Pitkällä ollaan, vaan riittääkin vielä

Niin se vierähti ilta rattoisasti Arvin kanssa touhutessa, kello oli taas päälle yhden yöllä kun tajuttiin alkaa kotiinlähtöä suunnittelemaan.

Aiemmin aiheena olleet pääkaaren korokelaatikoiden mälväystä jatkettiin ja nyt ne on mallillaan, kansiosatkin hitsattiin jo kiinni mutta laatikot pidetään irrallisena kunnes etuosa häkistä on lopullisesti paikallaan, sitä ennen täytyy häkkiä vielä jumppailla eestaas että saadaan täydet saumat kaikkiin liitoskohtiin. Kansienkin saumat vedettiin varmaan päälle molemmin puolin, ei pitäisi ensimmäisenä noista notkahtaa vaikka tälli tulisikin.

Kaiken todettiin olevan valmista etuosien hitsaamista varten. Mitat ja putkikulmat tarkistettiin vielä kertaalleen ettei esim. X-putket sojota miten sattuu, ja kattoputket heftattiin myös sijoilleen. Näitä ei tosin kiinnitetty toisiinsa sillä hitsaamisjärjestyksen kanssa mennään sellaisella taktiikalla että kumpikin sivu (puolisivukaari, X-putket, kattoputki) on liikuteltavissa erikseen kunnes etutuetkin on saatu täydellä saumalla puolisivukaariin kiinni. Pikainen mittaus osoitti että edellämainitut sivukokonaisuudet mahtuvat autosta pihalle ja helpointahan varmojen saumojen hitsaaminen on tilavasti tallin lattialla sen sijaan että auton sisällä ähräisi ehdointahdoin. Mahdollista lämpövääntymistä silmälläpitäen koko häkki (poislukien etu- ja takatuet) päätettiin koota hefteillä kokoon tallin lattialla että mitat pitävät. Ennen peruuttamattomien saumojen tekoon ryhtymistä The Stigin hitsaajaserkku The Mig otti vielä kylmätyypit häkistä ja totesi että ajotuntuma kelpaa.

 

Kun kotiinlähdön aika koitti, molemmat puolikkaat oli nipussa lopullisesti. Seuraavaksi ne heitetään takaisin ohjaamoon, laitetaan pääkaaren kanssa mallilleen, heftataan etutuet ja häkin etujalat paikoilleen, irrotetaan jälleen pääkaaresta ja vedetään loput liitoskohdat täydellä saumalla. Sitten takaisin kiinni pääkaareen - tällä kertaa lopullisesti - ja pääkaarta laskemalla päästään hitsaamaan puolisivukaaret ja kattoputket pääkaareen yläpuolelta, unohtamatta lisätukia jotka pitäisi kuljettajan päänseutua suojaamaan tehdä. Samoin otsaputki liimataan kiinni tässä yhteydessä. Näiden jälkeen "enää" takatuet, diagonaalit, kardaanitunnelin tuet ja takapoikkituki, ja loppusilauksena kojelaudan putki sekä turvavöiden kiinnitysputki. Kuulostaa pikkuhommalta mutta kyllä tässä vielä muutama ilta vierähtää ennenkuin häkki on kokonaisuudessaan nipussa, eikä hommat toki siihen lopu. 

Tähän loppuun on paikallaan lausua jokaisen autoharrastajan tuntemat itsepetoksen sanat:

"Onhan kevääseen vielä aikaa". :)

PS. Jos ihmettelette kuvien ja kappaleiden paikoin kakofonista keskinäistä sijoittelua, kokeilkaa huviksenne joskus tämän blogirakenteen editointiominaisuuksia. Yllätytte varmasti, eikä yllätys todennäköisesti ole mieleinen kokemus. Hermoja raastavaa hommaa.