Vahvikkeiden vääntelyä

 Kaariputkien loveamisurakka on loppusuoralla. Sain viimein aikaiseksi käydä hankkimassa muutaman lisämetrin putkea ja nyt kattoputketkin on tehty. Alkaa näyttää vahvasti siltä että alkavalla viikolla aletaan hitsaamaan häkkiä kokoon kun tallille saadaan isompi hitsikone kuskattua.

On loveamisessa hommaa ollutkin mutta paljon on opittu samalla. Hahmotuksessa ei ole käytetty Pipemasteria tai vastaavia apuvälineitä, silmämääräisesti tussi kädessä on nyherretty autossa ollessa taktiikkamerkkejä putkiin joiden mukaan on sitten työpöydällä lähdetty työstämään. Myös itse loveamistyö on suoritettu manuaalisesti rälläkällä, kivilaikkaa kuluu kun muotoja haetaan. Apuna on ollut pari putkenpätkää jotta lovet osuvat edes osapuilleen muotoon. Välillä autoon sovittamaan, kiroillen takaisin työpöydän ääreen ja kun tätä ravaamista on tarpeeksi monta kertaa toistettu, onkin putki mallissaan.

 

Viikonloppuna tuli rellestämisen ohella käytyä tallilla tekemässä kulmavahvikkeita jotka sääntöjen mukaan on pakolliset kylkiputkien risteyskohdassa. Jos oikein ymmärsin, muualle näitä ei tarvitakaan koska kattoputket ja diagonaalit eivät tule X-muotoon. Ehkäpä niitä kuitenkin tehdään muutamiin muihinkin risteyksiin "varmuuden vuoksi". Paha taipumus kun on ollut ajatteluun että tehdään varmasti tarpeeksi kestävää.

Kulmavahvikkeiden materiaaliksi valikoitui 1,25mm teräslevy jota Arvi löysi nurkistaan. Sääntöjen mukaan 1mm paksuus on minimi enkä viitsinyt varta vasten lähteä sen kokoista hakemaan. Mittailin tuen paikkaa vähän sinnepäin, otin palan peltiä ja aloin taivuttelemaan ja mittailemaan. Lopulta, kun tämä "proto" oli osapuilleen muodossaan, taivutin sen suoraksi jotta pystyin piirtämään muodon seuraavia kappaleita varten. Varsinaista tehtailua se olikin, mutta melko nopeasti oli neljä lähestulkoon identtistä "tacoa" valmiina.

Kirottu korroosio

Tänään poikkesin jälleen tallilla pikku iltapuhteella. Turvakaaret odottaa muutamaa lisämetriä putkea että katto-, kardaanituki- ja takapoikkiputket saisi tehtyä, enkä ehtinyt tänään putkikaupassa käydä. Ilta menikin pääasiassa välisiivouksen merkeissä mutta jotain tuli autollekin tehtyä.

Tässä muutamana iltana ollaan oltu Arvin kanssa touhuamassa tallilla, hänestä on ollut korvaamaton apu korin puhdisteluhommissa joita herra tekee hämmästyttävän innoissaan. Siinä missä minä olen turannut diagonaalien loveamisen ja mitoittamisen kanssa, lankalaikka on laulanut autossa ja bituminjämät sekä käsittämättömät määrät täysin absurdeihin paikkoihin sijoitettua koriliimaa on saanut kyytiä. Sen lisäksi että koriliimaa laitetaan peltien väliin saumakohdissa, on sitä levitetty useiden millien paksuudelta kaikkien saumakohtien päälle sekä paikoin jopa saumattomille osuuksille. Onko japanilaisinsinööri tässä ajatellut korroosiosuojaa vai jotain melunvaimennukseen liittyvää, voidaan vain arvailla mutta jos tilaisuuden saisin, tätä suunnittelijalta kysyisin. Kaikesta huolimatta nyt kori alkaa olla hyvällä mallilla, enää muutamat kohdat on puhdistelematta.

Takaisin tähän iltaan. Takatukien iskaritorneihin kiinnittämistä varten nostin peräpään pukeille ja purin iskarit irti. Kiinnityskohta kun täytyy kiinnittää hitsauksen lisäksi pulteilla torneihin, iskarit olisivat tällöin tiellä. Eipä silti, iskarit oli muutenkin tarkoitus purkaa, puhdistaa ja tarkistaa joten samalla sekin menee. Nämä coiloverit ovat kulkeneet auton matkassa Japanista asti ja ne todellakin näyttivät siltä että elämää ovat nähneet, parhaat päivät ovat selkeästi takanapäin jo pintapuolisen tarkastelun perusteella.

 

Aikani ährättyä jouduin myöntämään että molempien iskarien alajousilautaset olivat täysin jumissa. Puhdistamisesta, irrotusöljystä ja brutaalista voimankäytöstä huolimatta lukkorenkaat eivät hievahtaneetkaan. Jousipuristimien puuttuessa sain kuitenkin pienellä kikkailulla varmistettua ettei vahinkoja tapahdu ylämutteria irrottaessa ja pian yläjousilautaset olivatkin irti. Murheelliset näkymät oli osia purkaessa, kaikki edes etäisesti terästä muistuttava oli paksussa ruosteessa jousia myöten siinä missä alumiiniosat olivat vielä paksummassa korroosion aikaansaamassa "kuurassa". Takatolpissa on tuplajouset eli pääjousen alla on ohuempi apujousi joka pidentää ulosjoustomatkaa. Jousien välissä olleet välilautaset olivat täysin muurautuneet yhdeksi puuksi jousien kanssa, nämä suostuivat vasta voimallisen suostuttelun myötä irtaantumaan. Iskari ei näyttänyt yhtään paremmalta, suojakumien poiston myötä tuli todettua että sylinterin yläpää on kauttaaltaan ruosteessa ja myös mäntä oli ruskettunut yläpäästään kierreosan läheltä. Näyttää erittäin vahvasti siltä että osahankintalista kasvoi juuri yhdellä alustasarjalla. Vaikuttaa siltä että kauden alkaessa auto ei ole ajokunnossa, ellei jostain löydy anteliasta yhteistyökumppaniehdokasta joka innostuisi jouduttamaan valmistumisaikataulua. Josta tulikin mieleeni...

[myyntipuhe alkaa]

Yhteistyökumppaniehdokkaat hoi!

Oletko kiinnostunut tai tiedätkö yrityksen joka saattaisi kiinnostua yhteistyöstä SpeedWagon-projektin kanssa?

Tänä päivänä raha on yrityksillä tiukassa enkä suoraa käteistä vailla ole, mutta osa- ja varustehankintoja ikävä kyllä täytyy tehdä että auto saadaan ajokuntoon ja varusteet sille mallille että ajaminen on säännöt täyttävää ja turvallista. Luonnollisesti yhteistyössä ei ole kyse pelkästä saamisesta tai antamisesta vaan molemminpuolisesta edusta. Minä pystyn tarjoamaan näkyvyyttä ja osallistumista lukuisissa eri tunnetuissa muodoissa (näkyvyysasiat autoissa ja henkilöissä, useissa eri sosiaalisissa medioissa tekstin ja videon muodossa, osallistuminen yhteistyökumppanin edustustilanteissa jne.) ja myös uudet ideat kiinnostavat. Olen ns. uuden polven moottoriurheilussa (johon mm. TimeAttack ja Drifting kuuluvat) sangen tuttu naama toimitsijatehtävien kautta ja omaan hyvin laajan tuttavapiirin autoharrastajien rintamassa Suomessa, joiden myötä pystyn tarjoamaan laajaa näkyvyyttä. SpeedWagon on lisäksi itsessään siinä määrin erikoinen ja massasta poikkeava laitos ettei sitä vahingossa kukaan sekoita arkisempiin Evo-Lancereihin, Sti-Imprezoihin tai Skylinen erinäköisiin toteutuksiin. Näkyvyys on taattu.

Jos kiinnostuit lähtemään vauhdikkaaseen maailmaan mukaan muttet keksi miten, alla on muutamia omalla ostoslistallani olevia tarpeita jotka saattavat valottaa millaisen avun tarpeessa olen. Jos koet voivasi tasoittaa tietäni allaolevien järjestämisessä tai sinulla on vaikkapa muun aihepiiriin kuuluvan tuotteen edustus jota halutaan esille nuorekkaassa harrastajakentässä niin ota ihmeessä yhteyttä! 045-3949944 / Tomi

-Lasikuitutyöt ja -materiaalit, hiilikuitukin toki huomioidaan (auton konepeiton, etulokasuojien, kaikkien ovien ja takaluukun valmistus alkuperäistä kevyemmiksi)

-Karkaistua polykarbonaattilevyä 3mm ja 5mm vahvuudessa (alkuperäisten lasien korvaaminen kevyemmällä materiaalilla)

-Mokkanahkainen ratti (tarkemmat speksit: ota yhteyttä)

-Kuppipenkki kuljettajalle ja apukuljettajalle (tarkemmat speksit: ota yhteyttä)

-Ajovarusteet: ajopuku, kengät, hanskat, HANS (tarkemmat speksit: ota yhteyttä)

-Säädettävät alustan tukivarret

-Autotraileri (vuokradiili käy myös)

ERITYISESTI:

-Coilover-alustasarja

-Renkaita: "katusliksit" E/DOT-hyväksynnällä, 17" noin 255 leveysluokassa. Esimerkkeinä Toyo R888, Yokohama A048, Kumho V70a/V700, Dunlop 03G... Myös muut merkit/mallit huomioidaan, ei kuitenkaan katurenkaita.

Kiitos ajastasi ja avustasi!

[myyntipuhe loppuu]

Kampiakselin valmistelua ja modifiointia

Moottoripuolellakin tapahtuu. Kun mäntiä ja loppuja laakereita odotellaan maailmalta, kampiakseli otettiin jo työn alle. Jo aiemmin oli selvitetty että ostamani käytetty kampiakseli oli priimatavaraa mutta koska se oli vanhan polven moottorista, siinä oleva öljypumpun vaihde on uudempia kapeampi joka on potentiaalinen ongelmakohta. Öljypumpun sisempi ratas kun ottaa voimansa tältä vaihteelta, on vähintäänkin suotavaa että näiden keskinäinen kosketuspinta on virheetön. Maailmalta löytyykin ongelmaan ratkaisu, kaulukseksi (eng. collar) kutsuttu holkki joka kiinnitetään alkuperäisen vaihteen paikalle sen jälkeen kun se on sorvattu pois. Käyttöön valittiin kaulus Nitton listalta ja sen toimitti tutuksi tulleella ripeydellä SpeedImportsin Jani.

Vertailukuvassa yllä vanhanmallinen akseli, alla uudempi. Ero vaihteiden leveydessä näkyy selvästi.
Vertailukuva lainattu kanadalaiselta foorumilta, ketjusta http://forums.gtrcanada.com/gt-r-discussion/48451-rb26dett-identification-need-help.html

Jouluviikolla matka kävi Tammer Dieseliin Tampereen Lakalaivaan josta tiesin avun löytyvän. Homma aloitettiin sorvaamalla alkuperäinen vaihde pois mittojen mukaan. Kaulus kiinnitetään paikalleen lämpösovitteella ja tuplavarmistuksena sen mukana tuli vielä kiinnitysruuvit. Koneistus tehtiin 0,05mm yli kauluksen sisähalkaisijan, kaulus lämpölaajennettiin ja lyötiin paikalleen. Lopuksi kampiakseli tasapainotettiin ensin itsekseen (täysin tasapainossa jo lähtöjään!) jonka jälkeen mukaan kiinnitettiin vauhtipyörä ja kytkin. Tämän myötä mutkarauta onkin kiillotusta vaille valmis, se tehdään vielä ennen kokoamista. Erinomaista palvelua kaikkiaan!

Lopuksi lyhyt läpileikkaus videomuodossa, nauttikaa. :) Suosittelen katsomista HD:na kun se kerran tarjolla on.

Putkea, putkea ja lisää putkea

Häkkihommat jatkuu, taitaa mennä vuodenvaihteen toiselle puolen ennenkuin valmista on. Mukavaa mutta hidasta puuhaa tuo putkien sovittaminen on, rälläkänlaikkoja kuluu kuin euroja jouluostoksilla ja tunnissa ei paljoa valmista tule. Tämänhetkisessä tilanteessa diagonaalien, kattoputkien ja ylätukien mallaus on vielä tekemättä mutta muut on hahmotettu paikalleen. 

Liikkuvia osia alkaa olla siinä määrin paljon että maallaaminen olisi vaikeaa, joten eilen illalla hitsailtiin Arvin kanssa tähänastiset putket kohdilleen. Suurin osa näistä toki puretaan vielä irti koska useammat hitsauspaikat on putken ja katon välissä tai muuten sellaisissa paikoissa joihin ei pääsyä ole kun kehikko on lopullisella paikallaan. Tässä vaiheessa katsotaan millä mallilla kokonaisuus on ja käydään liitokset läpi miettien mitkä saumat vaativat häkin liikuttelua ja mihin suuntaan, ja missä järjestyksessä tulee edetä lopullisessa hitsausvaiheessa. Melkoinen Rubiikin kuutio tuo on kokonaisuudessaan.

Konepuolellakin valmistelevia toimia on tehty. Alakerran laakerit (ACL) ovat viikon sisään käsissä, samoin tiivistesarja (jota tosin tarvitaan vasta loppupuolella koneremonttia koontivaiheessa, OEM). Männät (Wiseco) on tilattu, samoin kampiakselin värinänvaimennin (ATI). Tuo alkuperäinen värinänvaimenninhan oli diagnoosin perusteella olennainen syy konevauriolle joten se vaihdetaan parempaan.

Lisää putkihommia

Turvakaarien rakentelu etenee hiljalleen. Työ on pitkälti miettimistä, pohtimista ja pähkäilyä. Ideana on rakentaa kehikko joka on oikeasti suojaava erilaisissa törmäystilanteissa. Törmäyksiähän ei kukaan toivo mutta kaikkea voi tapahtua.

Edellisessä postauksessani jo uhosin että tulipellin "tuplapelti" lähtee ennen pitkää ja niinhän siinä sitten kävi että pienen yllytyksen voimalla otettiin käsiin pistehitsipora ja paineilmataltta. Ei aikaakaan kun pelti oli käsissä, ja alta löytyi liki koko matkalta bitumia. Hyväksi havaitulla konstilla (paineilmataltalla) ne lähtivät mutkattomasti irti ja taas on vähän vähemmän mukana kannettavaa painoa kyydissä. Tuplapellistä irrotin parit olennaiset osat (kaasu- ja jarrupolkimen kiinnikkeet) jotka hitsataan sitten omille paikoilleen pääasialliseen tulipeltiin. Nyt alkaakin ohjaamosta olla kaikki "tarpeeton" peltiosa purettu, takakontissa on vielä muutamia pieniä verhoilukiinnikkeitä joita pähkäillään kun sinne pääsee paremmin käsiksi. Säilytystilaa kun ei tallilla koskaan ole liikaa niin suuri osa puretuista osista on tällä hetkellä varastoituna takakonttiin ja miksipäs ei, tilaa siellä riittää.

Etutuet saatiin valmiiksi ja niihin tehtiin vielä pienet lisätuet etupäätyyn sillä alempi putki ei korin muodoista johtuen ylettänyt iskaritolpalle asti. Nyt vaan täytyy miettiä todella tarkkaan missä järjestyksessä kaikkea alkaa sitten hitsaamaan lopullisesti kiinni, etutuet kun rajoittaa aika paljon kaiken muun liikuttelua toimistossa. Eiköhän nämä kuitenkin yrityksen ja erehdyksen kautta valkene ennen pitkää.

Seuraavaksi kylkiputkien pariin. Nämä toteutetaan X-muodossa parhaan tuennan ja jäykkyyden saamiseksi. Toinen putkista tulee jäämään yhtenäiseksi ja toinen katkaistaan siten että se "läpäisee" tuon yhtenäisen putken. Lopuksi liittymäkohtaan tulee vielä säännönmukaiset vahvikkeet. Etupäässä kylkiputkien tulee liittyä puolisivukaareen samalle kohdalle kuin mihin etutuet kiinnittyy jotta pitkittäissuuntaiset voimat jakautuvat tasaisesti edelleen kohti perää. Pääkaaren luona taas alempi kylkiputki sijoittuu pääkaareen samalle kohdalle kuin mistä alempi takatuki lähtee kohti takaiskarin tuentaa. Kuulostaa selkeältä ja sitä se onkin, toteutus vaatii enemmän suunnittelua kuin periaate.

Lovesin molemmat kylkiputket valmiiksi istumaan pääkaareen ja puolisivukaareen. Homma menee mielenkiintoiseksi kun toinen kylkiputkista katkaistaan ja aletaan sovittamaan sitä yhtenäiseen kylkiputkeen, sillä esteettisyyssyistä katkaistun putken soisi "jatkuvan" suorana yhtenäisen putken läpäisyssä. Nähtäväksi jää miten käy.