Kori kuntoon

Kun kori oli saatu helposti operoitavaan ja liikuteltavaan muotoon, oli hyvä alkaa tekemään pieniä muokkauksia. Koppa menee muutaman viikon päästä Uudenmaan Soodalle pohjan puhdistukseen, ja vastoin yleistä mielipidettä sieltä suositeltiin hiekkaa puhallusaineeksi soodan sijaan sen halvemman materiaalihinnan vuoksi. Monet ovat puhuneet ettei hiekka tepsisi pehmeään ruostesuojamassaan ja itsekin tässä uskossa olen ollut mutta olivat firmassa varmoja sen toimivuudesta. Toki sooda olisi hieman hellävaraisempi mutta kun hinta-arvioilla on eroa noin 100%, oli budjettirakentajan helppo tehdä päätös. Tässä puhallusta ja veronpalautuksia odotellessa koitetaan tehdä kaikkea muuta etukäteen suunniteltua ja vähän muutakin. Pohja pestiin alkuun painepesurilla tallin pihassa jotta isommat kurat saatiin pyöräkoteloista ja muista sokkeloista pois.

Päivitys: Koppa menee sittenkin soodapuhallukseen ja paikkakin vaihtuu. Uudemmassa postauksessa tästä lisää.

Peräkontti otettiin ensimmäisenä työn alle. Varapyöräkotelo sai lähteä ja kontin lattia korvataan alumiinipellillä pienen painonsäästön sekä etenkin perän alle saatavan lisätilan vuoksi. Pakoputken vaimennusta muutetaan talven aikana ja uusi customina tehtävä päätyvaimennin tullaan sijoittamaan pohjan alle poikittain, varmaan arvaattekin että Martelius on tämän takana. Runkoaisojen välissä oleva poikittainen kotelorakenne (jossa myös taka-apurungon taemmat kiinnikepultit ovat) oli keskeltä vain puolittainen ja varapyörän syvennyksen etureuna tavallaan kotelon sisässä. Päätimme tehdä tästä rakenteesta täyden kotelorakenteen varmistaaksemme ettei kori notku tästä kohtaa. Peltiähän tähän tietysti tarvittiin ja Oksan Antti, yksi Timeattack Unlimited -luokan kuljettajista, riensi apuun hankinta-asioissa. Muutamat neliöt peltiä sekä muuta metallitavaraa kotiutettiin ja alettiin Samin kanssa nikkaroida kotelon seiniä kokoon. Teimme Samin kanssa diilin "minä leikkaan, Sami liimaa" ja veikkaan että Samilla riittää liimattavaa talvi-illoille. :)

Tulevan turvamallin bensatankin sijoitusta olin pähkäillyt pitkään. Tahdoin sen apukuljettajan puolelle takapenkin tienoille kompensoimaan kuljettajan painoa ja ennen kaikkea painoksi ennemmin akselien väliin kuin taka-akselin takapuolelle. Vihikseltä sattui löytymään käytetty 12 gallonan JAZ turvatankki josta kaupat syntyi pikavauhdilla. Tätä tankkia takapenkille mallaillessa kävi jo hetken mielessä että tankki on liian leveä sopimaan runkopalkin ja kardaanin väliin. Ja tämä tankkikoko on lähes ainoa näinkin kapea, vielä kapeampi on ainoastaan 5 gallonan tankki joka on auttamattomasti alimittainen RB26-moottorin ruokahaluun nähden. Siispä tuon käsissä olevan tankin ja mittanauhan kanssa koria ihmettelemään, ja tankille lopulta löytyi passeli sijoituspaikka joka sitten merkittiin muitta mutkitta suoraan rälläkällä. Kun tähän saadaan kiinnitysraudat hankittua, päästään suunnittelemaan sääntöjenmukaista "savustuspönttöä" jolla tankki eristetään ohjaamosta.

Kun painoa yritetään saada alas, moni ylimääräiseksi koettu osa saa lähteä. Jo aiemmin kattopellin vahvikerangat on pistäneet silmään, auto kun on suunniteltu kestämään kattokuormia niin näitä rankoja oli katossa kaikkiaan seitsemän kappaletta. Nyt niitä on enää kolme joista kaksi on sen verran hyvin turvakaarien kattoputkien takana piilossa ettei niitä pääse nakertamaan pois. Takaosaan jätettiin yksi ranka pitämään kattoa suunnilleen muodossaan.