Vielä on kesää jäljellä...

Uudella tallilla on päästy työn touhuun kun aikaa on riittänyt siellä viihtymiseen. :)

Sisusta maalattiin vanhalla tallilla puoliväliin ja nyt oli vuorossa jatkaa siitä mihin jäätiin. Koppiin tuli itseä miellyttävä pinta, enää kuskin kylkiputkista väri puuttuu ja näiden lisäksi muutamia paikkamaalauksen kohtia löytyy. Joka tapauksessa ohjaamo on nyt sillä mallilla että polkimia ja sähköjä sopii alkaa sijoittelemaan paikoilleen. Vihdoinkin jotain kiinnipäin loputtoman purkamisen sijasta.

Purkamista on tosiaan jatkettu monin paikoin vielä vaikka heinäkuu lähestyy loppuaan ja haaveissa on edelleen päästä loppukaudesta ajamaan. Hetken mielijohteesta, sopivien työkalujen käsille sattuessa ja uuteen talliporukkaan kuuluvan Markon suosiollisella avustuksella takasivulasit päätettiin irrottaa kun Markus-setä Lahdesta oli jo aiemmin lupautunut auttaa säännöt täyttävän polykarbonaattilevyn hankinnassa. Sääntöjen mukaan lasit voi korvata 3mm polykarbonaatilla, poislukien tuulilasi joka vaatii 5mm materiaalivahvuuden. Levyn käyttö tietysti poistaa lasin rikkoutumisen mahdollisuuden mutta pääajatus materiaalin vaihdolla on keventää autoa. Tästä näkökulmasta ensimmäisen lasin irrottua iski pieni pettymys, lasi kun ei häävin painoinen ollutkaan. Punnitsen nämä vielä mutta ei voida puhua monista kevennyskiloista. Lopulta kuitenkin joka kilo ratkaisee. Ja onhan se racingia kun lasit on niiteillä kiinni. :D

Tulipellin yhteydessä olevan "vesikaukalon" paikkaus oli melkein päässyt unohtumaan. Tulipeltihän tilkittiin jo aiemmin ilmatiiviiksi turvakaarien etutukien ympäriltä mutta kaukalosta oli edelleen suora yhteys ohjaamoon joten kengät kastuisi sateella ajaessa varmasti. Pete tuli tallilla käymään ja otti asiakseen nikkaroida pellistä peitelevyt aukoille jotka heppailtiin paikoilleen. Varsinainen tiivistys tehdään tiivistetahnalla kun isot aukot saatiin tilkittyä. Yllättävän hankala homma kun kaukalon silvottu pohja on alunperin taivutettu moneen suuntaan.

DNSF:ltä tutut heput auttelivat muutenkin reilulla kädellä taannoisessa rengashankinnassa. Mika T. bongasi BTCF:n puolelta myynti-ilmoituksen edullisesta käytettyjen Toyo R888-ratarenkaiden sarjasta jotka olivat vieläpä juuri oikeaa kokoa tarkoituksiini. Nämä kotiutettiin Tepon avustuksella viikonloppuna ja eilisen puolella Henkka tuli tallille pyöräyttämään renkaat vanteille. Melkoinen DNSF-yhteistyön kouluesimerkki tämä kokonaisuus. :)

 

Uutta muuttoa ja konehommia

Taas Stagea traileriin...

Pari päivää sitten tallin osoite muuttui jälleen, tällä kertaa väliaikaisesta sijoituspaikasta talliin jossa on puitteet saada auto ajokuntoon. Ystäväni Pete seurasi aikansa ahdinkoani ja tarjosi lopulta omaa tallipaikkaansa käyttööni kun hänen oma projektinsa on aavistuksen jäissä tällä hetkellä. Eihän tällaista tarjousta voinut sivuuttaa ja niin vaan Stagea löysi lopulta tiensä Hyvinkäälle talliin jossa muitakin DNSF:n kautta tuttuja hahmoja majaansa pitää. Muutto toi myös uutta motivaatiota tekemiseen, enhän ollut koko autoa nähnyt pariin kuukauteen!

Moottori on edelleen eri kaupungissa kuin auto. Isäni niputtaa konetta valmiiksi Tampereella ja sen etenemistä on tullut käytyä seuraamassa aina kun olen kaupungissa ollut.

Moottorissa on kovin vähän ulkoisia muutoksia alkuperäiseen verraten mutta jotain kuitenkin. Turbot ovat vaihtuneet, pakoputkien lähdöt eli tuttavallisemmin outletit vaihtuivat paremmin virtaaviin ja muutama anturi on ilmaantunut välittämään kuljettajalle tietoa millä mielellä kone kulloinkin on. Aiemmin SpeedImportsilta hankitut Blitzin anturit löysivät paikkansa: jäähdytysnesteen anturi sijoitettiin ylävesiletkun lähtöön, öljynlämpö mitataan öljypohjasta ja öljynpaineanturi sopii tehdasperäisen anturin tilalle aivan öljynsuodattimen viereen.

Nokka-akselien ajoitus päädyttiin säätämään samoille asetuksille kuin mitkä oli toimiviksi havaittu aiemmin. Tämä siitäkin huolimatta että ahtimien vaihduttua ahtoilman tuottoa voi olla olennaisesti alkuperäistä enemmän. Venttiilien yhtäaikaista aukioloaikaa eli overlapia on kasvatettu jotta saatiin kierroskoneena tunnettu RB26 heräämään aikaisemmin jolloin se oli käyttökelpoisempi tieliikenteessä. Liikenneasioita ei enää tarvitse miettiä mutta miellyin koneen käytökseen noilla asetuksilla ja päätin pitää ne. Vakioahtimista tosin loppui aiemmin tuotto jo 7000 kierroksen kohdilla mutta uskon että uudet ahtimet poistavat tämän vajeen. Säätämisen yhteydessä huomattiin että nokkapyörien säätöalue ei tahdo riittää etenkään pakonokan kellotetulle asennolle. Nipinnapin pyörän saisi kiristettyä oikealle kohtaa aivan myöhäisen laitaan mutta sitten ei olisi jäljellä enää säätövaraa, jos vaikka haluttaisiin myöhäistää nokkaa lisää ensimmäisten testien jälkeen. Päädyttiin sitten laittamaan jakopäänhihna molemmissa nokkapyörissä hampaan verran "pieleen" alkuperäisistä merkeistä (imunokkaa aikaiselle ja pakonokkaa myöhäiselle) ja saatiinkin tällä tempulla säätöaluetta kosolti molempiin suuntiin. Kunhan tämän vielä muistaa seuraavalla purkukerralla...

Kesä kuluu vauhdilla...

Pientä päivitystä taas, onhan edellisestä jo puolitoista kuukautta...

Auton osalta asiat ei ole viime päivityksen jälkeen edenneet mutta moottoripuolella sentään tapahtuu. Isäni rakentaa konetta eläkepäivillään ja hänellä näyttää vielä virtaa riittävän. :)

Kaikki osat ovat nyt käyneet Tammer Dieselin kautta koneistuksessa ja tarkastuksessa. Lohko porattiin 86,5mm CP-männille kelvoiksi, dekkipinta pyyhkäistiin siistiksi ja runkolaakerilinja linjahoonattiin. Näistä viimeisin on toimenpide jota ei joka koneistamosta löydykään mutta nyt linja on varmuudella suora ja joka silmä samankokoinen. Kansikin tuli jo takaisin reissusta, perus venttiilihuollon lisäksi jousilautaset sorvattiin siten että jonkun Peugeot-moottorin shimmit sopii paikoilleen suoraan. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä että Pösön paloja on paremmin tarjolla. Ikävä kyllä en kuollaksenikaan muista minkä konemallin palat tuonne istutettiin...

Kansi laitettiin kiinni OEM tiivistesarjasta löytyneen kansipahvin kanssa kun oltiin mitattu ettei dekkipintojen oikaisut ole laskeneet palotilan kattoa liikaa.

Turboiksi valikoitui lopulta DNSF-kirpputorilta löytyneet käytetyt HKS 2530:t jotka todettiin priimakuntoisiksi. Öljyn paluuputkien kanssa oli vähän sovittelemista kun pulttijaon lisäksi ne osoittavat ilmeisesti Skyline R32 GT-R:ssä eri suuntaan kuin Stageassa. Ei mitään maata mullistavaa kuitenkaan, pientä hienosäätöä. Kaupan mukana tuli myös laatikollinen irto-osaa joista löytyi sopivasti vakiota avarammat outletit, nämä menee kiinni samalla kertaa.

Juhannusreissun kotimatkalla poikkesin SpeedImportsin Janilta hakemassa jakopään hilut eli Power Enterprisen kevlarhihnan ja OEM ohjuri- ja kiristinrullat. Samasta osoitteesta löytyi myös kannen takapään puolikuutiivisteet joita orkkis tiivistesarja ei jostain syystä sisältänyt.

Öljyruiskujen rajapaineventtiileistä kaksi oli iän myötä väsähtänyt ja ehjät sellaiset tarvitsisi vielä jostain keksiä. Alkuperäiset jumitti siinä määrin että paineilmalla testatessa painetta tarvittiin roimasti että venttiili aukesi, ja lisäksi ne eivät tahtoneet mennä kiinnikään.

Näillä jälleen eteenpäin.

PS. Alkaa kännykameran linssi olla ehtoopuolella, pahoittelut sumeanpuoleisista kuvista.

Muuttopäivä

Vappua edeltänyt sunnuntai pyhitettiin tallin pakkaamiselle, Stagean valmistelulle liikuttelukuntoon ja siinä sivussa haettiin myös Villen auto tavaroineen paikan päälle, hän kun muutti tilalleni. Koko päivä hommassa meni mutta auringon laskiessa Stagea ja tallikamat oli pakattu Jani "Lemppa" Lembergiltä lainattuun "ruotsinlaivan kokoiseen" traileriin. Tallikamat keulaan, Stagea keskelle ja perään jäi vielä tilaa kodin muuttotavaroille. Näin saatiin kirjaimellisesti koko elämä yhteen kyytiin ja vältyttiin eestaas ajelemiselta. Vapunaattona kärry lastattiin valmiiksi ja vapunpäivänä karavaani lähti kohti uusia ympyröitä. Stagea vietiin väliaikaiseen säilöön Jarnon tallille Porvoon lähistölle odottamaan tallipaikan löytymistä. Tästä eteenpäin seuraava päivitys tulee luultavimmin siinä vaiheessa kun talli löytyy, vaikka onhan tuossa sitten muuta puuhaa mm. moottorin koneistamisen ja kokoamisen muodossa. Yritän dokumentoida näitä parhaan mukaan vaikka nykyään olenkin eri paikkakunnalla kuin moottorin osat.

Viimeisiä aikoja Pirkanmaalla

Aika Nokian tallissa kävi vähiin ja muuttoon liittyvä hässäkkä puski päälle mutta jotain täytyi kuitenkin saada aikaiseksi. Olin jo aiemmin ajatellut asian niin että kunhan kaaret saadaan valmiiksi ja maali sisustan pintoihin, ollaan vaiheessa jolloin kamat voi pakata kokoon, auton kärryyn ja vetoauton keulan kohti uusia maisemia. Muutto ajoittui Vapun kohdille.
 

Olin jo aiemmin vienyt värimallina toimineen sivupeilin kuoren Hämeen Kolarikorjauskeskukselle värianalyysia varten. Kyseisen firman yrittäjänä toimiva Johannes "Vasuri" Marttila on vanha tuttu vuosien takaa ja auttanut lukuisissa pelti- ja maalaushommissa aiemmin joten ei ollut vaikea päättää minne ongelmani kanssa suuntaisin. Stagean alkuperäinen väri WK1 Silky Snow on 3-kerrosmaali, ja tulevaa käyttöä silmälläpitäen oli tarkoitus käytännön syiden lisäksi säästää maalauskustannuksissa ja päätyä 1-kerrosväriin joka mahdollisimman pitkälle muistuttaisi alkuperäistä sävyä. Luonnollisesti ilman helmiäisefektiä. Olen tietoinen että eron huomaa valaistuksesta riippuen, mutta pidemmällä aikavälillä autosta tullee kokonaan "efektitön". Tuo alkuperäinen väri on täysin mahdoton häivyttää ja kun kyse ei ole näyttelyautosta, tämä sallittakoon. Ainakin itse sallin sen itselleni. :)

Vappua edeltävänä torstaina kävin hakemassa Vasurilta maalia sisustaa varten. Väriä sekoitettiin litran verran koska arveltiin sen riittävän sisustan ja kaarien maalaamiseen pensselillä. Ja miksikö pensselillä eikä ruiskulla? No käytännön syistä lähinnä. Kaiken suojaaminen, kuullut kokemukset kaarien ruiskumaalaamisen epämielekkyydestä sekä oman maalauskokemuksen ja maalauslaitteiden puute riitti päätymään pensselihommiin. Jos ja kun maalausjälki ei täydellisyyteen yletäkään, ei se nähdäkseni vaikuta kierrosaikoihin niin paljoa että siitä tarvitsisi enempiä murheita kantaa. Väri näyttää äkkiseltään "normaalilta" kylmävalkoiselta mutta sekoituspurkin kyljestä totuus paljastuu: Valkoisen lisäksi seasta löytyy mustaa, harmaan eri sävyjä, sinistä ja jopa keltaista. Hassua.

Heti torstai-iltana pyysin AjH:n jälleen avuksi ja valmistelevien toimien jälkeen alettiin puhdistamaan maalattavia pintoja ja tehtiin samalla alustava suunnitelma maalausjärjestyksestä. Katto, ovet sekä B- ja C-pilarit päätettiin jättää maalaamatta koska ne olivat jotakuinkin yksivärisiä. Tulipelti, lattia, takapenkin pohja ja takakontti sivuineen sekä tietenkin turvakaaret päätylappuineen sen sijaan olivat hyvinkin kirjavat peltiosien ja bitumin poiston sekä muun siivoilun jäljiltä. Aloitimme kaarista välttääksemme jäljen ja itsemme sotkemisen, jättäen kuitenkin oviputket maalaamatta vielä tässä vaiheessa. Tuoreeseen maalipintaan osumista ei kuitenkaan pystytty täysin välttämään etenkään takapenkiltä käsin diagonaaleja maalatessa, mutta jälki saatiin kuitenkin pysymään riittävänä omille laatukriteereille. Pelkkiin kaariin saatiin maalia menemään lähes 0,4 litraa ja olikin syytä soitella Vasurille lisätilausta. Toinen litra käytiin noutamassa ennen viikonloppua ja lauantaihin mennessä sisusta olikin pääosissaan maalattu. Lattia jätettiin kuitenkin muuttoa silmälläpitäen maalaamatta sillä koska uutta tallipaikkaa ei ollut suorilta tiedossa, tavarat on helpompi varastoida autoon pakattuna kuin ympäriinsä leviteltynä. Metalliosat saattaisivat vahingoittaa tuoretta maalipintaa joten todettiin että se on helppo maalata myöhemmin kun uusi koti autolle on löytynyt.
 

Lopputuloksesta kyllä huomaa että pinta on "käsin tehty" ja valumiakin löytyy useista paikoista mutta kuten aiemmin sanoin, se riittää mulle. Ei tarvitse mennä kuin muutaman metrin päähän katsomaan ja sehän näyttää täysin virheettömältä. :D