Vihdoin ajamaan!

Niin vain tuli se päivä kun kauden ainoa koitos oli edessä. Loppua kohti tuli kiire niinkuin aina tuppaa tapahtumaan. Nelivedon sähköongelmaa ei siis lähdetty syvemmin tonkimaan koska kun kytkinkään ei toiminut, ei auto olisi missään tapauksessa ollut ns. nopeassa kunnossa (niinkuin ei tietysti miltään muultakaan osa-alueelta ollessaan täysi raakile). Olipahan hieno fiilis tuupata Stagea kärryyn tietäen että pitkästä aikaa ollaan menossa radalle eikä vain toiseen talliin, näitä tallimuuttoja kun on nyt ehtinyt kertymään.
 

(c) Marko Anttila

Lokakuinen sunnuntaiaamu Motoparkissa alkoi kosteana yön sateen jäljiltä ja lämpötila oli noin kolme astetta plussan puolella. Auto pudotettiin kärrystä ja käytettiin lämpimäksi, samalla Z-Powerin Teemu tuli läppäreineen säätämään tyhjäkäyntiä joka oli hyvin vaivalloinen ja aaltoileva. Nopean säädön jälkeen seokset heitteli edelleen jonkun verran ollen pääosin rikkaalla mutta nyt auto pysyi kuitenkin hyvin käynnissä.

(c) Marko Anttila

Sitten ajonaikaista säätöä valmistelemaan. Purettujen sähköjen vuoksi kartturin ikkunaa ei saatu raolleen jotta Teemu olisi saanut nakutuskuulokkeiden letkun ohjaamosta konehuoneeseen sylinterikannen äänimaisemaa tarkkailemaan, mutta pienen mietintätuokion jälkeen keksittiin irrottaa kartturinpuoleinen sivupeili joka jätti jälkeensä sopivan reiän letkulle. Ei niin tyylikästä mutta sitäkin toimivampaa.










Radalle, vihdoin!

(c) Marko Anttila

Ensimmäinen kierros meni täysin tunnustellessa ja moottorin säätöön keskittyessä. Pääsuoran pään vasemmassa mutkassa hävisi yksi sylinteri pelistä pois ja kone kävi viidellä seuraavaan tiukempaan oikeaan mutkaan asti. Näillä pystyttiin päättelemään että jonkinlainen kontaktihäiriö oli kyseessä ja sitä mentiin takaisin varikolle ihmettelemään. Olin jo unohtanut että hukkasin yhden suutinliittimen lukkolangan ja juuri tämä liitin siellä heilui. Pari nippusidettä myöhemmin takaisin radalle jatkamaan siitä mihin jäätiin. Muutaman kierroksen aikana Teemu sai täyskaasusäädöt turvallisesti oikealle suunnalle joten säätöukko palautettiin varikolle, laitettiin peili takaisin kiinni ja takaisin tunnustelemaan.

(c) Marko Anttila

Alkuun tuntui ettei autossa ollut takajarruja ollenkaan. Uudet Ferodo DS3000 palat kesti tovin sisäänajaa ja vaikka tuntuma alkoi päivän mittaan parantua, huomasin että takajarrut kestää lämmetä pari kierrosta jolloin ne alkoivat ottaa kunnolla kiinni. Nämä palathan ei ole kadulle tarkoitettukaan ja tämän päivän jälkeen ymmärsin hyvin miksi. Vaan kun ne lämpenivät niin voi hitto sitä jarruvoimaa. Tokikaan en uskaltautunut vielä lähteä hakemaan myöhäisiä jarrupaikkoja mutta auto todella pysähtyy noilla paloilla. Tuntuma oli myös erittäin hyvä.

Jarrutuntumasta puheenollen jarrulinjojen muutoksiin olen todella tyytyväinen. Kuulin aiemmin epäilyjä siitä että jarrutuntuma heikkenee kun kovat jarruputket vaihtaa kauttaaltaan teräspunoslinjoihin, epäilijöille voin puhtain mielin sanoa että näillä HEL Performancen linjoilla tuntui että jarrupalat olisi suoraan jalan alla poljettavana. Ei minkäänlaista pehmeyden tunnetta.

Alusta oli radalle lähtiessä täysin "nollasäädöissä". Alla oli uusi BC Racing ER -alustasarja jolla ajokorkeus oli säädetty mittanauhalla oikealle suunnalle vanhoja tolppia vertailemalla, jousien esijännitys oli nollissa ja sekä sisään- että ulosjoustovaimennus säädetty kovimmalle joka nurkassa. Lähtökohtiin nähden alusta toimi oikein mukavasti, paremmin kuin vanha alustasarja jota oli säädetty kohdilleen useammassakin yhteydessä. Etenkin peräpää tuntui hieman pehmeältä ja kuten kuvissa huomaa, kiihdytyksessä auto keulii jonkun verran. Tämän olisi varmaankin saanut eliminoitua peräpään ulosjoustovaimennusta löysäämällä mutta päivän aikana kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä ettei yksityiskohtia ehtinyt paljoa miettiä. Jouset ovat Skyline R33 GT-R:n suositusjouset joiden kuormankesto on edessä 8kg/mm ja takana 6kg/mm. Todennäköisesti keväällä kokeillaan vertailun vuoksi myös jäykempiä jousia, näitä kun löytyy Mamasanilta suoraan hyllystä.

(c) Marko Anttila

Öljynjäähdytintä ei ikävä kyllä tosiaan ehditty saada toimintaan ja käytännössä mikään ei jäähdyttänyt öljyä, alkuperäinen lämmönvaihdinkin kun on nyt poistettu. Ei kestänytkään kuin puolen tusinaa kierrosta kerrallaan että öljyn lämpötilavaroitin alkoi huutaa, olin asettanut rajan 115 asteeseen että aletaan hidastelemaan ennenkuin öljy kuumenee kriittiseen lämpötilaansa joka liikkuu öljystä, mittauspaikasta ja tulkinnasta riippuen 120 ja 130 asteen välillä. Ei tällä toki muutenkaan aleta endurancea ajamaan mutta hyllyssä odottava PWR öljynjäähdytin korjaa varmasti nämä ongelmat. Muuten kaikki toimi moottorin puolella hienosti, vedenlämmöt pysyy 85 asteen tienoilla kovemmassakin rääkissä ja öljynpaineet on oikealla alueella. Meno oli tässä vaiheessa melko säyseää ahtopaineen ollessa maksimissaan 0,75bar, painetta on tarkoitus nostaa hieman ensi kaudelle.

(c) Marko Anttila

Kaiken kaikkiaan päivä oli huikean positiivinen itselleni kaikin puolin ja hymy oli herkässä. On se kumma kuinka jo muutama kierros puolikuntoisella autolla saa unohtamaan kaikki ne loputtomat ja ikävämmätkin talli-illat. Tätä varten siellä on oltu!

(c) Marko Anttila

Loppupuolella päivää menin rikkomaan lupauksen jonka olin itselleni tehnyt, päivän suunnitelma oli tunnustella tehtyjä muutoksia ja olla kellottamatta yhtäkään kierrosta. Pariin viimeiseen stinttiin petin sujuvasti lupauksen ja RaceChrono lähti matkaan mukaan, "ihan vaan lähtötilanteen taltioimiseksi". Yliyrittämiseen ei tullut siltikään sorruttua ja päivän parhaaksi ajaksi jäi 1:46.22, sangen vaatimaton aika Motoparkiin mutta olosuhteet huomioon ottaen olen hyvin tyytyväinen tähän. Käytännössä vaihdetta vaihdettiin kierroksen aikana tasan kaksi kertaa: Pääsuoran "bussipysäkillä" vedettiin nelonen tupaan ja saman suoran päässä kikkailtiin välikaasulla takaisin kolmoselle jarrutuksen ohessa. Kierrokset putosi loppuradan mutkissa alimmillaan 3000rpm tienoille joten kakkosvaihteellekin olisi tilausta ollut mutta pyrin säästämään vaihdelaatikkoa parhaan mukaan yrittämättä enempää kuin mihin auto tässä kunnossa pystyy.

Nyt on hyvä fiilis aloittaa uusi tallikausi! :)  

 Lopuksi vielä videopätkää uudistuneesta toimistosta.