Massakautta puskee

Auton pohjan puhdistus oli vuorossa joulukuun alkupäivillä ja kuten aiemmista on käynyt ilmi, puhdistustavaksi valittiin soodapuhallus. Lakesteelin Jarmolta tuli hyvä vinkki valkeakoskelaisesta Tampereen Kuivajääpuhdistus Oy:stä jossa tehdään myös soodapuhdistuksia, ja jonka työntekijät ovat autoharrastajia itsekin. Kokemusta autojen puhdistuksesta löytyi kosolti. Sinne siis.

Vaikka Stagea onkin nykyään kevyimmillään, sen liikuttelu muuten kuin vartaan pyörien varassa vaatii hieman etukäteissuunnittelua. Tallimme kattorakenteet mahdollistivat korin riiputtamisen ja kun tallin nurkasta löytyi pari ketjutaljaa, kokonaisuus alkoi hahmottua. Mamasan auttoi jälleen kerran trailerin kanssa ja sunnuntai-iltana autoa alettiin porukalla puuhaamaan kärryyn. Tasapainoon koria ei saatu mutta miedosti etupainoista ilmassa keikkuvaa hylsyä oli helppo pitää aloillaan kun traileri peruutettiin auton alle. Lopuksi parit lankut helmojen alle, hylsyn lasku kärryyn, liinat kiinni ja oltiinkin valmiita aamun lähtöön.




Maanantaina orkesterin keula käännettiin kohti Pirkanmaata. Puhalluspaikka löytyi UPM Tervasaaren teollisuusalueelta jossa Stagea nostettiin kärrystä takaisin vartaaseen ja puhalluskammioon. Puhallusfirman Lakela kävi mietteliääksi pohjan nähdessään ja sanoi että ongelmia saattaa olla luvassa. Ja ongelmiahan tulikin: Stagean pohjassa ja pyöräkoteloissa on tehdasperäinen paksu kumimainen ruiskumassa äänieristeenä jonka olemassaoloa en tiennyt/muistanut. Tähän massaan soodaa ei saatu puremaan sen elastisen rakenteen vuoksi, soodakiteet vain kimpoilevat pinnasta. Harmillinen takaisku mutta sen mukaan on elettävä. Kori kuitenkin puhallettiin läpi ja kaikkialta muualta massat lähtikin, vain pyöräkotelot ja lattian laakeat osat jäivät massan peittoon. Lakela huomioi vastoinkäymisen hinnassa ja kaikesta huolimatta lähdin heidän palveluunsa tyytyväisenä kotimatkalle iltapäivällä. Olen sittemmin kuullut runsaasti jälkiviisauksia korkeapainevesipesun paremmuudesta ja siitä että sillä olisi nuokin massat lähteneet joten enää sitä ei tarvitse jossitella. :) Soodalla tulee kyllä erittäin nättiä jälkeä!

Tallille palattua ei auttanut kuin ottaa rälläkkä kauniiseen käteen ja alkaa jynssäämään pohjaa lankalaikalla. Työ oli hidasta nyhräämistä, työlästä ja sotkuista, mutta muutaman illan tuloksena pohja alkoi olla puhdas kauttaaltaan. Massan rakenne oli vaihtelevaa, paksu ja kova pinta oli hitain työstettävä mutta se ei sulanut laikkaan kiinni siinä missä pehmeämpi massa sotki sulaessaan paikat huolella. Etupyöräkoteloiden rakenne on sokkeloinen ylätukivarsien kiinnitystuista ja muista tuennoista johtuen ja niiden puhdistaminen jäikin mieleen tympeimpänä työvaiheena. Mieltä kuitenkin piristi tieto siitä ettei hommaa tarvitsisi enää koskaan tehdä uudelleen.

Puhtaille pinnoille alettiin tekemään koripeltien vahvistushitsauksia. Tehtaalla autot rakennetaan useimmiten pistehitseillä ja koriliimalla kuten Stageankin tapauksessa, ja yleinen tapa rata-autoille on tukea saumoja hitsaamalla ne katkoviivan tavoin yhteen. Samille olikin jälleen työsarkaa luvassa ja joulukiireiden hellitettyä suunnattiin jälleen tallille. Hitsaaminen on yllättävän aikaavievää puuhaa kun autosta löytyy peltiliitoksia useita kymmeniä metrejä, mutta parissa illassa pohjan saumat saatiin pääpiirteissään kuntoon. Ensi vuoden puolelle jäi iskaritornien saumojen vahvistus, sekä tietenkin ne puoli miljoonaa muuta tehtävää ennen ajokauden alkua. Vahvistushitsauksen valmistuttua jatketaan bensatankin kiinnikkeiden ja kotelon kanssa sekä suunnitellaan bensapuolta muutenkin eteenpäin keruusäiliön teettämisellä ja sen sijoittelulla. 
 

 







 

























Nyt uudenvuoden viettoon, hyvää vuodenvaihdetta kaikille lukijoille!