Tämä on tarina siitä kun hulluksikin väitetty ajatus päätettiin tuoda käytäntöön. Hankitaan tuhat yksikköä valmistettu yli 1700-kiloinen farmariauto Japanista, ajetaan sillä käyttö- ja harrasteajot kolmen vuoden ajan ja päätetään sen jälkeen siirtää auto kokonaan radan puolelle. Kilvet hyllyyn, sisusta varastoon, painoa pois, turvahäkki sisään jne. Miksikö? Juuri siksi.
Auton pohjan puhdistus oli vuorossa joulukuun alkupäivillä ja kuten aiemmista on käynyt ilmi, puhdistustavaksi valittiin soodapuhallus. Lakesteelin Jarmolta tuli hyvä vinkki valkeakoskelaisesta Tampereen Kuivajääpuhdistus Oy:stä jossa tehdään myös soodapuhdistuksia, ja jonka työntekijät ovat autoharrastajia itsekin. Kokemusta autojen puhdistuksesta löytyi kosolti. Sinne siis.
Vaikka Stagea onkin nykyään kevyimmillään, sen liikuttelu muuten kuin vartaan pyörien varassa vaatii hieman etukäteissuunnittelua. Tallimme kattorakenteet mahdollistivat korin riiputtamisen ja kun tallin nurkasta löytyi pari ketjutaljaa, kokonaisuus alkoi hahmottua. Mamasan auttoi jälleen kerran trailerin kanssa ja sunnuntai-iltana autoa alettiin porukalla puuhaamaan kärryyn. Tasapainoon koria ei saatu mutta miedosti etupainoista ilmassa keikkuvaa hylsyä oli helppo pitää aloillaan kun traileri peruutettiin auton alle. Lopuksi parit lankut helmojen alle, hylsyn lasku kärryyn, liinat kiinni ja oltiinkin valmiita aamun lähtöön.
Maanantaina orkesterin keula käännettiin kohti Pirkanmaata. Puhalluspaikka löytyi UPM Tervasaaren teollisuusalueelta jossa Stagea nostettiin kärrystä takaisin vartaaseen ja puhalluskammioon. Puhallusfirman Lakela kävi mietteliääksi pohjan nähdessään ja sanoi että ongelmia saattaa olla luvassa. Ja ongelmiahan tulikin: Stagean pohjassa ja pyöräkoteloissa on tehdasperäinen paksu kumimainen ruiskumassa äänieristeenä jonka olemassaoloa en tiennyt/muistanut. Tähän massaan soodaa ei saatu puremaan sen elastisen rakenteen vuoksi, soodakiteet vain kimpoilevat pinnasta. Harmillinen takaisku mutta sen mukaan on elettävä. Kori kuitenkin puhallettiin läpi ja kaikkialta muualta massat lähtikin, vain pyöräkotelot ja lattian laakeat osat jäivät massan peittoon. Lakela huomioi vastoinkäymisen hinnassa ja kaikesta huolimatta lähdin heidän palveluunsa tyytyväisenä kotimatkalle iltapäivällä. Olen sittemmin kuullut runsaasti jälkiviisauksia korkeapainevesipesun paremmuudesta ja siitä että sillä olisi nuokin massat lähteneet joten enää sitä ei tarvitse jossitella. :) Soodalla tulee kyllä erittäin nättiä jälkeä!
Tallille palattua ei auttanut kuin ottaa rälläkkä kauniiseen käteen ja alkaa jynssäämään pohjaa lankalaikalla. Työ oli hidasta nyhräämistä, työlästä ja sotkuista, mutta muutaman illan tuloksena pohja alkoi olla puhdas kauttaaltaan. Massan rakenne oli vaihtelevaa, paksu ja kova pinta oli hitain työstettävä mutta se ei sulanut laikkaan kiinni siinä missä pehmeämpi massa sotki sulaessaan paikat huolella. Etupyöräkoteloiden rakenne on sokkeloinen ylätukivarsien kiinnitystuista ja muista tuennoista johtuen ja niiden puhdistaminen jäikin mieleen tympeimpänä työvaiheena. Mieltä kuitenkin piristi tieto siitä ettei hommaa tarvitsisi enää koskaan tehdä uudelleen.
Puhtaille pinnoille alettiin tekemään koripeltien vahvistushitsauksia. Tehtaalla autot rakennetaan useimmiten pistehitseillä ja koriliimalla kuten Stageankin tapauksessa, ja yleinen tapa rata-autoille on tukea saumoja hitsaamalla ne katkoviivan tavoin yhteen. Samille olikin jälleen työsarkaa luvassa ja joulukiireiden hellitettyä suunnattiin jälleen tallille. Hitsaaminen on yllättävän aikaavievää puuhaa kun autosta löytyy peltiliitoksia useita kymmeniä metrejä, mutta parissa illassa pohjan saumat saatiin pääpiirteissään kuntoon. Ensi vuoden puolelle jäi iskaritornien saumojen vahvistus, sekä tietenkin ne puoli miljoonaa muuta tehtävää ennen ajokauden alkua. Vahvistushitsauksen valmistuttua jatketaan bensatankin kiinnikkeiden ja kotelon kanssa sekä suunnitellaan bensapuolta muutenkin eteenpäin keruusäiliön teettämisellä ja sen sijoittelulla.
Nyt uudenvuoden viettoon, hyvää vuodenvaihdetta kaikille lukijoille!
Kertoilen taannoisesta soodapuhalluskeikasta myöhemmin mutta tässäpä uunituore videopätkä aiheesta, enemmän viihteellinen kuin informatiivinen tosin. :)
Pohjan puhdistuksen hetkeä odotellessa on yritetty tehdä muuta suunnitelmissa olevaa hommaa, sitä kun kuitenkin sopivasti riittää. Kerroin aikaisemmin että pohja puhallettaisiin hiekalla mutta kuultujen kokemusten perusteella suunnitelmissa otettiin askel taaksepäin ja suunnataan lopulta sittenkin Tampereen Kuivajääpuhdistus Oy:n suuntaan Valkeakoskelle ja puhallusmateriaalina käytetään soodaa. Puhallus tapahtuu näillä näkymin ensi maanantaina, tästä lisää myöhemmin.
Takakontin aukkoon sovitellaan suunnitelman mukaisesti 0,7mm alumiinilevy pitämään ulko- ja sisäilma erillään. Tämä ajateltiin alkuun laitettavaksi sellaisenaan mutta epäiltiin että se tulee lepattamaan ajoviimassa kun aukon koko on kuitenkin luokkaa 100x60cm. Kovin järeitä tukia ei haluttaisi laittaa ettei kevennysajatus menisi täysin harakoille. Tuennaksi keksittiin Lassin järjestämät 1mm teräspellistä taivutetut 20x20mm "kulmaprofiilit" jotka ovat kevyitä mutta pitävät pintapellin ojennuksessa. Mitään kovin painavaa ei pellin päälle voi lastata mutta muutenkin Stagean tavarankuljetuspäivät on takanapäin. Takakontin alkuperäisissä pohjapelleissä on melko korkeat jäykisteet ja peitepeltiin jäisi näiden vuoksi väkisinkin rakoja, joten päätimme tasoittaa reunat joita vasten pelti tulee. Rälläkällä viillot jäykisteiden molemmille laidoille, tasaiseksi taputtelu vasaralla ja lopuksi hitsaten viillot umpeen. Tasoittelun jälkeen kulmaprofiileista hitsattiin ristikko jonka päälle peitepelti aikanaan tulee. Bensatankin paikka oli muuten hyvällä mallilla mutta takaulkokulmasta tankki kantaa. Tuolla kohtaa kulkee runkopalkki joten leikkausoperaatiota emmittiin tovi mutta sitten rälläkkä osui jälleen käsiin ja tilaa tuli tehtyä lisää. Runkopalkki luonnollisesti vahvistetaan tuolta kohtaa ettei heikennettäisi tärkeitä tukirakenteita vaan mieluummin päinvastoin. Seuraavaksi aletaan sovitella tankin kiinnikkeitä ja hahmotella tankille savustuspönttöä.
Aika tahtoi käydä pitkäksi kun monen asian eteneminen odottaa pohjan puhdistusta. Ovien kevennys kuului talven ohjelmaan ja ne kaivettiinkin parvelta käsittelyyn. Lähtötilanteessa etuovet painoivat 24,7kg/kpl ja takaovet 21,3kg. Neljä ovea painaa siis yhteensä 92 kiloa, lupaavaa kevennystä ajatellen. Ensiksi ovista purettiin irti lasit, lasinnostinmoottorit mekanismeineen, ohjureineen ja kiskoineen sekä lukot. Tässä tilassa etuset painoi 16,7kg ja takiset 13,3kg joten painoa oli hävinnyt 32kg. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan seuraavaksi tartuttiin rälläkkään ja poistettiin ovista sisäosat murtosuojineen sekä törmäyssuojat. Operaation jälkeen lukot laitettiin oviin takaisin jotta voitiin punnita kevennetyt ovet toimintakunnossaan. Vaaka kertoi etuovien painoksi 11,8kg ja takaoville 9,3kg. Kohtalaisen edullinen lähes 50 kilon kevennys, hintaa tuli muutaman rälläkänlaikan verran. :) Tottakai oviin tulee vielä polykarbonaattilasit kehyksineen sekä ovipahvit 0,7mm alumiinipellistä jotka pienentävät painoeroa alkuperäiseen mutta hyvällä suunnalla kuitenkin ollaan.
Kuten aiemmassani mainitsin, katosta irrotettiin muutamat tukirimat kevennyshuumassa. Kun sain Samilta vaa'an lainaksi pääsin nämäkin mittaamaan ja tulos yllätti: Nuo rimat painavat yhteensä 2,4kg! Pieni luku sinänsä mutta osa suurempaa kokonaisuutta, ja ennen kaikkea auton ylimmistä kohdista poistettu paino auttaa enemmän kuin pohjatasolta.
Tulipa vihdoin otettua vaihdelaatikko irti moottorista että päästiin toteamaan mahdolliset vauriot. Ja olihan niitä, enemmän kuin arveltiin. Stageassa on ns. vetävä kytkin jossa painelaakeri lukittuu paineasetelman tähtilevyn keskiössä olevaan lukkorenkaaseen. Tämä lukkorengas oli katkennut ja irronnut paikaltaan jonka myötä painelaakeri ei pysynyt tähtilevyssä kiinni asianmukaisesti. Tämä ei välttämättä olisi maailmaa kaatanut mutta lukkorengas oli lähtenyt seikkailemaan kytkimen sisään ja jäljistä päätellen eksynyt lopulta ulomman kytkinlevyn hampaiden ja keskiön väliin, jossa sillä on kehnonlaisesti tilaa majailla. Seurauksena yksi mutkalle taipunut kytkinlevy sekä lyttääntyneet keskiön hampaat. Sisemmässäkin kytkinlevyssä oli ylimääräisiä jälkiä mutta silmämääräisesti se on vielä suora. Nyt onkin sitten uuden kytkimen hankinta edessä. Varaosia tuohon kytkimeen toki saa mutta vaihdettavien osien lista vaikuttaa kasvavan suureksi, niin suureksi että mennään hyvän matkaa yli hinnan jonka tuosta Nismo Coppermix twinistä maksoin käytettynä. Kokonaan uutta kytkintä ei huvittaisi hankkia tähän yhteyteen kun monilevykytkimien hinnat pyörii pääsääntöisesti 1500-2000e tienoilla joten katse kohdistuu käytettyihin ehjiin kaksi- tai kolmelevyisiin.
Kun kori oli saatu helposti operoitavaan ja liikuteltavaan muotoon, oli hyvä alkaa tekemään pieniä muokkauksia. Koppa menee muutaman viikon päästä Uudenmaan Soodalle pohjan puhdistukseen, ja vastoin yleistä mielipidettä sieltä suositeltiin hiekkaa puhallusaineeksi soodan sijaan sen halvemman materiaalihinnan vuoksi. Monet ovat puhuneet ettei hiekka tepsisi pehmeään ruostesuojamassaan ja itsekin tässä uskossa olen ollut mutta olivat firmassa varmoja sen toimivuudesta. Toki sooda olisi hieman hellävaraisempi mutta kun hinta-arvioilla on eroa noin 100%, oli budjettirakentajan helppo tehdä päätös. Tässä puhallusta ja veronpalautuksia odotellessa koitetaan tehdä kaikkea muuta etukäteen suunniteltua ja vähän muutakin. Pohja pestiin alkuun painepesurilla tallin pihassa jotta isommat kurat saatiin pyöräkoteloista ja muista sokkeloista pois.
Päivitys: Koppa menee sittenkin soodapuhallukseen ja paikkakin vaihtuu. Uudemmassa postauksessa tästä lisää.
Peräkontti otettiin ensimmäisenä työn alle. Varapyöräkotelo sai lähteä ja kontin lattia korvataan alumiinipellillä pienen painonsäästön sekä etenkin perän alle saatavan lisätilan vuoksi. Pakoputken vaimennusta muutetaan talven aikana ja uusi customina tehtävä päätyvaimennin tullaan sijoittamaan pohjan alle poikittain, varmaan arvaattekin että Martelius on tämän takana. Runkoaisojen välissä oleva poikittainen kotelorakenne (jossa myös taka-apurungon taemmat kiinnikepultit ovat) oli keskeltä vain puolittainen ja varapyörän syvennyksen etureuna tavallaan kotelon sisässä. Päätimme tehdä tästä rakenteesta täyden kotelorakenteen varmistaaksemme ettei kori notku tästä kohtaa. Peltiähän tähän tietysti tarvittiin ja Oksan Antti, yksi Timeattack Unlimited -luokan kuljettajista, riensi apuun hankinta-asioissa. Muutamat neliöt peltiä sekä muuta metallitavaraa kotiutettiin ja alettiin Samin kanssa nikkaroida kotelon seiniä kokoon. Teimme Samin kanssa diilin "minä leikkaan, Sami liimaa" ja veikkaan että Samilla riittää liimattavaa talvi-illoille. :)
Tulevan turvamallin bensatankin sijoitusta olin pähkäillyt pitkään. Tahdoin sen apukuljettajan puolelle takapenkin tienoille kompensoimaan kuljettajan painoa ja ennen kaikkea painoksi ennemmin akselien väliin kuin taka-akselin takapuolelle. Vihikseltä sattui löytymään käytetty 12 gallonan JAZ turvatankki josta kaupat syntyi pikavauhdilla. Tätä tankkia takapenkille mallaillessa kävi jo hetken mielessä että tankki on liian leveä sopimaan runkopalkin ja kardaanin väliin. Ja tämä tankkikoko on lähes ainoa näinkin kapea, vielä kapeampi on ainoastaan 5 gallonan tankki joka on auttamattomasti alimittainen RB26-moottorin ruokahaluun nähden. Siispä tuon käsissä olevan tankin ja mittanauhan kanssa koria ihmettelemään, ja tankille lopulta löytyi passeli sijoituspaikka joka sitten merkittiin muitta mutkitta suoraan rälläkällä. Kun tähän saadaan kiinnitysraudat hankittua, päästään suunnittelemaan sääntöjenmukaista "savustuspönttöä" jolla tankki eristetään ohjaamosta.
Kun painoa yritetään saada alas, moni ylimääräiseksi koettu osa saa lähteä. Jo aiemmin kattopellin vahvikerangat on pistäneet silmään, auto kun on suunniteltu kestämään kattokuormia niin näitä rankoja oli katossa kaikkiaan seitsemän kappaletta. Nyt niitä on enää kolme joista kaksi on sen verran hyvin turvakaarien kattoputkien takana piilossa ettei niitä pääse nakertamaan pois. Takaosaan jätettiin yksi ranka pitämään kattoa suunnilleen muodossaan.
Vaikka Stagea onkin nykyään kevyimmillään, sen liikuttelu muuten kuin vartaan pyörien varassa vaatii hieman etukäteissuunnittelua. Tallimme kattorakenteet mahdollistivat korin riiputtamisen ja kun tallin nurkasta löytyi pari ketjutaljaa, kokonaisuus alkoi hahmottua. Mamasan auttoi jälleen kerran trailerin kanssa ja sunnuntai-iltana autoa alettiin porukalla puuhaamaan kärryyn. Tasapainoon koria ei saatu mutta miedosti etupainoista ilmassa keikkuvaa hylsyä oli helppo pitää aloillaan kun traileri peruutettiin auton alle. Lopuksi parit lankut helmojen alle, hylsyn lasku kärryyn, liinat kiinni ja oltiinkin valmiita aamun lähtöön.
Tallille palattua ei auttanut kuin ottaa rälläkkä kauniiseen käteen ja alkaa jynssäämään pohjaa lankalaikalla. Työ oli hidasta nyhräämistä, työlästä ja sotkuista, mutta muutaman illan tuloksena pohja alkoi olla puhdas kauttaaltaan. Massan rakenne oli vaihtelevaa, paksu ja kova pinta oli hitain työstettävä mutta se ei sulanut laikkaan kiinni siinä missä pehmeämpi massa sotki sulaessaan paikat huolella. Etupyöräkoteloiden rakenne on sokkeloinen ylätukivarsien kiinnitystuista ja muista tuennoista johtuen ja niiden puhdistaminen jäikin mieleen tympeimpänä työvaiheena. Mieltä kuitenkin piristi tieto siitä ettei hommaa tarvitsisi enää koskaan tehdä uudelleen.
Puhtaille pinnoille alettiin tekemään koripeltien vahvistushitsauksia. Tehtaalla autot rakennetaan useimmiten pistehitseillä ja koriliimalla kuten Stageankin tapauksessa, ja yleinen tapa rata-autoille on tukea saumoja hitsaamalla ne katkoviivan tavoin yhteen. Samille olikin jälleen työsarkaa luvassa ja joulukiireiden hellitettyä suunnattiin jälleen tallille. Hitsaaminen on yllättävän aikaavievää puuhaa kun autosta löytyy peltiliitoksia useita kymmeniä metrejä, mutta parissa illassa pohjan saumat saatiin pääpiirteissään kuntoon. Ensi vuoden puolelle jäi iskaritornien saumojen vahvistus, sekä tietenkin ne puoli miljoonaa muuta tehtävää ennen ajokauden alkua. Vahvistushitsauksen valmistuttua jatketaan bensatankin kiinnikkeiden ja kotelon kanssa sekä suunnitellaan bensapuolta muutenkin eteenpäin keruusäiliön teettämisellä ja sen sijoittelulla. 
