Kaiken maailman kiireiden ja menojen vuoksi tallilla puuhasteleminen on viime viikkoina jäänyt vähiin, mutta lähes jokaisessa mahdollisessa välissä projektia on tullut nitkutettua eteenpäin. Blogipäivityksiäkään ei ole tullut tästä johtuen, yritän paikata tilannetta tällä vähän laajemmalla reportaasilla, en ole lukijoita todellakaan unohtanut. :) Turvakehikkoa on tehty kuin sitä tunnettua Iisakin kirkkoa, mutta koska sekä minä että Arvi olemme ensikertalaisia tehtävässä ja mieluusti tehdään asiat mahdollisimman hyvin, on varsinainen tekeminen edustanut aikas pientä murto-osaa miettimisen ja suunnittelun määrään nähden. Hauskaa ja opettavaista homma on kuitenkin ollut mitä suurimmassa määrin.
Kun etuosa häkistä saatiin valmiiksi, lähdettiin putkiviidakkoa rakentamaan takapenkin seudulle. Suurimmaksi osaksi putket oli mitoitettu ja lovettu valmiiksi jo edellisessä esikokoamisvaiheessa mutta hienosäätöä tarvittiin vielä tässä vaiheessa. Samoin takapoikkituen istuttaminen samaan ryppääseen muiden putkien kanssa vaati jonkin verran pään raapimista, irrallisia putkia kun oli käsissä useampia samanaikaisesti ja kiinnitysjärjestys täytyi käydä läpi perinpohjaisesti ettei sitten tapahdu klassista "ihan kuin tästä puuttuisi jotain" -tilannetta. Onneksi ei tapahtunut.
Nuo takaiskaritorneihin tulleet putkiryppäät olivat kyllä visainen tehtävä itsessään. Samaan kiintopisteeseen tulivat alatuki, ylätuki, diagonaali ja poikkituki. Lisäksi nämä haluttiin "yhteen nippuun" niiden keskinäisen tukemisen vuoksi, vähättelemättä esteettistä puolta. Ja mitä esteettisyyteen tulee, kaikkien putkien tulisi olla myös täysin samansuuntaiset kun sivusta vertaa oikeaa ja vasenta puolta keskenään. Pikkuhiljaa putket hakivat paikkansa yrityksen ja erehdyksen kautta ja koko ryppäät olivat valmiit ympärihitsausta varten.
Kuten taisin jo aiemmin mainita, me naureskelemme monesti Arvin kanssa kuinka samanlaisia ajatuksemme ovat kun puhutaan rakenteiden vahvistamisesta. Molemmilla kun on taipumus tehdä ennemmin "riittävän vahvaa" hieman ylimitoittaen. Näiden ajatusmallien myötä keksimme sitten tehdä poikkituen sivuun vielä kulmavahvikkeet tukemaan iskaritorneja sivuttaissuunnassa. Stageassa tosin iskari/jousipaketti vain kantaa auton painoa, se ei osallistu varsinaiseen pyöräntuentaan joten tuo lisätuki ei sinällään ole merkittävä kuin korkeintaan korin jäykkyyttä lisäämään. Tiedä häntä mutta siinä ovat ja pysyvät. Turvavöitä mitoiteltiin kuivatyypeillä, tarkalla on ylettääkö vyöt kun näinkin kompaktissa autossa matkaa takapoikkituen ja penkin välille kertyy. Näyttäisi että vyön pituus riittää mutta totuus nähdään vasta kun penkki saadaan paikalleen. Muistaakseni pidempiäkin vöitä markkinoilla on joten toistaiseksi tilanne ei murehdita.
Etutuet hitsattiin myös etuiskaritorneihin kiinni. Häkki alkaa siis olla viimeisiä viilauksia vaille valmis. Pääkaaresta tehdään vielä tuet kardaanitunnelille ja kaaret kiinnitetään A- ja B-pilareihin parhaan mukaan, sekä jo paikallaan oleva kojelautaputki kiinnitetään siinä vaiheessa kun ohjauspylvään paikka selviää joka puolestaan tarvitsee penkin mitoitukseen. B-pilariin sitominen on oma haasteensa koska pääkaari on kaukana sen takapuolella, mutta kyllä sillekin ratkaisu keksitään. A-pilariin sitominen aloitettiinkin jo kiinnittämällä 1,5mm peltiliuska puolisivukaaren ja koripilarin välille koko tuulilasin korkeussuuntaiselta matkalta. Joudun tuottamaan kaikille WRC-faneille pienen pettymyksen, Marteliuksen mitoittamat kaaret kulkevat niin lähellä pilaria ettei tuohon peltilipareeseen olisi häävin kokoisia jäykistereikiä saanut mahtumaan joten päädyttiin tekemään ihan umpinaisesta tavarasta.
Kuskille tuli penkkikin tilattua, sen pitäisi olla käsissä huomenissa. Valitsin aiemman sovituskierroksen pohjalta Sabelt Taurus L:n jollainen löytyi järkihintaan Björk Motorsportilta Jyväskylästä. Jännitys tiivistyy kun penkki saadaan ohjaamoon, silloin selviää lopullisesti miten pääntuellinen penkki sopii kaarien sekaan etenkin ylätukien osalta. Penkin myötä päästään hiomaan ohjauspylväs kohdalleen ja kaaret saa sen myötä lopullisen sinettinsä.
Kun häkki on valmis tarvitsee ohjaamo ja konehuone uuden maalin päälleen, tähän otan erittäin mieluusti apua vastaan jos joku maalaamo innostuisi auttelemaan asiassa kohtuuhintaan. Ehdotuksia? :)
Moottoripuolella tapahtuu myös. Kansi on tarkastettu Tammer Dieselin toimesta, mitään ikävyyksiä ei löytynyt ja hattu on kokoamista ja venttiilivälysten säätöä vaille käyttövalmis. Männät ja loput laakerit ovat tulossa SpeedImportsilta ja niiden saavuttua päästään lohkoa koneistamaan. Osa moottorin osista käy vielä keraamipinnoituskäsittelyssä Marteliuksella ennen kokoamista, tästä reissusta on odotettavissa erikoisraportti kun sen aika tulee.
Tässä vaiheessa voin ilokseni todeta että Project Speedwagon on saanut pääyhteistyökumppanin! Stagean aikanaan Suomeen tuottanut, sittemmin osamyyntiin repertuaarinsa laajentanut Mamasan lähti auttamaan projektin etenemisessä, tästä iso kiitos Mamasanin Mikolle, Alelle ja Jukalle! Tämän erittäin positiivisen käänteen myötä Speedwagonin jarru- ja kytkinlinjoista vastaa HEL Performance ja jousituksen vaimennuksineen hoitaa suuressa suosiossa olevat BC Racingin coiloverit.
Viime lauantaina kävin Lahdessa tapaamassa SpeedImportsin Jania ja tiesihän sen että kotiinviemisiä tarttui mukaan. Aiemmin puhutusta poiketen mäntämerkki vaihtui erinäisistä syistä CP:ksi jotka Jani minulle hankki. Samalla sain käsiini ACL runkolaakerit, parit Blitz anturit öljynlämmön ja -paineen seurantaan sekä jo aiemmin kotiutettuihin kiertokankiin ARP pultit. Koneen osat alkaa olla siinä määrin hyvin nipussa että päästään koneistamaan lohkoa ja sitten kokoamisvaiheeseen.
Vaan eihän koneeseen sovi mäntiä ja laakereita sellaisenaan laittaa. Tämän seurauksena heti sunnuntaina Granvian keula käännettiin kohti Laitilaa ja vanhaa tuttua Marteliuksen verstasta. Tällä kertaa ei touhuttu turvakaarien taivuttelun parissa, nyt vuorossa oli moottorin osien pinnoitus jolla parannetaan moottorissa esiintyvien ilmiöiden toimintaa. Tarkemmin ottaen puhutaan lämmönsiirtymästä ja kitkasta.
Marteliuksen tarjontaa on laajennettu Tech Line -tuoteperheellä josta löytyy kehitetyt aineet niin lämmön rajaamiseen kuin haihduttamiseen, sekä liukukitkan vähentämiseen ja ns. kuivaan voiteluun. Stagean moottori sai tuon sunnuntaipäivän aikana lämpöä rajaavan CBX-pinnoitteen kannen palotiloihin sekä mäntien lakiin, lämpöä tehostetusti haihduttavan TLTD-pinnoitteen mäntien pohjiin, sekä liukukitkaa ja mekaanista kulumista vähentävä TLML-pinnoite mäntien helmoihin. Kiertokangen- ja runkolaakerit käsiteltiin lisäksi DFL-1 -pinnoitteella jonka tehtävä on samantyylinen kuin TLML:llä mutta se on vartavasten laakereille suunniteltu. Suurin osa aineiden teknisistä ominaisuuksista meni vilinässä itseltäni aavistuksen ohi, jos asia jäi kiinnostamaan niin rohkeasti soittoa Marteliuksen suuntaan. :) Pinnoituspäivästä on tulossa DIY-henkinen videopläjäys kunhan löydän sen verran aikaa että saan materiaalit pätkittyä ja niputettua.
