Sekalaisia työvaiheita osa 2

Takakelkan puslien ulkokoolien irrotukseen löytyi lopulta vaihtoehtoinen, sahaamistakin helpompi tapa. Parikin DNSF-harrastajaa vinkkasi paineilmataltan hyödyntämistä piikkikärjellä ja pitihän se kokeilla. Hyvin toimikin, parikymmentä minuuttia myöhemmin oli ulkokoolit rusikoitu pois pesistään.

Bensatankille alettiin rakentamaan koteloa kun tankin sijainti saatiin kiinnityspantojen myötä tarkennettua. Kotelon seinät päädyttiin tekemään 0,7mm teräspellistä. Alumiini olisi ollut toki kevyempi mutta hitsattavuuden vuoksi näin, aluhitsareita kun ei tuttavapiirissä liiaksi ole. Pelteihin haluttiin jäykistettä ja muotoa, täysin sileät pellit olisivat alttiita lommoille ja hitsatessa vääntyilylle. Jäykisteet tuli puheeksi Radalle.comista tutun Aki "Akinaattori" Salmelan kanssa ja hän innostui auttamaan. Peltikoulua käydessään hänellä oli mahdollisuus harjoitella sikkausta ja tankin kotelo pääsi koekaniiniksi. Kotelon kylkiin ja takaseinään vedettiin vaakasuuntaiset raidat, etuseinään iso X-jäykiste ja kanteen... se selviää vähän myöhemmin. :)

Kotelon saumat saatiin hyvin piiloon kulmat siisteiksi ja sovittamiseen pelivaraa kun kulmissa käytettiin 1mm pellistä taitettua "kulmaprofiilia" johon peltien reunat hitsattiin sisäpuolelta. Yläreunan kehys tehtiin 2mm kulmaprofiilista jotta kotelosta saatiin jämäkkä ja kannen tiivistyspinnasta ryhdikäs. Vaikka pellit olivat irrallaan melkoisen kippuroita sikkauksen jäljiltä, ne saatiin pakotettua suoriksi hitsausvaiheessa. Myöhemmin saumat vielä tiivistetään Sika Firesil -kuumakestävällä tiivistemassalla.

Kun tankin seudulla ollaan loppusuoralla, siirryttiin jo alustamaan seuraavaa työvaihetta: keulan modifiointia. Auto pudotettiin vartaasta pukeille että pystyttiin käyttämään vatupassia mittojen varmistamiseen, ja ottamaan mittoja lattiasta. Mittasimme olennaiset mitat mm. tulipellistä jäähdyttimen kiinnikkeisiin sekä etäisyyden jäähdyttimen alakiinnikkeiden ja lattian välillä. Tämän jälkeen "sotakone" eli iso rälläkkä käteen ja tuhoa tekemään. Ohikiitävässä hetkessä auton pituudesta oli lähtenyt noin 35cm kun keulapala irrotettiin korista. Keulapala painaa tasan 14kg ja tavoitteena on korvata se kevyemmällä ratkaisulla. Paino on kuitenkin muutoksessa vasta toisena päätavoitteena, ensisijaisesti moottorin seudusta haluttiin huoltoystävällisempi ja siinä onnistutaankin. Yhdessä kuvassa keulassa on etukelkka kiinni josta näkee moottorin kannakepisteet, niistä saa hieman hahmoa moottorin etuosan sijoittumisesta. Mittauksien perusteella kampiakselin hihnapyörä tulee sijoittumaan noin 20cm leikkaussauman etupuolelle.

Seuraavaksi runkoaisojen ja yläorsien leikattuihin päihin alettiin hahmottelemaan laippoja putkikeulan kiinnitykselle. Keulahäkki tullaan tekemään irrotettavaksi pulttikiinnityksellä jotta suuremmissa huoltotöissä keula saadaan katkeamaan tieltä pois. Putket tehdään turvakaarista tutusta vahvaseinäisestä 38mm putkesta jotta keulan jäykkyys saadaan säilytettyä, ja jotta se kestäisi edes pienet osumat jos kuski vaikka sattuu ylimitoittamaan taitonsa jossain vaiheessa. Putket tehdään samalla metodilla kuin turvakaaretkin: halvemmasta ohutseinäputkesta tikkumallit jotka toimitetaan Marteliukselle mitattavaksi ja taivutettavaksi lopullisesta materiaalista.

 Keulahäkki koostuu kolmesta osasta: runkoaisojen päistä lähtevästä U-muotoisesta putkesta sekä yläorsista U-putken kulmiin yhdistyvistä putkista. Mallia ei tarvitse tehdä kuin toisesta sivuputkesta, toinen sivuputki tehdään peilikuvana tästä. U-putken poikittaisosa haluttiin alkuperäistä alakarmia muutaman sentin matalammaksi jotta se suojaisi jäähdytintä paremmin mahdollisessa pohjakosketuksessa, vaikka keulan osat ei kovin matalalla olekaan. U-putken pitkittäisosiin tehtiin halkiot joilla kokonaisuuden korkeus maasta saadaan säädettyä tarkasti ennen kulmien vahvistamista lopullisiin mittoihin.