maanantai 12. toukokuuta 2014

Moottori palasi kotiin

Alkuperäinen tuulilasi on päässyt ajan saatossa huonoon kuntoon, yksi pidempi halkeama siinä oli jo katuajoilta eikä se ole rälläkän- ja hitsikipinöiltäkään täysin välttynyt. Lasi päätettiin ottaa irti ja se tullaan korvaamaan sääntöjen sallimalla karkaistulla 5mm polykarbonaatilla. Myös lasivaihtoehtoja selviteltiin ja esim. Kuttilan Autolasi pystyisi tuulilasin tekemään mallista, mutta muotteineen lasin hinnaksi tulisi noin tuhat euroa. Itse lasi olisi lämmitettynä n. 400e mutta muotinteko on tyyristä eikä Stagean tuulilaseja mene millään niin paljoa että kimppatilausta saisi aikaiseksi.

Lasin sapluuna veisteltiin kovalevystä. Tuosta näkyy vähän kehnosti ulos mutta tuollainen taipuisa levy auttoi hahmottamaan tuulilasin litteään muotoon paremmin kuin pahvit yms.









Öljysäiliön sijoitusta pyöriteltiin pitkään ja hartaasti. Toisaalta öljylinjat soisi olevan kohtalaisen lyhyitä mutta pidennetylle Pacen säiliölle ei tahtonut riittää tila auton etuosissa. Apukuljettajan jalkotilaankin sitä yritettiin sovittaa mutta pystysuuntaista tilaa kojelautaputken alla oli täpärästi liian vähän, eikä se välttämättä olisi ollut muutenkaan järin mukava paikka mahdollisia kyytiläisen kuskaamisia ajatellen. Siispä säiliön paikka muotoutui apukuljettajan selän taakse, bensatankin kotelon etupuolelle. Kuvissa säiliö on vielä kiinni runkoklemmareilla, todennäköisesti turvakaariin hitsataan vielä korvakkeet järeämmän kiinnipysymisen takaamiseksi. Öljylinjat säiliölle (tulo ja lähtö AN16, huohotus AN12) viedään näillä näkymin apukuljettajan penkin alitse keskeltä jalkatilaa ja päälle tulee peltikotelo suojaamaan linjoja kolhuilta. Konehuoneen puolelle linjat vedetään tulipellin läpi, lämpösuojaa näille joutuu suunnittelemaan sillä linjat tulee kulkemaan turbojen viertä.





Pikku välipuuhana tuli puhdisteltua tuulilasinpyyhkijöiden vivustoja, ne kun alkoi toimia melkoisen nahkeasti. Puhdistamisella ja rasvaamisella siitä selvittiin, pyyhkijänvarren akselitapeista sai hioa ruosteet pois muttei sen kummempaa. Myös perinteinen Nissan-vika on kiusannut, eli vivustojen nivel on päässyt löystymään siinä määrin että nivelen kuula pomppaa herkästi irti poterostaan. Uutta ei jaksanut alkaa hankkimaan, sen sijaan Lassin kanssa turattiin reikä kuulan ja poteron keskelle johon laitettiin sopiva pultti isoine prikkoineen. Pultti kiinnitettiin lukkomutterilla sopivan löysälle että se käytännössä vain pitää kuulaa poterossa eikä osallistu varsinaiseen voimansiirtoon.



Menneellä viikolta Tampereen suunnasta kantautui tieto että moottori alkaa olla valmiina siirtoon. Muokattu öljypohja oli saatu paikoilleen ja uudelle öljypumpulle oli tehty jalka lohkon rinnalle, ja vetohihna on nyt sopivan löysällä ettei se rasita pumpun laakereita tai itse akselia. Venttiilikopat on vielä tulpattavana, niistä poistetaan huohotuslähdöt tarpeettomina. Kannen takaa on poistettu öljytilan tulppa, tähän tulee aikanaan öljypumpun kolmas imulinja jolla kansi saadaan pysymään tyhjänä ylimääräisestä öljystä. Venttiilikopista on myös poistettu kaikki huohotuskanavien väliseinät ettei öljyä pääse kerääntymään tarpeettomiin paikkoihin. Viime kaudella kytkimen ongelmien aiheuttajaksi todetut vauhtipyörän pultit on nyt vaihdettu matalampikantaisiin jottei sisempi kytkinlevy pääse niihin koskemaan.





keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Lisää kierroksia kevääseen

Kierroslukumittari löysi paikkansa vaihtovaloineen. Näiden lisäksi kuljettajan infoksi on tulossa öljynpaineen varoitusvalo keskelle lähimmäksi, sekä vanhat tutut TechEdge laajakaistamittari ja Blitz Racing Monitor. Kaikki saadaan mahdutettua luettavaksi ratin kehän sisäpuolelta ilman että katsetta tarvitsee leveyssuunnassa kääntää.


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Ajokautta kohti

Kevät etenee vauhdilla ja auto on alkavaa kautta ajatellen vielä vaiheessa. Moottori on lähes valmis mutta uuden öljypumpun ja sen letkujen sovittaminen on vielä aloittamatta. Virittäjät-sarjassa Mika Salonkin mainitsema takaperän pito-ongelma ollaan korjaamassa, etuvedon ohjaus menee uusiksi ja muuta pienempää on luvassa ennen ajokuntoon saamista.

Taannoiselta lomamatkalta tuliaisiksi tarttui parit osat Stageaa varten. Alkuperäinen mittaristo on tarkoitus jättää pois kokoonpanosta ja oikeastaan ainoa siitä tarvittava ominaisuus on kierroslukumittari, muut olennaiset tiedot on saatavilla jo aiemmin hankitun Blitz Racing Monitorin näytöltä. Kierrosulukumittariksi valikoitui isonäyttöinen Autometer Phantom-sarjan vaihtovalolla varustettu kello. 
Lisäksi reissusta tarttui mukaan Fullrace ETS-Pro etuvedon ohjausyksikkö joka korvaa alkuperäisen ohjaimen täysin ja jonka myötä myös ABS-anturit voi poistaa lopullisesti. Laitteessa on oma G-anturinsa ja tämän lisäksi laite tarvitsee autolta vain kaasuläpän asentoanturin tiedon. Laite on läppärillä ohjelmoitavissa erilaisille perusasetuksille ja siinä on lisäksi mahdollisuus automaattiseen toimintaan sekä ajonaikaiseen säätöön etuvedon määrälle. Viimeisin ominaisuus on samanlainen joka autossa oli jo aiemmin Extreme TSC -ohjauslaitteen muodossa.


Eilen Mamasanin Mikko soitti ja kertoi että heillä odottaa nimelläni varustettu paketti. Takaperän pitolääkkeeksi hankittu Cusco RS 1.5way lukkoperä oli saapunut ja sen kävin hakemassa samantien. Öljyksi takaperään valittiin Redline 75W90NS. Uudet SKF laakerit perään hain Etrasta. 
EDIT: Öljyvalinnassa kävi itsellä ajatusvirhe, kuvassa näkyvä Redlinen NS-öljy ei sovellu kitkatoimiselle lukkoperälle jollainen Cusco on. Onneksi Mamasanin Jussi oli hereillä ja soitteli asiasta perään ja opasti öljyvalinnassa, ja toimitti vieläpä oikeat öljyt samana iltana suoraan tallille. Palvelu kohdallaan!



Samalla asiointikierrokselta sain Porvoosta tiedon muokkauksessa olleiden moottorin osien valmistumisesta ja suuntasin seuraavaksi Valtonen Motorsportille. Öljypohjan etuosan "kaivoa" oli kavennettu jotta öljy kerääntyisi tehokkaasti yksittäiselle alueelle, sekä tehty imukanavat öljypohjan tyhjennystä varten. Kolmas imukanava sijoitetaan myöhemmin sylinterikannen takaosaan. Samalla alkuperäisen öljypumpun runko-osaan oli lisätty huohottimeksi tuleva liitäntä vanhaan imukanavaan ja moottorin päähihnapyörään oli muokattu vetoratas öljypumpulle. Komeaa jälkeä! Samalla reissulla SpeedImportsin Janilta lähti mukaan toisen etuvetoakselin suojakumi, alkuperäinen kun meni loppukesästä päreiksi.





Kaikkien näiden uusien osien kanssa ei malttanut olla menemättä Lassin kanssa tallille touhuamaan. Perä otettiin ensimmäisenä työn alle ja illan päätteeksi paketti oli nipussa, valmiina autoon kiinnittämistä varten. Ennen tasauspyörästön kiinnittämistä perän kuorista poistettiin kiinnikekorva joka oli alunperin ollut etuvedon hydraulipumpun kiinnitystä varten, tätä korvaa ei enää tarvita ja sen olemassaolo haittasi perän nopeaa irrotusta ja kiinnitystä autoon joten poisto oli helposti perusteltavissa.



torstai 27. maaliskuuta 2014

Talven kuulumisia

Talven suunnitelmalistaus oli lähtökohtaisesti melko lyhyt tällä kertaa. Moottorivaurioiden korjaus, öljynkiertojärjestelmän muutos kuivasumppuun, kytkinongelman tutkiminen, takaperän lukon parantaminen, ohjaustehostin... Tallilla on ollut huomattavasti edellistalvea rauhallisempaa mutta jotain on silti käyty puuhastelemassa.

Takaperän alkuperäinen lukko on osoittautunut kyvyttömäksi hoitamaan toimiaan. Vajaa 200tkm mittarissa kertoo ettei osat voi aivan uutta vastaavassa kunnossa olla. Esijännityksen murtopito oli 35-40Nm joten jotain toimintaa perässä vielä on. Lukkopakka otettiin auki ja tutkittiin kitkalevyt ja muut osat. Levyt ovat kuluneet useamman sadasosamillin alkuperäisestä mitasta mutta toiminnallisuus on sinänsä edelleen olemassa, lukko vaan ei pidä tarpeeksi katuslikseille. Stagean alkuperäinen lukko on ns. ramppilukko jonka tasauspyörästön poskirattaissa on lovet ristitapin päille. Nämä lovet, kuten tapin päätkin, on muotoiltu vastaamaan toisiaan. Lukon aktivoituessa tapin päät kiilaavat poskirattaita hieman ulospäin toisistaan. Alkuperäisessä lukossa näiden lovien ramppikulmat ovat turhan jyrkät toimiakseen tehokkaasti ja oikealla herkkyydellä. Alla kolmannessa kuvassa näkyy kuva tapin päästä ja noista rampeista.




Pihinä ihmisenä katsoin ensimmäisenä aftermarket-perien hintatasoa jonka jälkeen totesin että yritetään ensin kehittää alkuperäistä jos se suinkin on mahdollista. Perusidea sinällään on simppeli: lovien kulmien muodostamista rampeista pitäisi saada loivemmat jotta tapin päät pystyisivät kiilaamaan niiden väliin pienemmällä voimalla ja näin aktivoitua lukon helpommin ja jouheammin. Sain pariltakin kanssaharrastajalta vinkkiä ottaa yhteyttä Voimansiirtopalvelu Särkikoskeen Ikaalisissa jonne soitinkin ja alusta asti oli selvää että tämä henkilö todella tietää mistä puhuu. Samalla varmuudella kävi nopeasti ilmi että Nissanin perän muokkaus on työlästä, kallista ja lopputulokseltaan epävarmaa. Tämä johtuu kuulemma tapin päiden muodosta: jos ne olisivat täysin pyöreät niin ongelmaa ei olisikaan, mutta viisteet jouduttaisiin ensin täytehitsaamaan jonka jälkeen ne pitäisi hioa pyöreäksi jne. Lausunto kuului "samaan hintaan ostat uuden Cuscon lukon". Muokkaamisesta luovuttiin samantien ja seuraava yhteydenotto oli Mamasanille jolla lukkoperätkin vaikoimasta löytyy. Olisin tahtonut takaperäksi torsen-tyyppisen lukon joka jakaisi voimaa takapyörien välillä "älykkäästi" kohdistamalla voiman pääasiassa sille pyörälle joka ei sudi. Quaife on yksi tämän lukkotyypin merkeistä mutta valitettavasti Stageaan sopivaa mallia ei löydetty. Lopulta tilaukseen lähti Cusco RS 1.5way/2way lukko joka on rakenteeltaan perinteinen ramppilukko mutta jonka esijännitys-, maksimilukko- yms. asetuksia pystyy muuttamaan.

Talven kylmyydessä mietteet eksyivät myös tarkenemisen puolelle. Stageassahan ei ole tällä hetkellä minkäänlaista ilmanvaihtoa ja voisi kuvitella että lämpimässä Suomen suvessa voi toisinaan tulla hiki kabiinissa ahkeroidessa. Kattoskuuppia alettiin pohtia köyhän miehen ilmastoinniksi ja Speedimportsin Janin kanssa asiasta juteltua paljastui että porvoolainen Valtonen Motorsport tekee näitä hiilikuidusta. Muutamaa päivää myöhemmin tämä olikin jo käsissä ja seuraavaksi lähdettiin kädet täristen leikkaamaan Stagean kattoa auki.



Sähköinen ohjaustehostin lainattiin tosiaan Opel Corsa C:stä, joka on hyvin yleinen tehostinmalli motorsportin puolelta. Se nostettiin mallilleen jo syksyllä ja jäikin niille sijoilleen tuolloin, nyt tätä on jatkettu vihdoin eteenpäin. Tehostinyksikkö tulee kiinnittää kohtalaisen järeästi paikalleen sillä oletettavasti yksikön "tehostetulla puolella" vallitsee suurehkot vääntövoimat auton ohjauslaitteille, eikä haluttu että tehostin alkaa itsekseen liikkumaan. Yksikkö kiinnitettiin turvakaarien kojelautaputkeen 3mm teräskulmilla.




Ratin kannatin haluttiin puolestaan tuoda mahdollisimman lähelle rattia jotta kääntäessä ei tulisi vääntäneeksi ohjausakselia. Laakerikaupasta löytyi SKF:n kannatinlaakeri sopivilla mitoilla ja sille lähdettiin tekemään tuentaa kojelautaputkeen. Kannattimen pystysuuntaisesta tuennasta oltiin huolissaan, mitään tehokasta tuentakeinoa kun ei keksitty. Lassi sitten teki U-muotoiset palikat "korokkeiksi" kannatintuille, keskimmäinen kojelautaputkesta ylöspäin ja laidat alaspäin. Näin saatiin kolmiomuoto jonka Sami hitsasi nippuun ja joka on varmasti tarpeeksi tukeva kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin. 




 Tuulilasi on ottanut ajan saatossa kipeää. Alunperin se on ollut halki jo tieliikenneajoilta eikä sen olot ole sittemmin parantuneet. Oikeastaan hitsaushommien tieltä se keksittiin irrottaa pois, ajatuksissa korvata se toisella ratkaisulla. Sääntökirja sallii 5mm polykarbonaatin käyttämisen tuulilasina ja sitä oltiinkin materiaaliksi valitsemassa jo painonsäästönkin vuoksi, kunnes asia otettiin Racecommo-Hessun kanssa puheeksi. Hän suositteli kääntymään Kuttilan Autolasin puoleen joka oli Commodoreen tehnyt lämmitettävän tuulilasin sopuhintaan. Tällä keinoin ei huurteenpoistoakaan tarvitsisi miettiä sen enempää. Todennäköisesti suunta kääntyykin kohti Kuttilaa.



tiistai 25. helmikuuta 2014

SpeedWagon telkkariin!

Pitkä hyssyttelykausi on takana ja asia vihdoin julkinen: SpeedWagonia pääsee kevään mittaan ihmettelemään ihan kotisohvalta käsin! Etenkin autoharrastajien keskuudessa laajasti keskustelua aikaansaanut TV-ohjelma Virittäjät palaa ruutuun neloskauden merkeissä 11. maaliskuuta alkaen ja siellä olemme mekin. Itse joutunen hankkimaan MTV Max -kanavan ettei omat pölinät mene ohi... :)

http://www.mtv.fi/ohjelmat.shtml/kotimaiset/virittajat/kilpailijat/1865048/tomi-saarinen-34