How it's made: Moottorin osien keraamipinnoitus

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Stagean moottorihan on ollut koossa jo aikoja mutta vasta nyt saatiin valmiiksi uusin "how it's made"-video jonka kuvasimme keväällä yhdessä Markus Marteliuksen kanssa, aiheena moottorin sisuskalujen keraamipinnoitukset joilla parannetaan moottorin toimintaa ja hyötysuhdetta. Katsokaahan läpi, ennen kaikkea kaikki te joilla on talven mittaan moottoriremonttia ohjelmassa. ;)

Taas yksi tallimuutto ja vaakahommia päälle

Olen heinäkuusta asti kulkenut Vantaalta tallille Hyvinkäälle. Puitteet siellä on hyvin kohdallaan ja tallikaverit myös, mutta ajan myötä pitkähkö tallimatka alkoi tuntua raskaalta etenkin kun tallilla tuli ravattua loppukesän mittaan melko ahkerasti.

Lokakuun alkupuolella kaverini Teppo kertoi että heidän tallissaan on paikka vapautumassa ja kysyi josko sinne kiinnostaisi muuttaa. Tämä talli sijaitsee viihtyisällä Tattarinsuon teollisuusalueella Helsingissä josta kotiini on noin 8 kilometriä aiemman 50:n sijaan. Kun yksityiskohdat saatiin hiottua molempia osapuolia miellyttäväksi, oli päätös selvä: On tallimuuton aika, kolmas tälle vuodelle.

Loka-marraskuun vaihteessa oli sitten aika pakata kamat Hyvinkäältä ja napata Stagea traileriin. Samalla kertaa kun kärryhommia oli tiedossa, sain sovittua mahdollisuuden auton punnitukselle jotta päästään katsomaan miten kevennysurakka on edennyt vai onko turvakaarista peräti tullut takapakkia.

Punnitus suoritettiin Tampereella samassa paikassa kuin alkutilannemittaus ettei vaakaeroistakaan pitäisi päästä spekuloimaan.

Tämänhetkiset lukemat, auto suoraan Motoparkin jäljiltä ja tankissa 20 litraa bensaa:

-Kokonaispaino 1510kg (alkutilanteessa 1780kg)
-Painosuhde etu/taka 55,0 / 45,0 % (alkutilanteessa 52,8 / 47,2 %)

Painoa on siis hävinnyt 270 kiloa tähän mennessä. Turvakaaret tekivät vähän takapakkia dieettiin mutta hyvällä mallilla mennään, vaikkakin itse haaveilemaani 1500kg rajaa ei aivan rikottukaan. Ensi talvena sitten...

Vaakareissun jälkeen päästiin sitten asettumaan uuteen pilttuuseen. Jännä nähdä mitä talven mittaan tulee tehtyä, mietteissä muun muassa:

-kytkinongelman selvittäminen ja korjaaminen
-Attesa-nelivedon ohjausyksikön päivittäminen
-alkuperäisen bensatankin korvaaminen turvatankilla
-bensalinjat ja pumppupuoli uusiksi
-varapyöräkotelon poisto
-ovien kevennys, lasien vaihto polykarbonaattiin
-pakoputkiston muutoksia, tavoitteena varmasti 95dB melurajan alittava toteutus
-alkuperäisen ohjaustehostimen poisto
-takakelkan puslien korvaaminen alumiinisilla
-lasikuituhommia (jos tekijä löytyy...) 

Vihdoin ajamaan!

Niin vain tuli se päivä kun kauden ainoa koitos oli edessä. Loppua kohti tuli kiire niinkuin aina tuppaa tapahtumaan. Nelivedon sähköongelmaa ei siis lähdetty syvemmin tonkimaan koska kun kytkinkään ei toiminut, ei auto olisi missään tapauksessa ollut ns. nopeassa kunnossa (niinkuin ei tietysti miltään muultakaan osa-alueelta ollessaan täysi raakile). Olipahan hieno fiilis tuupata Stagea kärryyn tietäen että pitkästä aikaa ollaan menossa radalle eikä vain toiseen talliin, näitä tallimuuttoja kun on nyt ehtinyt kertymään.
 

(c) Marko Anttila

Lokakuinen sunnuntaiaamu Motoparkissa alkoi kosteana yön sateen jäljiltä ja lämpötila oli noin kolme astetta plussan puolella. Auto pudotettiin kärrystä ja käytettiin lämpimäksi, samalla Z-Powerin Teemu tuli läppäreineen säätämään tyhjäkäyntiä joka oli hyvin vaivalloinen ja aaltoileva. Nopean säädön jälkeen seokset heitteli edelleen jonkun verran ollen pääosin rikkaalla mutta nyt auto pysyi kuitenkin hyvin käynnissä.

(c) Marko Anttila

Sitten ajonaikaista säätöä valmistelemaan. Purettujen sähköjen vuoksi kartturin ikkunaa ei saatu raolleen jotta Teemu olisi saanut nakutuskuulokkeiden letkun ohjaamosta konehuoneeseen sylinterikannen äänimaisemaa tarkkailemaan, mutta pienen mietintätuokion jälkeen keksittiin irrottaa kartturinpuoleinen sivupeili joka jätti jälkeensä sopivan reiän letkulle. Ei niin tyylikästä mutta sitäkin toimivampaa.










Radalle, vihdoin!

(c) Marko Anttila

Ensimmäinen kierros meni täysin tunnustellessa ja moottorin säätöön keskittyessä. Pääsuoran pään vasemmassa mutkassa hävisi yksi sylinteri pelistä pois ja kone kävi viidellä seuraavaan tiukempaan oikeaan mutkaan asti. Näillä pystyttiin päättelemään että jonkinlainen kontaktihäiriö oli kyseessä ja sitä mentiin takaisin varikolle ihmettelemään. Olin jo unohtanut että hukkasin yhden suutinliittimen lukkolangan ja juuri tämä liitin siellä heilui. Pari nippusidettä myöhemmin takaisin radalle jatkamaan siitä mihin jäätiin. Muutaman kierroksen aikana Teemu sai täyskaasusäädöt turvallisesti oikealle suunnalle joten säätöukko palautettiin varikolle, laitettiin peili takaisin kiinni ja takaisin tunnustelemaan.

(c) Marko Anttila

Alkuun tuntui ettei autossa ollut takajarruja ollenkaan. Uudet Ferodo DS3000 palat kesti tovin sisäänajaa ja vaikka tuntuma alkoi päivän mittaan parantua, huomasin että takajarrut kestää lämmetä pari kierrosta jolloin ne alkoivat ottaa kunnolla kiinni. Nämä palathan ei ole kadulle tarkoitettukaan ja tämän päivän jälkeen ymmärsin hyvin miksi. Vaan kun ne lämpenivät niin voi hitto sitä jarruvoimaa. Tokikaan en uskaltautunut vielä lähteä hakemaan myöhäisiä jarrupaikkoja mutta auto todella pysähtyy noilla paloilla. Tuntuma oli myös erittäin hyvä.

Jarrutuntumasta puheenollen jarrulinjojen muutoksiin olen todella tyytyväinen. Kuulin aiemmin epäilyjä siitä että jarrutuntuma heikkenee kun kovat jarruputket vaihtaa kauttaaltaan teräspunoslinjoihin, epäilijöille voin puhtain mielin sanoa että näillä HEL Performancen linjoilla tuntui että jarrupalat olisi suoraan jalan alla poljettavana. Ei minkäänlaista pehmeyden tunnetta.

Alusta oli radalle lähtiessä täysin "nollasäädöissä". Alla oli uusi BC Racing ER -alustasarja jolla ajokorkeus oli säädetty mittanauhalla oikealle suunnalle vanhoja tolppia vertailemalla, jousien esijännitys oli nollissa ja sekä sisään- että ulosjoustovaimennus säädetty kovimmalle joka nurkassa. Lähtökohtiin nähden alusta toimi oikein mukavasti, paremmin kuin vanha alustasarja jota oli säädetty kohdilleen useammassakin yhteydessä. Etenkin peräpää tuntui hieman pehmeältä ja kuten kuvissa huomaa, kiihdytyksessä auto keulii jonkun verran. Tämän olisi varmaankin saanut eliminoitua peräpään ulosjoustovaimennusta löysäämällä mutta päivän aikana kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ettei yksityiskohtia ehtinyt paljoa miettiä. Jouset ovat Skyline R33 GT-R:n suositusjouset joiden kuormankesto on edessä 8kg/mm ja takana 6kg/mm. Todennäköisesti keväällä kokeillaan vertailun vuoksi myös jäykempiä jousia, näitä kun löytyy Mamasanilta suoraan hyllystä.

(c) Marko Anttila

Öljynjäähdytintä ei ikävä kyllä tosiaan ehditty saada toimintaan ja käytännössä mikään ei jäähdyttänyt öljyä, alkuperäinen lämmönvaihdinkin kun on nyt poistettu. Ei kestänytkään kuin puolen tusinaa kierrosta kerrallaan että öljyn lämpötilavaroitin alkoi huutaa, olin asettanut rajan 115 asteeseen että aletaan hidastelemaan ennenkuin öljy kuumenee kriittiseen lämpötilaansa joka liikkuu öljystä, mittauspaikasta ja tulkinnasta riippuen 120 ja 130 asteen välillä. Ei tällä toki muutenkaan aleta endurancea ajamaan mutta hyllyssä odottava PWR öljynjäähdytin korjaa varmasti nämä ongelmat. Muuten kaikki toimi moottorin puolella hienosti, vedenlämmöt pysyy 85 asteen tienoilla kovemmassakin rääkissä ja öljynpaineet on oikealla alueella. Meno oli tässä vaiheessa melko säyseää ahtopaineen ollessa maksimissaan 0,75bar, painetta on tarkoitus nostaa hieman ensi kaudelle.

(c) Marko Anttila

Kaiken kaikkiaan päivä oli huikean positiivinen itselleni kaikin puolin ja hymy oli herkässä. On se kumma kuinka jo muutama kierros puolikuntoisella autolla saa unohtamaan kaikki ne loputtomat ja ikävämmätkin talli-illat. Tätä varten siellä on oltu!

(c) Marko Anttila

Loppupuolella päivää menin rikkomaan lupauksen jonka olin itselleni tehnyt, päivän suunnitelma oli tunnustella tehtyjä muutoksia ja olla kellottamatta yhtäkään kierrosta. Pariin viimeiseen stinttiin petin sujuvasti lupauksen ja RaceChrono lähti matkaan mukaan, "ihan vaan lähtötilanteen taltioimiseksi". Yliyrittämiseen ei tullut siltikään sorruttua ja päivän parhaaksi ajaksi jäi 1:46.22, sangen vaatimaton aika Motoparkiin mutta olosuhteet huomioon ottaen olen hyvin tyytyväinen tähän. Käytännössä vaihdetta vaihdettiin kierroksen aikana tasan kaksi kertaa: Pääsuoran "bussipysäkillä" vedettiin nelonen tupaan ja saman suoran päässä kikkailtiin välikaasulla takaisin kolmoselle jarrutuksen ohessa. Kierrokset putosi loppuradan mutkissa alimmillaan 3000rpm tienoille joten kakkosvaihteellekin olisi tilausta ollut mutta pyrin säästämään vaihdelaatikkoa parhaan mukaan yrittämättä enempää kuin mihin auto tässä kunnossa pystyy.

Nyt on hyvä fiilis aloittaa uusi tallikausi! :)  

 Lopuksi vielä videopätkää uudistuneesta toimistosta.

Ajokuntoon kokoamista, Motopark mielessä

Niin se kesä vaihtui syksyksi ja tallilla on tullut touhuttua, blogi on ikävä kyllä jäänyt huonolle huomiolle. Pahoitteluni tästä, kirjoittelen ehtimisen rajoissa jälleen ajan tasalle. Tämän tekstin tapahtumat sijoittuvat syyskuun loppupuoleen ja lokakuun alulle.

Viime postauksessa tosiaan päästiin ottamaan koneesta ensisavut. Sen jälkeen oli kuitenkin luvassa melkoisen paljon kokoonpanoa että käyntikuntoisesta autosta saatiin ajokuntoinen. Kaikki sähköt ja letkut olivat vain sinnepäin paikallaan, öljynsuodattimelle ei ollut paikkaa ja pyörien sopivuutta ei ollut tarkemmin testattu... Ja se kaikki muu loputon pikkunäpertely.

Öljynsuodattimelle suunnittelin paikkaa akun tilalle mutta sitä ei lähdetty tässä yhteydessä siirtämään aiotulle paikalle kuljettajan penkin taakse. Pitäähän sitä talvellekin puuhaa säästää. Suodatin sijoitettiin oikean ajovalon paikalle kun öljylinjat saatiin sinne sopivasti kulkemaan. Tälle paikalle olen miettinyt öljynjäähdytintä mutta sekin on talvikauden hommia. Jos öljy lähtee kuumenemaan liikaa, rajoitetaan ajamista sen mukaan. 

Uusille HEL Performance jarrulinjoille tein pienen kulumissuojan alunperin sähköasennuksiin tarkoitetusta muovisesta spiraaliputkesta muutamiin kohtiin etupyörien lähellä. Tällä halusin varmistaa että jos rengas tai alustaosien kulmat hiertävät linjoja, ei linjat kulu aivan niin nopeasti puhki.

Pyörien sovitus aiheutti enemmänkin päänvaivaa. Oletukseni siitä että Stageaan voisi sopia hankkimani pyöräsetti suoraan, oli todella väärä. Etenkin takana pyöräholvit ovat yllättävän kapeat ja lisäksi ilman spacereita vanteet ottivat reilusti kiinni iskarien lisäsäiliöiden kannakkeisiin. Hyllystä sattui löytymään 15mm pultattavat spacerit lääkkeeksi mutta Skylinen vanteiden keskiöissä ei ollut riittävästi tilaa muttereille joilla spacerit kiinnitetään napoihin. Tarvittiin siis matalat ja kapeat mutterit. Autotekin Henkalla oli lääke ongelmaan mutta pienimmätkään mutterit ei sopineet sellaisenaan, joten mutterit kävivät vielä sorvissa ja lopputuloksena oli täysin customoidut mutterit jotka sopivat yhteen vanteiden kanssa. Tallilla osat lyötiin paikoilleen ja kaikki näytti hyvältä kunnes auton perä laskettiin maahan: auton paino päällä vanteet hipovat edelleen lisäsäiliötä. Tarvittiin siis paksumpaa spaceria. Vanhalta tallikaverilta Jukalta löytyi 20mm limput lainaksi jotka oli riittävät pitämään pyörät irti tolpista.

Konehuoneen ja ohjaamon sähkölinjat kiinnitettiin pääosin nippusiteillä kuten tapana on. Konehuoneen kuuman puolen lähellä kulkeneet sähkölinjat sekä vasemman etupyörän jarrulinja suojattiin varmuuden vuoksi DEi Firesleeve -lämpösuojalla, tämä on silikonipintainen "letku" jossa on pehmeä lasikuituinen sisäosa pitämään lämmön ulkopuolella. Paikoin linjat kulkevat kohtalaisen lähellä turboja joten suoja ei varmaankaan pahitteeksi ole.


Moottorin ensimmäiset lämmittelykäytöt tehtiin halvoilla Motonetin öljyillä kun konetta ei rasiteta, ne huuhtelee mahdolliset epäpuhtaudet koneesta pois. Ennen ajamista koneeseen vaihdettiin Titan Race Pro S -öljyt jotka SpeedImportsin Jamppa toimitti.

Kun ajokuntoisen auton määritelmä alkoi täyttyä, havaitsin että nelivetoa operoiva Attesa-järjestelmä on mykkä. Hydraulipumppu ei lähde käyntiin ja koska etuveto kytkeytyy tätä hydrauliikkaa käyttäen, oli auto käytännössä takavetoinen. Oma veikkaukseni on että käsijarrun anturin johdot poistaessani on tapahtunut virhe sillä käsijarrun merkkivalo palaa mittaristossa koko ajan. Attesa kytkee etuvedon pois kun käsijarru on päällä joten tämä vaikuttaa loogiselta selitykseltä. Talvella sitten korjaillaan. Suurempi murhe oli kuitenkin kytkin joka ei jostain syystä toimi, poljinta painaessa vaihdelaatikon kytkinhaarukka liikkuu kyllä mutta poljin tuntuu löysältä eikä kytkin irrota lainkaan. Pikaisen diagnoosin perusteella vaihdelaatikon saa irrottaa talven aikana ja tutkailla mikä on vialla.







Näiden puuhastelujen lisäksi ohjaamon sähköt löysi paikkansa samoin kuin penkki, vyöt ja muu tarvittava.

Tällä kokoonpanolla on tavoitteena päästä ajamaan yhtenä päivänä, DNSF-ratapäivässä Motoparkissa lokakuun puolivälissä, ei enempää. Tämä ainokainen ratapäivä on tärkeä kahdestakin syystä: Ensinnäkin ajaminen on minulle itselleni harrastuksen pääasiallinen tavoite vaikka tallilla touhuamisestakin pidän, ja ajamaan pääseminen on motivaatiolataus uudelle tallikaudelle joka ei toivottavasti ole yhtä pitkä kuin tämä kokonaisen vuoden kestänyt aherrus. Toisekseen tehtyjen muutoksien testaaminen käytännössä on tärkeää että tulevan talven aikana voidaan sitten keskittyä oikeisiin asioihin ja tarvittaessa korjata jo tehtyjä toteutuksia.

Se käy!

Viikonloppu meni Botniaringillä katsellessa Radalle.com TimeAttack-kisoja varikkomuurin väärältä puolelta. Olin silti hyvilläni ettei Stageaa kaavittu täysin keskeneräisenä kärryyn ja radalle, todennäköisesti koko päivä olisi ollut pelkkää hammasten kiristelyä kaikkea kiireessä unohtunutta korjaillessa.

SpeedImportsin Jamppa kävi nostopäivänä tallilla tilannetta tarkastamassa ja samalla tuomassa öljynkierron olennaisia osia. Kyydissä hänellä oli Mocalin öljynsuodattimen siirtosetti, PWR 14-rivinen öljynjäähdytin, pari metriä teräspunosletkua ja tarvittavat JIC-liittimet. Jäähdytinkennoa olen hahmotellut oikeanpuoleisen ajovalon kohdille, valoaukosta saa ajoviiman ohjattua kennolle sopivasti. Vähän rälläkkähommia on vielä tiedossa että kenno lähtöineen mahtuu paikalleen. Tässä vaiheessa kokonaisuus pinottiin pelkän öljynsuodattimen kanssa että päästään koekäyttövaiheeseen.

Bensapumppu vaihtui myös tuossa tuokiossa Jukan ollessa auttelemassa tallilla. Alkuperäisen pumpun kiinnitysmekanismin salat keksittiin tovin ähräämisen jälkeen ja pumppu saatiin pöydälle. Stageassa pumpun kiinnitys"kehto" on täysin erilainen kuin aiemmin tutuksi tulleissa Nissanin malleissa mutta pikku mietintätauon myötä uusi Mamasanin toimittama Walbro 400lph pumppu saatiin sopimaan ja pysymään kehdossa. Pumpun imusukka jäi aavistuksen koholle verrattuna alkuperäiseen ratkaisuun mutta mitään fiksua toteutustapaa ei keksitty koska ei alkuperäinen sukkakaan sopinut uuteen pumppuun. Pitää vaan muistaa ettei tankkia tule päästää kovin tyhjäksi, vaikkei sukka ole kuin pari senttiä alkuperäistä korkeammalla. Valitettavasti työtahti oli niin hurja ettei kuvia ehditty räpsiä.

Sitten konehuoneen irto-osia kiinnittämään ja ilman-, veden-, bensan-, öljyn- ja pakokaasunvirtaukset kuntoon. Tässä vaiheessa sähkölinjat ja ahto- ja imuputket laitettiin suuntaa-antavasti paikalleen että päästiin testaamaan onko koneen ja sen sähköjen kanssa kaikki kunnossa vai joudutaanko konetta jopa vielä nostelemaan uudelleen. Putkien klemmarit ja sähköjen tarkemmat reitit viimeistellään hieman myöhemmin. Kuten kuvasta näkyy, muutamassa kohdassa tosiaan vähän oikaistiin.

Sitten oli totuuden hetki. Olennaisille johtosarjan maapisteille keksittiin vielä korikontakti, Jukka sääti moottorinohjausta vastaamaan suunnilleen nykyisiä Peteltä lainattuja 1000cc suuttimia ja sitten vaan kokeilemaan virtoja päälle. Yllätys oli positiivinen, kaikki tarvittava näytti toimivan asianmukaisesti. Bensapumppu jätettiin vielä tässä vaiheessa kytkemättä kun tarkoitus oli pyörittää koneen öljykanavat täyteen ennen ensistarttia. Tämä ajatelma meni tavallaan vähän metsään sillä kone yllätti pyörittäessa sekä minut että Jukan: Kone hörähti varoittamatta käyntiin! Se myös sammutettiin välittömästi sillä kuivilla laakereilla käyttäminen ei varmasti pitkitä niiden käyttöikää. Hetken pohtimisen jälkeen mieleeni muistui että puhdistin ahtoputket asennusvaiheessa Bräkleenillä joka on asetonipohjainen herkästi syttyvä neste. Aine pääsi höyrystymään putkissa ja kulkeutuessaan ilman mukana palotilaan ja saadessaan kipinän peräänsä on suorastaan luonnollista että näin käy. Ei vain tullut mieleen kokonaisuutta läpikäydessä ja siksi säpsähdettiin. Episodin jälkeen otettiin myös kipinäpuoli pois pelistä kunnes öljynsuodatin ja öljylinjat oli täyttynyt öljyllä. Sitten vaan kaikki johdot paikalleen, sormet ristiin ja starttaamaan. Kone lähti käyntiin kuin ei ikinä olisi pöydällä käynytkään! Fiilis oli aivan mahtava. :) Kone käytettiin normaaliin käyntilämpöön eikä mitään ongelmia havaittu, onnistunut ensikäyttö siis. Vähän kehnosti se vielä käy kun sytytysennakkoa ei ole säädetty kuin korvakuulolla ja bensansyöttökin on hyvin summittaisesti säädetty. Parempaan suuntaan.

Alla heikkolaatuinen videotodiste tapahtuneesta, kun ette kuitenkaan usko. Blitz herjaa videossa liian korkeaa öljynpaine kun ajatuksissani olin laittanut ylävaroittimen 4bar kohdille, viileällä koneella paine nousi aina 5,5bar asti joka on pelkästään hyvä asia.