Vaurioiden mittakaava alkaa seljetä

Tänään oli tuomiopäivä eli purkupäivä. Kone irrotettiin vaihdelaatikosta, laitettiin pukkiin ja alettiin purkamaan.

Jo homman alkupuolella pistettiin merkille että molemmat ahtimet pyörivät hieman nahkeasti. Kompurapuolella ei siipipyörät ole kuitenkaan kaivertaneet pesää, turbiinin puolta ei katsottu vielä tarkemmin koska koneen vauriot kiinnostivat enemmän. Venttiilikopat avattuamme katseltiin nokka-akselien pintoja, jotain jälkeä niissä on mutta ei päästy varmuuteen siitä onko jäljet normaalia kulumaa vai mahdollisesti öljynpuutteesta johtuvaa. Nähtäväksi jää mitä paremmin tietävät noista sanovat. Muuten kansi näyttää kaikin puolin ehjältä, joka olisi ehdottoman hyvä uutinen tässä katastrofissa.

Kun kone oli purettu sivuilta, päältä ja edestä, tuli alakerran vuoro. Toisin sanoen jätettiin huonoimmat uutiset viimeiseksi. Vielä öljypohjan irroituksen kohdalla ei alakerrasta havaittu muuta ihmeellistä kuin öljysihtiin jäänyttä kuparinväristä metallisilppua. Aavistukset kääntyi laakereiden suuntaan. Ennakkoveikkausten perusteella öljypumppu otettiin kuitenkin ensimmäisenä käteen. Pumppu itsessään näytti yllättävän hyväkuntoiselta 200tkm ajetuksi, mutta tarkemmassa syynissä huomattiin pumpun sisäroottorissa murtuma. Tämä ei kuitenkaan selkeästi ollut oletuksesta huolimatta se päävika mitä oltiin etsimässä.

 

Sitten kiertokankia irrottamaan. Näitä availlessa pisti silmään että 1. sylinterin kiertokanki lonksuu kampiakselin kaulalla silminnähden. Vika taisi löytyä. Irrotettiin kaikki kanget ja tuo ykkönen oli ainoa mistä ei löytynyt laakereita ollenkaan, muissa ne oli vielä kilometreihin nähden hyvässä kunnossa. Laakeri oli silppuuntunut ja kuparisälää löytyi ympäri alakertaa kun tarkemmin paikkoja tutkittiin. Kampiakselin kaulaan oli sulanut osa laakerin jäämistä. Hienoa.

Tästä jatkettiin kampiakselin irrotukseen koska yksi jännityksenaihe, runkolaakerit, oli vielä näkemättä. Löytyihän sieltäkin sanomista, ainoa virheettömäksi laskettava runkolaakeri oli takimmainen. Kaikissa muissa oli kupariin asti ulottuvia naarmuja, jälkien pahentuessa jakopäätä kohti mennessä. Ykköspukin laakeri oli kauttaaltaan kuparilla eikä sitäkään ollut paljoa jäljellä.

Seuraavaksi olennaiset osat lähtevät ammattimiehen syyniin, katsotaan saadaanko tuosta kampiakselista uusi tuhkakupin jalka tallille vai onko se vilelä pelastettavissa. Ykkössylinterin kiertokanki on "valmis", silmä on muuttanut muotoaan ja materiaalia on varmuudella lähtenyt laakeripesän seinämistä. Kolmossylinterin männässä nähtiin lohjenneen joka on ilmeisesti luonnollista kulumaa eikä liity tähän aiheeseen. Nokka-akselit toivottavasti säilyivät käyttökelpoisina kuten kansikin. Ahtimien nahkeutta pitää selvitellä tarkemmin.
 

Kyllä riittää hankittavaa ja tehtävää tälle talvelle, jännä nähdä missä vaiheessa ollaan kun kausi 2012 alkaa.