Kotiuduin Ahveniston reissulta sunnuntaina iltapäivällä ja uteliaisuus
vaurioiden vakavuutta kohti oli huipussaan. Iltakuuden aikaan ährättiin
Stagea kärryltä suoraan talliin Jukan, Villen ja Heidin avustamana ja
liikuteltiin omalle paikalleen. Tovin aikaa siinä tuli käveltyä ympyrää
ja mietittyä mistä aloittaisi, kunnes Jukka alkoi vihjailemaan että
koneen voisi nypätä ylös vielä samana iltana. Väsyneenä ja pienen
koistisen painaessa emmin hetken mutta päätettiin kuitenkin aloittaa. Ja
kun homma saatiin vauhtiin, oli turha enää alkaa jarruttelemaan.
Lopputuloksena puoli neljän aikaan aamuyöllä tuo pikkuauton kokoinen
mötikkä oli saatu nitkutettua pois konehuoneesta. Irrotus tehtiin
perinteisellä tyylillä vaihdelaatikkoineen päivineen. Hommaa toki helpotettiin
hieman poistamalla lukkorauta ja pätkäisemällä pois tieltä
jäähdyttimen yläpuolinen tukipalkki. Oli siinä vaan silti hommaa
ja miettimistä. Jukan laaja kokemus SR-moottoreiden jumppaamisesta eestaas pari
kertaa kaudessa auttoi hommassa etenkin sähköjen osalta, itse olisin
nyppinyt varmaan kaikki hankalimmat paikat auki. :)
Näissä
tunnelmissa lähdetään purkamaan ja katsotaan mitä tuo on syönyt.
Magneettinen öljyproppu ei kieli kovin pahoja koneistusjälkiä,
aavistuksen normaalia enemmän tuo on kerännyt metallihilkettä mutta
olisi voinut näyttää pahemmaltakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ideoita, vinkkejä, kysymyksiä, haukkuja, tsemppausta, terveisiä? Rohkeasti tänne vaan. :)