tupaten täynnä tavaraa, sisällön painossa ollaan 10 kilon tienoilla joka ei pidä sisällään isompia komponentteja kuten HICAS- ja ATTESA/ABS-ECUja yms.
 

 
Viimeisimpänä olen nykertänyt ATTESA-pumpun johtojen ja niihin liitettävän FullRace ETS-Pro neliveto-ohjausyksikön kanssa. Tuo ETS-Pro pystyy korvaamaan alkuperäisen ohjauksen kokonaisuudessaan joten kytkentä oli jopa helpompi puhtaalta pöydältä. Päädyin tekemään sähköt kahdella releellä sillä itse pumppua ohjataan sen painekytkimellä, kun taas solenoidien ja itse ohjauksen on toivottavaa pysyä toiminnassa vaikka järjestelmässä täysi paine onkin. Varsinainen johtosarja on nyt valmis, asennuksen jälkeen täytyy vielä kytkeä johdot jatkuvalle virralle, herätteelle (jonka saa kätevästi vieressä olevien bensapumppujen releiden ohjauksesta) ja TPS-signaalille (kaasuläpän asentotunnistin) joka vedetään ECUlta pinnistä 56. Näiden lisäksi ETS-Pro:n muut komponentit asennellaan hyväksi katsottuihin paikkoihin, mode-nappi ja säätönuppi sijoitetaan luonnollisesti kuskin käden ulottuville ja G-anturi liimataan kardaanitunnelin pintaan tasaiseen paikkaan. Toivottavasti toimisikin. :)

 


Vielä lyhyesti öljynpaineen mittaamisesta jatkossa: lohkossa olevan taaemman turbon alkuperäiseen öljylähtöön teetettiin teräspunosletku jonka toiseen päähän laitettiin T-haarapala jotta saadaan öljynpaineanturi Blitz Racing Monitorille ja painekytkin öljynpainevalolle. Paineen mittauspaikka valikoitui sijaintinsa lisäksi siihen tietoon nojaten että alkuperäisessä turbojen öljylinjassa olisi yleisesti heikoin paine, tällöin nähtävissä oleva paine on todennäköisesti hieman todellista matalampi joka on parempi kuin turhan optimistinen mittatieto. Teräspunosletku valittiin sillä se kestää paremmin kulkea kuumassa paikassa läheltä taaemman turbon outletia, ja ennen kaikkea se varmistaa anturien asianmukaisen maadoituksen. Tuo maadoitus kun on monesti tuskailtu muistettava asia kun maadoittavia antureita sijoitetaan letkujen päihin... T-haara kiinnitetään tulipeltiin runkoklemmarilla tai muulla hyväksi havaitulla kiinnikkeellä joka nyt sattuu käsiin sillä hetkellä osumaan. Painekytkimeksi löytyi jonkun vanhan traktorin anturimalli jossa kierre täsmäsi T-haaran kanssa ja jossa paineraja oli sopivan korkea, tässä tapauksessa 0,8bar.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Onpas edellisestä päivityksestä aikaa :o 

Kausi 2014 tuli ja meni, Stagea lepäili tallissa ja omistaja etsiskeli kevään aikana hukkaan joutunutta motivaatiota... Aivan viime aikoina innon kipinää on jälleen ollut ilmoilla ja siitä tulee ottaa kaikki hyöty irti. 

Otetaan pieni summaus mitä on tapahtunut sitten viime postauksen:

Kun kone saatiin samaan paikkaan auton kanssa, alettiin sitä sovitella paikoilleen. Melko pian kävi ilmi että öljypumpun sijoittelu menee uusiksi, koneen kallistuskulma teki tepposet hahmotellessa ja pumppu lähes ottaa kallistuksenvakaajaan kiinni.





Noh, bolt-on -hommat on tässä projektissa ollut muutenkin lähinnä huono vitsi, joten takaisin suunnittelupöydän ääreen. Sinänsä koneen kuumalla kyljellä tilaa kyllä on kun ohjaustehostimen pumppu ja ilmastoinnin kompura on poistettu, mutta pystysuuntaista tilaa todella tarvitaan AN-liittimien mahduttamiseen. Etenkin pumpun ja öljysäiliön väliset AN16-letkut liittimineen ovat melkoisia mörköjä. Pumpun paikkaa hahmoteltiin ensin käsin kannattelemalla, sitten vanerista tehdyllä mallijalalla josta edelleen teräslevyn, pulttien, mutterien ja erikokoisten prikkojen avulla. Lopulta pumppu asettui halutulle paikalle huomioon ottaen että a) se ei sovi menemään taaemmas koneeseen nähden koska muuten pumpun perä ottaisi kiinni etummaiseen turboon, b) että pumpun yläpuoliset letkulähdöt mahtuvat olemaan, c) että pumpun alapuoliset letkulähdöt mahtuvat olemaan, ja d) että kampikammion huohotusletku mahtuu paikalleen. Tuo viimeksi mainittu hitsattiin paikalleen aikana jolloin vanhan öljypumpun kansiosa oli eri paikkakunnalla kuin muut moottorin osat joten pääasiassa muistin varassa mentiin. Vaan niinhän se on että ongelmat on tehty ratkaistaviksi. :)







Kun pumpun jalan mitat ja määritelmät oli saatu listattua, oli aika suunnitella pumpulle lopullinen jalka. Määritelmänä oli että sen täytyy olla tarpeeksi tukeva ettei pumppu pääse liikkumaan eikä hihnalinja sen myötä muuttumaan. Lisäksi sen pitäisi pystyä kallistamaan pumppua noin 15 astetta kohti pystysuoraa, kun lohkon kiinnityslinja on kuitenkin vino. Ja koska luotto omaan hahmottelukykyyn on paikoin melko häilyvä, on siinä oltava myös säätövaraa että pumpun pysty- ja leveyssuuntaista sijaintia pystyisi hienosäätämään. Aikani mittoja ja kulmia laskettuani sain piirrettyä hienosti PowerPointilla mallikuvan tavoitelluista osista mittoineen, jotka sitten toimitin Santulle koneistettavaksi. Varsinainen jalkalevy tehtiin 8mm alumiinista ja erillisellä kiilapalalla saatiin kulmamuutos tehtyä, joka lisäksi mahdollistaa leveyssuuntaisen säädön. Koneistetut osat olikin kymmenykselleen kuten tilattu eikä suunnittelijakaan ollut onnistunut virhettä tekemään, joten pumppu istahti vaivattomasti paikalleen. Linjojen mahtumista vielä sovitellaan ja sen mukaan säädetään tarvittaessa pumpun sijainti, nyt kun se kerran on mahdollista.









Kyseessä oleva Autoverdin pumppu on tosiaan 4-stage eli kolme imuyksikköä ja yksi paineyksikkö. Kuten aiemmin kirjoittelin, imuista kaksi otetaan öljypohjasta ja kolmas kannen takaosasta. Muokatussa öljypohjassa nuo kaksi paikkaa oli jo valmiina, mutta kannen lähtö puuttui. SpeedImportsilta löytyi lääke tähänkin, mallikohtainen kannen öljylähtö joka kiinnitetään kanteen tehtyihin M6-kierteisiin pulteilla. Alkuperäisiä, toistaiseksi mukana kulkevia ahtimien vesilinjoja joutui hieman korvaamaan letkulla että kaikki sai mahtumaan paikalleen mutta ei ollut paha homma kun kone oli vielä käsillä. Lopuksi uusiin letkuihin vielä päälle DEi FireSleeve suojaamaan taaemman turbon lämmöltä, etenkin imuletku kulkee melko lähellä outletia.







Venttiilikoppien huohotuslinjat muuttuvat kuivasumppumuutoksen myötä tarpeettomiksi. Öljykorkki on vielä kopassa paikallaan mutta huohotinlähdöt tulpattiin. Korkkiakaan ei enää tarvita muuta kuin tiivistämään.



Sitten letkujen teon pariin. Valtonen Motorsportilta kiikutettiin laatikollinen erilaisia liittimiä ja letkuja joista pääsee itse askartelemaan halutun mittaiset linjat. Öljylinjoissa tulee olemaan kolmea eri kokoa:

-AN16, paineettomat öljylinjat pumpulta säiliölle ja sieltä takaisin pumpulle, sekä öljytankin ja keruusäiliön välinen huohotuslinja
-AN12, painelinjat pumpun, suodatinjalan, jäähdyttimen ja koneen välillä; kaikki imulinjat koneen ja pumpun välillä sekä kampikammion huohotus öljytankille
-AN6, turbojen öljylinjat suodatinjalalta kullekin turbolle erikseen

Vaikka pumppu on tähän asti vaikuttanut melko kookkaalta, näyttää se hyvinkin pieneltä letkujen risteysasemalta...





Ai niin, sähköjohtojakin tuli taas karsittua... Liki kilo lähti kun kaikki ABS- ja ATTESA-johdot perkasi pois. ABS on ollut tiessään jo kauan ja Fullrace ETS Pro on tarkoitus johdottaa puhtaalta pöydältä. Se on täysin stand-alone ohjauspurkki joka ei tarvitse mitään alkuperäistä toimiakseen. Haaveena on että korin alkuperäisistä sähköistä pääsisi kokonaan eroon, oma tietämys ei vaan riitä rajanvetoon kone- ja korisähköjen välillä joten katsotaan mihin tahtiin sen kanssa edetään.

Jarrupuoli valmis ja muutenkin hyvällä mallilla

Turvakaarien etutukien mukanaantuomat aukot vesikaukaloon on nyt tiivistetty ettei sadevesi tule jaloille, ja sen jälkeen oli vuorossa näillä näkymin viimeinen maalausurakka. Kuljettajan kylkiputket ja etutukien konehuoneen puoleiset päädyt sai maalin niskaan. Samassa suoritettiin pieniä paikkamaalauksia kohtiin joihin pensseli ei ole aiemmin ylettänyt. Maalin kuivuttua olikin vuorossa kokoamisen aloitus sisustaan, paljoa työtä siinä ei olekaan kun ohjaamon mukavuudet rajoittuvat ohjauslaitteisiin, polkimiin, penkkiin, vöihin ja rajusti vähennettyyn määrään sähköosia. Viimeksi mainituista huomasin hassun kömmähdyksen kun alkutalvesta siistin alkuperäisistä johtosarjoista "ylimääräisiä" johtoja pois: näyttää kovasti siltä että olen innostuksissani siivonnut myös jarrupoljinanturin johdot mäkeen! Onneksi ei sentään tuon olennaisempaa, jarruvaloille sähköjen uudelleen tekeminen ei kuitenkaan varsinainen amerikantemppu ole. Johtosarjoista on tosiaan lähtenyt lähes kaikki keskikonsolissa tarvitut johdot samoin kuin ovien sähköt ja monet muut.

Etujarrulinjan reittiä.

Takajarrulinjalla on kosolti tilaa liikkua.

Etujarrulinjan sijoittelu, kuvassa vasta väliaikaisesti kiinnitettynä.

Konehuoneen puolella jarru- ja kytkintehostin pääsylintereineen löysi paikkansa samoihin aikoihin kuin polkimet sisällä, ovathan ne osittain yhteisillä kiinnityksillä. Jarrulinjojen päivitys pääsi tämän myötä myös alkamaan ja nyt kaikki linjat ovat paikoillaan ja alustava järjestelmän ilmauskin tehty sekä koeponnistettu kaikki liitokset tiiviiksi. Kaikki jarrulinjoihin liittyvä koostuu tosiaan Mamasanin myymän HEL Performancen tuotetarjonnasta erivärisistä teräspunosletkuista ja liittimistä lähtien aina banjopultteihin ja kuparitiivisteisiin asti. Linjat odottavat vielä korikiinnikkeitä, ja etulinjoja täytyy hieman suojata hiertymien estämiseksi. Jarrupääsylinteri on Stagean alkuperäinen ja siinä on ABS:n vuoksi vain yksi lähtö etujarruille siinä missä ei-ABS-mallissa näitä olisi ollut kaksi.

Takajarrulinjojen risteyspaikka taka-akselin läheisyydessä.

Halusin linjojen pääsylinterin puoleiseen päähän banjolähdöt tila- ja huollettavuussyistä, ja edellämainitun vuoksi etupiirin linjoille valittiin tuplabanjopultti sen sijaan että oltaisiin tehty linjojen väliin erillinen T-kappale. Myös etujarrusatuloihin tehtiin banjolähdöt sillä perinteisillä lähdöillä jarrulinjat olisivat todennäköisesti päässeet hiertämään korin osiin pyöriä käännettäessä. Kaikki muut liittimet ovat "perinteistä" mallia.

Sähköt on ripoteltu myös konehuoneeseen ja liittimet ovat oikeat paikkansa löytäneet. Nämäkin johtosarjat ovat laihtuneet huomattavasti, onhan niistä poistettu mm. ABS-pumpun, äänitorvien ja ilmastoinnin antureiden, sähköflektin ja pyyhkijänsulkien lämmittimien johdot. Pienen siistimisen ja kiinnittämisen jälkeen onkin valmista koneen nostolle jota olen suunnitellut tapahtuvaksi parin seuraavan päivän sisällä.

Moottorin puolella imusarjan alapuoliset sähköt on laitettu paikoilleen ja alkuperäisen öljynpaineanturin korvanneen Blitzin vastaavan johdotus on myös reittinsä löytänyt. Lisäksi valmisteluun kuului alkuperäisen öljynjäähdyttimen korvaaminen peitelaipalla, joka on käsityötä alusta loppuun. Tämän laipan tarkoituksena on vain päästää öljy kiertämään jäähdyttimen puuttuessa, ja tietenkin pitää öljyt koneessa. Tammer Dieselissä sorvattiin itse laippa sekä banjopultti jollaista ei valmiina saa. Kyseessä on 3/4" UNF pultti joka lyhennettiin sopivaan mittaan, sorvattiin ontoksi ja porattiin poikkireiät. Kokonaisuus täydennettiin sopivalla O-renkaalla ja pultin kannan tiivistävällä kupariprikalla. Ei se näytä tehdastekoiselta mutta eipä se sitä olekaan. :) Sorvauksen jälkeen laippa maalattiin ruostumisen estämiseksi, terästä kun on, mutta aloin jännittää kuparitiivisteen tiiveyttä maalipintaa vasten ja hieroin reiän ympäriltä maalin pois teräsharjalla. Ei se tässä yhteydessä kaunistunut mutta eipä se toisaalta silmän ulottuvilla ole omalla paikallaan.

Kytkinpuolella jatketaan vanhalla uskollisella 2-levyisellä Nismo Coppermix Twin -massakytkimellä joka tarvitsi ainoastaan tasapainottaa, muuten oli vielä aiemman käytön jäljiltä täydessä iskussa. Asennusvaiheessa tuli kuitenkin pieni takapakki kun onnistuin vääntämään yhden pultin kierteiltä. Onneksi kierre oli kuitenkin "vain" alumiinisessa välikehyksessä joka oli helppo irrottaa vietäväksi helicoilien tekoon. Tässä kohtaa tuli myös huomattua että vaikka paikkakunta on muuttunut, Tammer Diesel auttaa. Vein kehyksen aamulla Malmille ja hain iltapäivällä pois uusilla kierteillä varustettuna. Ei voi valittaa palvelua eikä nopeutta.

Ajatustyötä paljon, ruumiillista vähemmän

Tallilta tuli pidettyä viikon verran taukoa kun ärhäkkä flunssa kaatoi petiin, mutta nyt ollaan taas iskussa ja jatketaan hommaa eteenpäin.

Paljoa ei ole tallilla tapahtunut sitten viime päivityksen. Kone on nyt diagnosoitu ja tarvelistaa tehty, mutta hankintoja täytyy viivästyttää että saa lyhennykset ja laskut maksettua. Onneksi korin parissa on paljon sellaista työtä joka ei kysy rahaa vaan tekijää. Muutamina iltoina onkin tullut touhuttua ohjaamon siivouksen ja sähköjen parissa. Johtosarjoista tarpeettomaksi käyneitä johtoja on perattu pois ja siistitty ylipäätään. Saa nähdä kuinka kaikki johdot ja liittimet löytävät kevään puolella paikkansa. :) 

ABS-yksikkö lähti konehuoneesta ja penkit kiinnikkeineen ohjaamosta aiemmin viikolla ja eilisen puolella ohjaamosta poistettiin kojelaudan runkoputki, ohjauspylväs ja parin sormen paksuinen johtosarja joka kiemurteli ympäri autoa. Etulokasuojatkin lähti samassa yhteydessä kun olivat tiellä. Nyt alkaa ohjaamossa olla työskentelytilaa.

Viikonloppuun valmistautumista

Turvakaariputket saa odottaa talven tuloa, tässä pitäisi vielä ajaa ennenkuin talviteloille päästään.

Kuten aiemmin mainitsin, tulevana lauantaina on suuntana Radalle.com Finals Ahvenistolla. Reissun luonne on kuitenkin vähän muuttunut: alunperin aioin lähteä vapaavuoroilla kokeilemaan miten pelkäämäni rata taipuu kevennetyllä versiolla kun täysipainoisena auto tuntui järjettömän kankealta, kuin norsulla olisi ajanut (mistäköhän johtuu). Laukkasen Teppo, kaverini järjestävästä organisaatiosta, kuitenkin ilmoitti vajaa viikko sitten että hän on ilmoittanut minut ajamaan Timeattackin Club-luokassa ja että kieltäytyminen ei vaan käy. Eihän sille sitten mitään mahda, mentävä on. :P  

Viikonlopun reissun jälkeen on taas tullut touhuttua tallilla muutamana iltana, ei mitään mullistavaa mutta jotain kuitenkin. Takapuskuri purettiin talliapuri Villen kanssa irti (hitto että olikin hankalasti kiinni), tarpeettomaksi katsottuja osia otettiin pois välistä ja koottiin takaisin. Tyypillistä Stageassa näyttää olevan se että kaikki osat on kiinni aivan järjettömän suurella määrällä kiinnikkeitä. Ruuveja, klipsejä, lisää ruuveja, koristelistaa toisen päällä, vielä lisää ruuveja jne. Paljon vähemmälläkin osat mukana kulkee, näin päättelimme.
 

  
Parina iltana on tullut touhuttua ohjaamon sähköjen kanssa, alkuperäistä johtosarjaa on joka paikassa ällistyttäviä määriä ja ylimääräisistä halusin eroon ensisijaisesti tilan selkeyden vuoksi, vaikka toki siinä painoakin samalla lähtee. Merkittävä osa näiden johtojen operoimista sähkölaitteista on hytistä poistunut lopullisesti joten ei johtojakaan enää tarvitse. Takaovien, lämmityslaitteen ohjainten, anturien ja puhaltimen, mankan, lisämittareiden ja monien muiden laitteiden johdot saivat kyytiä. En kuitenkaan tehnyt asioita aivan niin kuin osa lukijoista tällä hetkellä kauhistelee, vaan purin jokaisen sarjan kuoristaan ja varmistin että ne johdot jotka ovat olleet yhdessä laitetaan myös yhteen, ja tietenkin irralliset irralleen. Tämä siksi että kun näiden liittimien ollessa johdoissaan mutta irrotettuna laitteista auto on toiminut normaalisti, on odotettavissa että se toimii vastaavasti myös typistyksen jälkeen. Mahdolliset liittämistä vaativat johdot juotettiin yhteen ja suojattiin, yksinäiset johdot suojattiin yksi kerrallaan. Melkoinen piikkisika typistyspaikasta tuli mutta nyt ei pitäisi elektronien hyppiä vääriin paikkoihin. 

Lopuksi koko hässäkkä huolella nippuun ettei heilu ympäri autoa. Mittareita varten jätin tupakansytyttimen johdot pätkimättä, ja hätävilkun katkaisijasta selvitin mitkä johdot tarvitsee laittaa yhteen että normaalit vilkut toimii myös ilman katkaisijaa. Kaksi sulaketta siihen meni kun on sähköhommien mestari asialla. :) Nissanissa (kuten myös Toyotassa, Granviasta opittuna) suuntavilkut nimittäin lakkaavat toimimasta jos hätävilkun katkaisijan irrottaa.

Ai niin, Driftworksilta tilaamani Skylinen apukuskin penkinkiskot (bolt-on, kerrankin) tulivat myös ja Jukalta liikeni toinenkin penkki lainaan, joten nyt on kartturillekin mahdollisuus osallistua. Arvi kävi jälleen hitsilaitteiden kanssa piipahtamassa ja nyt on apukuskinkin vöille kunnon kiinnikkeet. Penkki toki heivataan ulos tuvasta painoa tuomasta tarpeen mukaan.

Lauantaita odottaessa. :)