Kun kehikon raamit tehtiin järeästä 38mm turvakaariputkesta, loput putket voitiin tehdä olennaisesti kevyemmästä emmeestä. Yläkaari pystytukineen tehtiin 25mm putkesta 1,5mm seinämällä, toki ohuempikin olisi riittänyt. Kaaren muoto kopioitiin alkuperäisestä keulapalasta jotta mittasuhteet saatiin helposti täsmäämään. Putki oli tarkoitus taivuttaa muotoonsa mutta epäonnistuneen taivutuskokeilun jälkeen päädyttiin tekemään nurkat putkenpätkistä yhteen hitsaten, eikä siitä hassumman näköinen tullut näinkään. Keulan pintaosat (etulokarit, konepeitto ja etupuskuri) koottiin kasaan jotta kaikki saadaan istumaan hyvin ja alkuperäisen oloisesti.
Seuraavaksi jäähdyttimen paikka tuli selvittää sillä se määrittää yläkaaren korkeuden. Alkuperäisestä keulapalasta irrotettiin jäähdyttimen alatuet ja ne hitsattiin alaputkeen, ylätukina hyödynnettiin myös alkuperäisiä kiinnikkeitä joille tehtiin paikat yläkaareen. Jäähdyttimen sivuille tehtiin yhdysputket yläkaaren ja alaputken välille jotta näiden etäisyys pysyy vakiona, kokonaisuus ryhdikkäänä ja että konepeiton kiinnikkeiden kohdalla on riittävä pystysuuntainen tuenta.
Tämän jälkeen alettiin muiden kiinnikkeiden teko. Öljynjäähdyttimen, -suodattimen, lokarien etupäiden ja konepellin sokkatappien kiinnitykset loihdittiin erilaisista palasista. Coolerin kiinnitykseen sovellettiin alkuperäisiä kiinnikkeitä vahvasti muokaten ja sen yläkiinnikkeet uloitettiin oikealle kohdalle käyttäen varsina 15mm putkea 1,5mm seinämällä. Samaista putkea käyttäen tehtiin myös lokarien leveyssuuntaiset tuet sekä puskurin "sarvien" tuet.
Kun kaikki oli valmista, testattiin keulan irrotusta "kalustettuna" eli edellämainittujen osien kiinni siinä ollessa. Naurettavan helposti tuo onnistuu eikä lokareitakaan tarvitse irrottaa, valmiissa kokonaisuudessa vain letkut irti ja keula pois tieltä. Helpolta kuulostaa ainakin teoriassa, tulevaisuus näyttää miten käytännössä.
Mitä painoasioihin tulee, keulahäkin painoksi valmiina tuli 10,7kg joka on 3,7kg vähemmän kuin alkuperäinen keulapala ilman osien kiinnikkeitä. Kevennysmielessä ihan mahdotonta etua tästä ei tullut mutta saatiinpahan tuokin paino keulalta pois. Tärkeämpää on kuitenkin merkittävä huollettavuuden lisääntyminen kun kaikkiin koneen osiin pääsee aiempaa paremmin käsiksi.
Hinauslenkkiäkin tuohon pitkään mietittiin mutta vaikeaa on sen kanssa, lähinnä tolkuttoman "pitkän" keulan vuoksi. Runkoaisojen päätylaipoista puskurin ulkopintaan on 65cm ja keulaputkestakin yli 30cm. Lisäksi coolerin sijoitus ei mahdollista lenkin tekoa keulaputkesta ja vaikka näin onnistuisikin, hinaustilanteessa todennäköinenkin sivuttaissuuntainen vääntö todennäköisesti vääntäisi paikat rikki kun sitä ei saisi tuossa suunnassa mitenkään tuettavissa, ainakaan ilman että painoa tulisi kilokaupalla lisää. Lopputulemana hinauslenkki tullaan tekemään apukuljettajan puoleiseen iskaritorniin läpi konepeiton vaikka en itsekään pidä sitä hyvänä hinauspisteenä. Vaihtoehtoja vain ei juuri ole. Pari kuvaa hahmottamaan keulan mittasuhteita alla.
Loppukevennyksenä mainittakoon että akkuteline ja Attesa-pumpun nestesäiliön teline löysivät paikkansa kuljettajan selän takaa, akku sijoittuu heti penkin taakse matalimpaan mahdolliseen paikkaan ja säiliö pyöräkotelon kylkeen josta letkuille jää lyhyt matka takapenkin alle sijoitetulle pumpulle. Lisäksi tuli käytyä Markuksella kylässä josta kotiinviemisiksi saatiin ovilasien korvaavat polykarbonaattilevyt. Pikapunnituksella painoeroksi lasien ja levyjen välillä mitattiin yhteensä 12,6kg, ovilasit on selkeästi paksummat kuin takasivulasit joiden painoero todettiin aikanaan paljon pienemmäksi. Seuraavaksi nämä menevät Lakesteelin Jarmolle joka lupasi tehdä levyille kevyet mutta jämäkät tukikarmit rosterista. Herran kädenjäljen tietäen odotukset näille ovat korkealla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ideoita, vinkkejä, kysymyksiä, haukkuja, tsemppausta, terveisiä? Rohkeasti tänne vaan. :)