Huippupäivä pohjanmaalla takana!

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 5. syyskuuta 2011. )

Kyllä ajaminen on vaan parasta. Mahtava päivä takana ja tuloksiinkin olen erittäin tyytyväinen.

Sunnuntaina oli tosiaan Radalle.comin puuhaporukan ratapäivä Botniaringillä ja sen ohessa oli myös rata-ajokoulutusta "Rassen" eli Toni R. Ruokosen johdolla . Alkuun otettiin teoriaa jonka jälkeen käveltiin rata läpi tarkastellen ajolinjan paikkoja, mietittiin jarrupaikkoja ja ihmeteltiin kanttareiden käytettävyyttä. Keli oli toivotusti kuiva ja suuren osan päivästä aurinkokin paistoi.

Aloitin päivän noilla "huippuluokan katukumeilla" (Rockstone F105) joilla joskus lupasin olla ikinä ajamatta radalla kun ne on niin löysät rungoiltaan eikä pitokaan päätä huimaa. Huomattavasti huonommat ratakäytössä kuin mitä edelliset kohtuuhintaiset kumit (Hankook Ventus K104) oli. Tämän kerron siksi että pohja päivän kellotuksille oli parin vuoden takainen kierrosaikani 1:28.43 joka oli ajettu Hankookeilla, mahdollinen ajan parannus ei siis johdu ainakaan renkaista tällä kohtaa.

Ensimmäinen stintti radalla, ja ylipäätään yli 40km/h vauhdilla nykyisellä setupilla. Kiihtyvyydessä on todella dramaattinen ero, vetää todella pirteästi ja nopeus kasvaa ripeästi. Mutkakäytös on muuttunut voimakkaasti myös, liikkeet ovat paljon herkempiä ja ketterämpiä. Tuntuu hyvältä, samassa paketissa ripaus vanhaa tuttua mutta pääosin ihan kuin eri autolla ajaisi. Yhden lämmittelykierroksen jälkeen ajatukset rataan ja menoksi. Ensimmäinen nopea kierros täyteen ja nauru pääsi ohjaamossa kun Racechronon taulussa oli lukemat 1:24.92. Toisin sanoen 3,5 sekuntia pois vanhasta ajasta, ensimmäisellä kierroksella! Perään pari 1:25-alkuista aikaa ja varikolle katsomaan rengaspaineet ja pudottamaan niitä vähän. Sitten uudelle yritykselle jossa paransin vielä hieman, 1:24.15. Yli neljä sekuntia on hävinnyt verratuna "täydellä varustuksella" ajoon. Aavistuksen puskevaa meno on, etenkin lähtösuoraa edeltävässä hevosenkengässä joka on ollut mulle aina haasteellinen pidon suhteen renkaista riippumatta.

Sitten Peteltä lainatut R888:t alle. Kuulin vinkkejä siitä että nämä renkaat tarvitsisi kohtalaisen korkean paineen toimiakseen hyvin, joten ennen reissuun lähtöä laitoin kylmäpaineen 2,7bar sisään. Kenttäolosuhteissa on helpompi poistaa kuin lisätä. Etukäteen jännitti mitä siitä tulee, koskaan aikaisemmin en ole katusliksillä ajanut joten en tiennyt niiden käytöksestä mitään muuta kuin mitä kokeneemmat ovat kertoneet. Kyllä ne vaan pitää, hittolainen. Pääsin parin kierroksen aikana jyvälle niiden pito-ominaisuuksista ja jarrupaikkoja pystyikin alkaa myöhäistämään. Mahtava ajaa tuollaisilla kun kesken mutkankin pystyy vähän kiristämään käännöstä tarvittaessa, siinä missä katukumeilla maksimikäännös on sisääntulonopeudesta kiinni eikä oikeastaan lainkaan ratin asennosta. Tuo aiemmin mainittu hevosenkenkä pysyi silti ongelmana, sen jälkimmäisessä apexissa olen joka kerta pari metriä ulkona. Jotenkin ei silti tunnu luontevalta ottaa sisääntulonopeudesta pois. Niin se loppuu pito noistakin kumeista. Ensimmäisen stintin paras aika oli 1:21-alkuisia, tätä Racechrono ei jostain syystä tallentanut. Fiilis senkun paranee mutta puskeminen harmittaa. Varikolle rengaspaineet katsomaan, lämminpaine 3,2bar.

Tässä välissä minulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa Rasse kyytiin katsomaan onko ajolinjani siellä päinkään, ja toki tilaisuuteen tartuin. Stageassa ei apukuskin penkkiä ole joten hommaa lähdettiin tekemään KP:n, tutun Radalle.com-heebon siviili-Audilla. Nuo kierrokset oli erittäin arvokkaita, karting-ajoilta oli jäänyt selkärankaan tietynlainen mutkaprofiiliin teko ja sinänsä huvittavasti parissa mutkassa Rasse neuvoi leikkaamaan sisään _aiemmin_ kuin itselleni luontevalta tuntui. Hymyilin mielessäni että harvoin kai näinpäin ongelmaa on.

Opastuksen jälkeen laskin lämminpaineen 2,7bar kohdille ja säädin etupään iskareita vähän pehmeämmälle. Takaisin radalle, ja muutokset tuntuivat selkeästi terävämpänä sisäänleikkaamisena ja muutenkin parantuneena pitona keulassa. Silti puskee hevosenkengässä. Kokeilin Rassen neuvoja ja totta se on, jouheammin mennään ja kellokin tykkäsi. 1:20.31.

Pikainen parin napsun säätö pehmeämmälle keulan osalta ja muutama napsu pehmeyttä myös taakse, rengaspaineen tarkistus ja taas kokeilemaan. Sieltä se tuli, päivän paras aika ja jälleen stintin ensimmäisellä nopealla kierroksella. 1:19.97!

Tämän jälkeen kokeilin vielä pudottaa rengaspaineen 2,4bar:iin. Liekö mennyt liian matalaksi vai alkoiko ukossa tarkkaavaisuus loppua mutta enää ei päästy 1:22 alle.

Viimeisenä kävin vielä kokeilemassa aiemmin puhuttua jarrutehostimen käytöstäpoistoa. Yksi kierros riitti, ajoin takaisin varikolle ja laitoin alipaineletkun takaisin paikalleen. Ei ollut mun juttuni, tuntui että vaikka perse meinaa nousta penkistä kun runttaa kaikin voimin jarrua niin ei oltu lähelläkään pyörien lukittumista.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin opettavainen ja äärettömän motivoiva. Kotimatkalle kelpasi lähteä hymyssä suin. :)

Nopeimmasta kierroksesta ohjaamon tunnelmia videon muodossa Youtubessa.