Happohommien lopputuloksia ja muutakin

Happokokeilujen kohteena olleet jarrulevyt saatiin vihdoin pestyä lämpimällä saippuavedellä ja teräsharjalla hinkaten. Oudot värit lähti pois ja nyt levyt alkaa näyttää siltä mitä pitääkin.

Lopputarkastuksen yhteydessä tuli todettua että käsittely poisti kaiken ohuemman pintaruosteen, poislukien paikat joissa oli ollut ilmatasku happokylvyn aikana. Paksumpi kerrostumakin oheni silmämääräisesti mutta on todettava että haettua tulosta ei saatu. Oppitunti ei silti mennyt hukkaan, nytpä tiedän tämänkin vaihtoehdon ruosteenpoistolle ja tiedän mihin happo auttaa ja mihin ei. Elämä on oppimista.

Alustan kanssa päästiin myös eteenpäin kun Mamasan toimitti takatolppiin uudet, pienemmät yläkiinnikkeet. Näiden vaihtamisen jälkeen säädettiin tolpat suuntaa-antaviin mittoihin aiempien tolppien pituuden mukaan. Sentin verran otettiin kaikista tolpista mittaa pois koska auto on tarkoitus tuoda lähemmäs maan kamaraa kun hidastustöyssyjä ja muita liikenteen arkeen kuuluvia ärsykkeitä ei tarvitse enää väistellä. Säädön jälkeen tolpat vain paikalleen, nyt alustapuoli saatiin viivattua yli tehtävien asioiden listalta. Toki ajokorkeutta hienosäädetään myöhemmin kun auto saadaan pyörilleen ajotilannetta vastaavassa painossa, mutta siitä lisää myöhemmin.

 

 Kun jarrusatulat oli valmiiksi irti jarrulevyjumpan vuoksi, oli oiva tilaisuus vaihtaa jarrupalat ja tarkastella satuloiden kuntoa muutenkin. Vuotoja ei näkynyt ja männät liikkuivat kiltisti joten pelkkä palojen vaihto riittäköön tässä kohtaa.

SpeedImportsilta tulleet Ferodo DS3000:t vaihtuivat vanhojen, jo selvästi kilometrejä ja kärsimystä nähneiden DS2500-palojen tilalle. Palojen vaihdon ohella hioin ruostumat ja lian pois liukutapeista jotta ne liukuvat taas asiaankuuluvasti.

 Jo aiemmin Stageassa kiinni ollut pakoputken alkupää eli ns. downpipe on ehtinyt nähdä elämää ja erilaisia olosuhteita. Japanilaisvalmisteisille ruosteettomasta teräksestä valmistetuille pakoputkiosille tuntuu olevan ominaista että ne hitsataan kokoon mustalle raudalle tarkoitetulla langalla, niin tässäkin tapauksessa. Putkiosat ovat täysin kunnossa mutta saumat, myös putkisaumat, ovat ruostuneet tehokkaasti. Arvi kävi downpipen läpi, siivosi saumat ja täytehitsasi sitä tarvitsevia paikkoja. Lisäksi putkien yhdyskohdasta löytyi suunnitteluvirhe jonka vuoksi se kuristi virtausta, tämä paikka otettiin auki ja tehtiin avarammaksi. Lopuksi downpipea jatkettiin siten että se "ohittaa" katalysaattorin paikan ja samalla saadaan yksi potentiaalisesti vuotava liitoskohta eliminoitua.

 

SpeedImportsilla käydessä käsiin jäi myös lämmönhallintaan liittyviä apuvälineitä. Downpipe käärittiin DEi Titanium Wrapilla ja viimeisteltiin ruostumattomilla teräsnippusiteillä. Viimeksimainituista ei jäänyt kovin hyvä fiilis, voi olla että ne korvataan vielä klemmareilla ennen kiinni laittamista.

Titanium-nauhan lisäksi kokeiluun tuli DEi Reflect-A-Gold heijastekalvoa joka hyvin ohuesta olemuksestaan huolimatta suojaa tehokkaasti kuumuudelta heijastamalla lämpösäteilyä. Tulipeltiin liimattuna kalvo toivottavasti pitää ohjaamon viileämpänä. Ennen tulipeltiä testasin kalvon käytettävyyttä taemman ahtimen imuputkessa joka kulkee pienimmillään noin millin päässä etummaisen ahtimen pakoputken alusta eli outletista. Yllättävän hyvin kalvon liima tarraa rosoiseen ja kaarevaan valualumiinipintaan, helppoa tavaraa käsitellä. Näillä käsillä ei kuitenkaan näyttelytasoista pintaa tule mutta eiköhän tuo asiansa aja. Työstä jäi juuri sopivankokoinen hukkapala vielä ohjaustehostimen nestesäiliön kylkeen, jos ei muuten niin kosmeettisista syistä.