Muuttopäivä

Vappua edeltänyt sunnuntai pyhitettiin tallin pakkaamiselle, Stagean valmistelulle liikuttelukuntoon ja siinä sivussa haettiin myös Villen auto tavaroineen paikan päälle, hän kun muutti tilalleni. Koko päivä hommassa meni mutta auringon laskiessa Stagea ja tallikamat oli pakattu Jani "Lemppa" Lembergiltä lainattuun "ruotsinlaivan kokoiseen" traileriin. Tallikamat keulaan, Stagea keskelle ja perään jäi vielä tilaa kodin muuttotavaroille. Näin saatiin kirjaimellisesti koko elämä yhteen kyytiin ja vältyttiin eestaas ajelemiselta. Vapunaattona kärry lastattiin valmiiksi ja vapunpäivänä karavaani lähti kohti uusia ympyröitä. Stagea vietiin väliaikaiseen säilöön Jarnon tallille Porvoon lähistölle odottamaan tallipaikan löytymistä. Tästä eteenpäin seuraava päivitys tulee luultavimmin siinä vaiheessa kun talli löytyy, vaikka onhan tuossa sitten muuta puuhaa mm. moottorin koneistamisen ja kokoamisen muodossa. Yritän dokumentoida näitä parhaan mukaan vaikka nykyään olenkin eri paikkakunnalla kuin moottorin osat.

Viimeisiä aikoja Pirkanmaalla

Aika Nokian tallissa kävi vähiin ja muuttoon liittyvä hässäkkä puski päälle mutta jotain täytyi kuitenkin saada aikaiseksi. Olin jo aiemmin ajatellut asian niin että kunhan kaaret saadaan valmiiksi ja maali sisustan pintoihin, ollaan vaiheessa jolloin kamat voi pakata kokoon, auton kärryyn ja vetoauton keulan kohti uusia maisemia. Muutto ajoittui Vapun kohdille.
 

Olin jo aiemmin vienyt värimallina toimineen sivupeilin kuoren Hämeen Kolarikorjauskeskukselle värianalyysia varten. Kyseisen firman yrittäjänä toimiva Johannes "Vasuri" Marttila on vanha tuttu vuosien takaa ja auttanut lukuisissa pelti- ja maalaushommissa aiemmin joten ei ollut vaikea päättää minne ongelmani kanssa suuntaisin. Stagean alkuperäinen väri WK1 Silky Snow on 3-kerrosmaali, ja tulevaa käyttöä silmälläpitäen oli tarkoitus käytännön syiden lisäksi säästää maalauskustannuksissa ja päätyä 1-kerrosväriin joka mahdollisimman pitkälle muistuttaisi alkuperäistä sävyä. Luonnollisesti ilman helmiäisefektiä. Olen tietoinen että eron huomaa valaistuksesta riippuen, mutta pidemmällä aikavälillä autosta tullee kokonaan "efektitön". Tuo alkuperäinen väri on täysin mahdoton häivyttää ja kun kyse ei ole näyttelyautosta, tämä sallittakoon. Ainakin itse sallin sen itselleni. :)

Vappua edeltävänä torstaina kävin hakemassa Vasurilta maalia sisustaa varten. Väriä sekoitettiin litran verran koska arveltiin sen riittävän sisustan ja kaarien maalaamiseen pensselillä. Ja miksikö pensselillä eikä ruiskulla? No käytännön syistä lähinnä. Kaiken suojaaminen, kuullut kokemukset kaarien ruiskumaalaamisen epämielekkyydestä sekä oman maalauskokemuksen ja maalauslaitteiden puute riitti päätymään pensselihommiin. Jos ja kun maalausjälki ei täydellisyyteen yletäkään, ei se nähdäkseni vaikuta kierrosaikoihin niin paljoa että siitä tarvitsisi enempiä murheita kantaa. Väri näyttää äkkiseltään "normaalilta" kylmävalkoiselta mutta sekoituspurkin kyljestä totuus paljastuu: Valkoisen lisäksi seasta löytyy mustaa, harmaan eri sävyjä, sinistä ja jopa keltaista. Hassua.

Heti torstai-iltana pyysin AjH:n jälleen avuksi ja valmistelevien toimien jälkeen alettiin puhdistamaan maalattavia pintoja ja tehtiin samalla alustava suunnitelma maalausjärjestyksestä. Katto, ovet sekä B- ja C-pilarit päätettiin jättää maalaamatta koska ne olivat jotakuinkin yksivärisiä. Tulipelti, lattia, takapenkin pohja ja takakontti sivuineen sekä tietenkin turvakaaret päätylappuineen sen sijaan olivat hyvinkin kirjavat peltiosien ja bitumin poiston sekä muun siivoilun jäljiltä. Aloitimme kaarista välttääksemme jäljen ja itsemme sotkemisen, jättäen kuitenkin oviputket maalaamatta vielä tässä vaiheessa. Tuoreeseen maalipintaan osumista ei kuitenkaan pystytty täysin välttämään etenkään takapenkiltä käsin diagonaaleja maalatessa, mutta jälki saatiin kuitenkin pysymään riittävänä omille laatukriteereille. Pelkkiin kaariin saatiin maalia menemään lähes 0,4 litraa ja olikin syytä soitella Vasurille lisätilausta. Toinen litra käytiin noutamassa ennen viikonloppua ja lauantaihin mennessä sisusta olikin pääosissaan maalattu. Lattia jätettiin kuitenkin muuttoa silmälläpitäen maalaamatta sillä koska uutta tallipaikkaa ei ollut suorilta tiedossa, tavarat on helpompi varastoida autoon pakattuna kuin ympäriinsä leviteltynä. Metalliosat saattaisivat vahingoittaa tuoretta maalipintaa joten todettiin että se on helppo maalata myöhemmin kun uusi koti autolle on löytynyt.
 

Lopputuloksesta kyllä huomaa että pinta on "käsin tehty" ja valumiakin löytyy useista paikoista mutta kuten aiemmin sanoin, se riittää mulle. Ei tarvitse mennä kuin muutaman metrin päähän katsomaan ja sehän näyttää täysin virheettömältä. :D

Uutta palikkaa ja niiden pinnoittelua

Viime lauantaina kävin Lahdessa tapaamassa SpeedImportsin Jania ja tiesihän sen että kotiinviemisiä tarttui mukaan. Aiemmin puhutusta poiketen mäntämerkki vaihtui erinäisistä syistä CP:ksi jotka Jani minulle hankki. Samalla sain käsiini ACL runkolaakerit, parit Blitz anturit öljynlämmön ja -paineen seurantaan sekä jo aiemmin kotiutettuihin kiertokankiin ARP pultit. Koneen osat alkaa olla siinä määrin hyvin nipussa että päästään koneistamaan lohkoa ja sitten kokoamisvaiheeseen.

Vaan eihän koneeseen sovi mäntiä ja laakereita sellaisenaan laittaa. Tämän seurauksena heti sunnuntaina Granvian keula käännettiin kohti Laitilaa ja vanhaa tuttua Marteliuksen verstasta. Tällä kertaa ei touhuttu turvakaarien taivuttelun parissa, nyt vuorossa oli moottorin osien pinnoitus jolla parannetaan moottorissa esiintyvien ilmiöiden toimintaa. Tarkemmin ottaen puhutaan lämmönsiirtymästä ja kitkasta.

Marteliuksen tarjontaa on laajennettu Tech Line -tuoteperheellä josta löytyy kehitetyt aineet niin lämmön rajaamiseen kuin haihduttamiseen, sekä liukukitkan vähentämiseen ja ns. kuivaan voiteluun. Stagean moottori sai tuon sunnuntaipäivän aikana lämpöä rajaavan CBX-pinnoitteen kannen palotiloihin sekä mäntien lakiin, lämpöä tehostetusti haihduttavan TLTD-pinnoitteen mäntien pohjiin, sekä liukukitkaa ja mekaanista kulumista vähentävä TLML-pinnoite mäntien helmoihin. Kiertokangen- ja runkolaakerit käsiteltiin lisäksi DFL-1 -pinnoitteella jonka tehtävä on samantyylinen kuin TLML:llä mutta se on vartavasten laakereille suunniteltu. Suurin osa aineiden teknisistä ominaisuuksista meni vilinässä itseltäni aavistuksen ohi, jos asia jäi kiinnostamaan niin rohkeasti soittoa Marteliuksen suuntaan. :) Pinnoituspäivästä on tulossa DIY-henkinen videopläjäys kunhan löydän sen verran aikaa että saan materiaalit pätkittyä ja niputettua.

 

Pitkästä aikaa...

Niinkuin monesti sanotaan, työ haittaa harrastusta. Niin tässäkin projektissa. Allekirjoittaneet työkuviot ovat olleet "normaalin" hektisyyden ohella melkoisen mullistavia. Sain uuden työpaikan ja sen vuoksi muutto on edessä Pirkanmaalta pääkaupunkiseudulle. On ollut siis kosolti muuta mietittävää ja säätämistä aina asunnon ja tallin etsinnästä lähtien. Siitä puheenollen, jos jollakulla tämän lukijalla on tiedossaan tallipaikka pk-seudulla tai vaihtoehtoisesti kokonainen edullinen vuokratalli esim. viidelle autolle, ilmoittakaahan itsestänne!

Yllämainitusta johtuen talli-illat on olleet vähissä. Älkää kuitenkaan erehtykö kuvittelemaan että projekti menisi vallan jäihin, sitä ei tule tapahtumaan ellei vielä suurempia yllätyksiä tule vastaan. 

Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin saatu jotain aikaan. Turvakehikko on nyt täysin valmis ja muutamaa siistimistä vaille maalauskunnossa. Edullinen ja/tai yhteistyöstä kiinnostunut maalari on tosin vielä löytämättä. Viimeisimpänä kehikkoon lisättiin vyöputki pääkaareen sekä sen alle kardaanitunnelin tuet V-muodossa. Kyllä ohjaamo alkaa melkoinen risukko olla. :) Penkki löysi vihdoin paikkansa omavalmisteisilla penkinkiinnikkeillä ja samoin ohjauspylvään kiinnityspaikat soviteltiin kun nähtiin mihin kuski lopulta asettuu. Puolisivukaaret kiinnitettiin A-pilareihin koko ikkuna-aukon korkeussuuntaiselta matkalta ja oviputkiin kehiteltiin tuet kiinnitettäväksi B-pilareihin että saataisiin häkki jäykistämään koria parhaan mukaan. Toteutus ei välttämättä ole se kaikkein kaunein mutta uskon näiden ajavan asiansa.

Auton vasemmassa takanurkassa olleet neliveto- ja nelipyöräohjauksen ECUt päätettiin siirtää taka-akselin etupuolelle ja ne löysivät paikkansa entiseltä takapenkiltä kuskin selän takaa. Näin nämä ovat tarvittaessa hyvin käsillä, johtoja saadaan aavistuksen lyhyemmiksi ja kaikki painohan on hyvä olla akselien välissä. Samalla alkuperäinen bensapumpun jännitteensäädin viskataan nurkkaan ja tehdään pumpulle kokonaan uudet sähköt.

Aiemmin puheena ollut tulipellin ammottava reikä on nyt ummessa, kuten myös kehikon etutukien reiät. Tukien reikien tilkitsemiseen käytettiin muotoon ja mittaan sovitettuja pellinpalasia, koriliimaa ja pop-niittejä. Suuremman aukon peitepeltiin lainattiin alkuperäisestä tulipellinpalasta moottorin johtosarjan läpivienti koska tämä todettiin helpommaksi toteuttaa kuin että oltaisiin tehty suunnilleen samankokoinen teräväreunainen reikä reikäsahalla tai vastaavalla. Pellin tiivistämiseen käytettiin tiivistenauhaa siltä varalta että luukku tarvitsee joskus vielä avata. Kiinnitys tässäkin pop-niiteillä.

Moottoriakin pitäisi valmistella...

Turvakaarien vastapainoksi terveisiä moottoripuolelta. Kansi on nyt huollettu Tammer Dieselissä, dekki oikaistu (kolme kymppää lähti suurimmillaan), ohjurit tarkistettu, venttiilit hiottu ja seetit siivottu. Aiemmin mainitut nakutuksen aiheuttamat "kraaterit" hävisivät kaikkialta muualta paitsi vitossylinterin imupuolen laidalta jossa jäljet vielä näkyy. Seuraavaksi palotiloihin ja venttiilijousiin tehdään pintakäsittely Marteliuksella jonka jälkeen kansi onkin valmis kokoamiseen ja venttiilivälysten säätöön. Venttiilijousilautaset ovat vielä koneistuksessa, shimmien koloja sorvataan vähän leveämmiksi jotta voidaan käyttää muistaakseni Peugeotin shimmejä sen sijaan että täytyisi hankkia konemallikohtaiset. Saatavuus on olennaisesti parempi ranskalaisilla shimmeillä ja tuon kokoisissa osissa ei varmaan ole ruoste- tai sähkövikoja kuten olen tottunut olettamaan kaikista ko. maan autoteollisuuden tuotoksista (ei herneitä nenään, ranskisharrastajat). :)