Ajokuntoon kokoamista, Motopark mielessä

Niin se kesä vaihtui syksyksi ja tallilla on tullut touhuttua, blogi on ikävä kyllä jäänyt huonolle huomiolle. Pahoitteluni tästä, kirjoittelen ehtimisen rajoissa jälleen ajan tasalle. Tämän tekstin tapahtumat sijoittuvat syyskuun loppupuoleen ja lokakuun alulle.

Viime postauksessa tosiaan päästiin ottamaan koneesta ensisavut. Sen jälkeen oli kuitenkin luvassa melkoisen paljon kokoonpanoa että käyntikuntoisesta autosta saatiin ajokuntoinen. Kaikki sähköt ja letkut olivat vain sinnepäin paikallaan, öljynsuodattimelle ei ollut paikkaa ja pyörien sopivuutta ei ollut tarkemmin testattu... Ja se kaikki muu loputon pikkunäpertely.

Öljynsuodattimelle suunnittelin paikkaa akun tilalle mutta sitä ei lähdetty tässä yhteydessä siirtämään aiotulle paikalle kuljettajan penkin taakse. Pitäähän sitä talvellekin puuhaa säästää. Suodatin sijoitettiin oikean ajovalon paikalle kun öljylinjat saatiin sinne sopivasti kulkemaan. Tälle paikalle olen miettinyt öljynjäähdytintä mutta sekin on talvikauden hommia. Jos öljy lähtee kuumenemaan liikaa, rajoitetaan ajamista sen mukaan. 

Uusille HEL Performance jarrulinjoille tein pienen kulumissuojan alunperin sähköasennuksiin tarkoitetusta muovisesta spiraaliputkesta muutamiin kohtiin etupyörien lähellä. Tällä halusin varmistaa että jos rengas tai alustaosien kulmat hiertävät linjoja, ei linjat kulu aivan niin nopeasti puhki.

Pyörien sovitus aiheutti enemmänkin päänvaivaa. Oletukseni siitä että Stageaan voisi sopia hankkimani pyöräsetti suoraan, oli todella väärä. Etenkin takana pyöräholvit ovat yllättävän kapeat ja lisäksi ilman spacereita vanteet ottivat reilusti kiinni iskarien lisäsäiliöiden kannakkeisiin. Hyllystä sattui löytymään 15mm pultattavat spacerit lääkkeeksi mutta Skylinen vanteiden keskiöissä ei ollut riittävästi tilaa muttereille joilla spacerit kiinnitetään napoihin. Tarvittiin siis matalat ja kapeat mutterit. Autotekin Henkalla oli lääke ongelmaan mutta pienimmätkään mutterit ei sopineet sellaisenaan, joten mutterit kävivät vielä sorvissa ja lopputuloksena oli täysin customoidut mutterit jotka sopivat yhteen vanteiden kanssa. Tallilla osat lyötiin paikoilleen ja kaikki näytti hyvältä kunnes auton perä laskettiin maahan: auton paino päällä vanteet hipovat edelleen lisäsäiliötä. Tarvittiin siis paksumpaa spaceria. Vanhalta tallikaverilta Jukalta löytyi 20mm limput lainaksi jotka oli riittävät pitämään pyörät irti tolpista.

Konehuoneen ja ohjaamon sähkölinjat kiinnitettiin pääosin nippusiteillä kuten tapana on. Konehuoneen kuuman puolen lähellä kulkeneet sähkölinjat sekä vasemman etupyörän jarrulinja suojattiin varmuuden vuoksi DEi Firesleeve -lämpösuojalla, tämä on silikonipintainen "letku" jossa on pehmeä lasikuituinen sisäosa pitämään lämmön ulkopuolella. Paikoin linjat kulkevat kohtalaisen lähellä turboja joten suoja ei varmaankaan pahitteeksi ole.


Moottorin ensimmäiset lämmittelykäytöt tehtiin halvoilla Motonetin öljyillä kun konetta ei rasiteta, ne huuhtelee mahdolliset epäpuhtaudet koneesta pois. Ennen ajamista koneeseen vaihdettiin Titan Race Pro S -öljyt jotka SpeedImportsin Jamppa toimitti.

Kun ajokuntoisen auton määritelmä alkoi täyttyä, havaitsin että nelivetoa operoiva Attesa-järjestelmä on mykkä. Hydraulipumppu ei lähde käyntiin ja koska etuveto kytkeytyy tätä hydrauliikkaa käyttäen, oli auto käytännössä takavetoinen. Oma veikkaukseni on että käsijarrun anturin johdot poistaessani on tapahtunut virhe sillä käsijarrun merkkivalo palaa mittaristossa koko ajan. Attesa kytkee etuvedon pois kun käsijarru on päällä joten tämä vaikuttaa loogiselta selitykseltä. Talvella sitten korjaillaan. Suurempi murhe oli kuitenkin kytkin joka ei jostain syystä toimi, poljinta painaessa vaihdelaatikon kytkinhaarukka liikkuu kyllä mutta poljin tuntuu löysältä eikä kytkin irrota lainkaan. Pikaisen diagnoosin perusteella vaihdelaatikon saa irrottaa talven aikana ja tutkailla mikä on vialla.







Näiden puuhastelujen lisäksi ohjaamon sähköt löysi paikkansa samoin kuin penkki, vyöt ja muu tarvittava.

Tällä kokoonpanolla on tavoitteena päästä ajamaan yhtenä päivänä, DNSF-ratapäivässä Motoparkissa lokakuun puolivälissä, ei enempää. Tämä ainokainen ratapäivä on tärkeä kahdestakin syystä: Ensinnäkin ajaminen on minulle itselleni harrastuksen pääasiallinen tavoite vaikka tallilla touhuamisestakin pidän, ja ajamaan pääseminen on motivaatiolataus uudelle tallikaudelle joka ei toivottavasti ole yhtä pitkä kuin tämä kokonaisen vuoden kestänyt aherrus. Toisekseen tehtyjen muutoksien testaaminen käytännössä on tärkeää että tulevan talven aikana voidaan sitten keskittyä oikeisiin asioihin ja tarvittaessa korjata jo tehtyjä toteutuksia.