Tämä on tarina siitä kun hulluksikin väitetty ajatus päätettiin tuoda käytäntöön. Hankitaan tuhat yksikköä valmistettu yli 1700-kiloinen farmariauto Japanista, ajetaan sillä käyttö- ja harrasteajot kolmen vuoden ajan ja päätetään sen jälkeen siirtää auto kokonaan radan puolelle. Kilvet hyllyyn, sisusta varastoon, painoa pois, turvahäkki sisään jne. Miksikö? Juuri siksi.
Auton pohjan puhdistus oli vuorossa joulukuun alkupäivillä ja kuten aiemmista on käynyt ilmi, puhdistustavaksi valittiin soodapuhallus. Lakesteelin Jarmolta tuli hyvä vinkki valkeakoskelaisesta Tampereen Kuivajääpuhdistus Oy:stä jossa tehdään myös soodapuhdistuksia, ja jonka työntekijät ovat autoharrastajia itsekin. Kokemusta autojen puhdistuksesta löytyi kosolti. Sinne siis.
Vaikka Stagea onkin nykyään kevyimmillään, sen liikuttelu muuten kuin vartaan pyörien varassa vaatii hieman etukäteissuunnittelua. Tallimme kattorakenteet mahdollistivat korin riiputtamisen ja kun tallin nurkasta löytyi pari ketjutaljaa, kokonaisuus alkoi hahmottua. Mamasan auttoi jälleen kerran trailerin kanssa ja sunnuntai-iltana autoa alettiin porukalla puuhaamaan kärryyn. Tasapainoon koria ei saatu mutta miedosti etupainoista ilmassa keikkuvaa hylsyä oli helppo pitää aloillaan kun traileri peruutettiin auton alle. Lopuksi parit lankut helmojen alle, hylsyn lasku kärryyn, liinat kiinni ja oltiinkin valmiita aamun lähtöön.
Maanantaina orkesterin keula käännettiin kohti Pirkanmaata. Puhalluspaikka löytyi UPM Tervasaaren teollisuusalueelta jossa Stagea nostettiin kärrystä takaisin vartaaseen ja puhalluskammioon. Puhallusfirman Lakela kävi mietteliääksi pohjan nähdessään ja sanoi että ongelmia saattaa olla luvassa. Ja ongelmiahan tulikin: Stagean pohjassa ja pyöräkoteloissa on tehdasperäinen paksu kumimainen ruiskumassa äänieristeenä jonka olemassaoloa en tiennyt/muistanut. Tähän massaan soodaa ei saatu puremaan sen elastisen rakenteen vuoksi, soodakiteet vain kimpoilevat pinnasta. Harmillinen takaisku mutta sen mukaan on elettävä. Kori kuitenkin puhallettiin läpi ja kaikkialta muualta massat lähtikin, vain pyöräkotelot ja lattian laakeat osat jäivät massan peittoon. Lakela huomioi vastoinkäymisen hinnassa ja kaikesta huolimatta lähdin heidän palveluunsa tyytyväisenä kotimatkalle iltapäivällä. Olen sittemmin kuullut runsaasti jälkiviisauksia korkeapainevesipesun paremmuudesta ja siitä että sillä olisi nuokin massat lähteneet joten enää sitä ei tarvitse jossitella. :) Soodalla tulee kyllä erittäin nättiä jälkeä!
Tallille palattua ei auttanut kuin ottaa rälläkkä kauniiseen käteen ja alkaa jynssäämään pohjaa lankalaikalla. Työ oli hidasta nyhräämistä, työlästä ja sotkuista, mutta muutaman illan tuloksena pohja alkoi olla puhdas kauttaaltaan. Massan rakenne oli vaihtelevaa, paksu ja kova pinta oli hitain työstettävä mutta se ei sulanut laikkaan kiinni siinä missä pehmeämpi massa sotki sulaessaan paikat huolella. Etupyöräkoteloiden rakenne on sokkeloinen ylätukivarsien kiinnitystuista ja muista tuennoista johtuen ja niiden puhdistaminen jäikin mieleen tympeimpänä työvaiheena. Mieltä kuitenkin piristi tieto siitä ettei hommaa tarvitsisi enää koskaan tehdä uudelleen.
Puhtaille pinnoille alettiin tekemään koripeltien vahvistushitsauksia. Tehtaalla autot rakennetaan useimmiten pistehitseillä ja koriliimalla kuten Stageankin tapauksessa, ja yleinen tapa rata-autoille on tukea saumoja hitsaamalla ne katkoviivan tavoin yhteen. Samille olikin jälleen työsarkaa luvassa ja joulukiireiden hellitettyä suunnattiin jälleen tallille. Hitsaaminen on yllättävän aikaavievää puuhaa kun autosta löytyy peltiliitoksia useita kymmeniä metrejä, mutta parissa illassa pohjan saumat saatiin pääpiirteissään kuntoon. Ensi vuoden puolelle jäi iskaritornien saumojen vahvistus, sekä tietenkin ne puoli miljoonaa muuta tehtävää ennen ajokauden alkua. Vahvistushitsauksen valmistuttua jatketaan bensatankin kiinnikkeiden ja kotelon kanssa sekä suunnitellaan bensapuolta muutenkin eteenpäin keruusäiliön teettämisellä ja sen sijoittelulla.
Nyt uudenvuoden viettoon, hyvää vuodenvaihdetta kaikille lukijoille!
Kertoilen taannoisesta soodapuhalluskeikasta myöhemmin mutta tässäpä uunituore videopätkä aiheesta, enemmän viihteellinen kuin informatiivinen tosin. :)
Pohjan puhdistuksen hetkeä odotellessa on yritetty tehdä muuta suunnitelmissa olevaa hommaa, sitä kun kuitenkin sopivasti riittää. Kerroin aikaisemmin että pohja puhallettaisiin hiekalla mutta kuultujen kokemusten perusteella suunnitelmissa otettiin askel taaksepäin ja suunnataan lopulta sittenkin Tampereen Kuivajääpuhdistus Oy:n suuntaan Valkeakoskelle ja puhallusmateriaalina käytetään soodaa. Puhallus tapahtuu näillä näkymin ensi maanantaina, tästä lisää myöhemmin.
Takakontin aukkoon sovitellaan suunnitelman mukaisesti 0,7mm alumiinilevy pitämään ulko- ja sisäilma erillään. Tämä ajateltiin alkuun laitettavaksi sellaisenaan mutta epäiltiin että se tulee lepattamaan ajoviimassa kun aukon koko on kuitenkin luokkaa 100x60cm. Kovin järeitä tukia ei haluttaisi laittaa ettei kevennysajatus menisi täysin harakoille. Tuennaksi keksittiin Lassin järjestämät 1mm teräspellistä taivutetut 20x20mm "kulmaprofiilit" jotka ovat kevyitä mutta pitävät pintapellin ojennuksessa. Mitään kovin painavaa ei pellin päälle voi lastata mutta muutenkin Stagean tavarankuljetuspäivät on takanapäin. Takakontin alkuperäisissä pohjapelleissä on melko korkeat jäykisteet ja peitepeltiin jäisi näiden vuoksi väkisinkin rakoja, joten päätimme tasoittaa reunat joita vasten pelti tulee. Rälläkällä viillot jäykisteiden molemmille laidoille, tasaiseksi taputtelu vasaralla ja lopuksi hitsaten viillot umpeen. Tasoittelun jälkeen kulmaprofiileista hitsattiin ristikko jonka päälle peitepelti aikanaan tulee. Bensatankin paikka oli muuten hyvällä mallilla mutta takaulkokulmasta tankki kantaa. Tuolla kohtaa kulkee runkopalkki joten leikkausoperaatiota emmittiin tovi mutta sitten rälläkkä osui jälleen käsiin ja tilaa tuli tehtyä lisää. Runkopalkki luonnollisesti vahvistetaan tuolta kohtaa ettei heikennettäisi tärkeitä tukirakenteita vaan mieluummin päinvastoin. Seuraavaksi aletaan sovitella tankin kiinnikkeitä ja hahmotella tankille savustuspönttöä.
Aika tahtoi käydä pitkäksi kun monen asian eteneminen odottaa pohjan puhdistusta. Ovien kevennys kuului talven ohjelmaan ja ne kaivettiinkin parvelta käsittelyyn. Lähtötilanteessa etuovet painoivat 24,7kg/kpl ja takaovet 21,3kg. Neljä ovea painaa siis yhteensä 92 kiloa, lupaavaa kevennystä ajatellen. Ensiksi ovista purettiin irti lasit, lasinnostinmoottorit mekanismeineen, ohjureineen ja kiskoineen sekä lukot. Tässä tilassa etuset painoi 16,7kg ja takiset 13,3kg joten painoa oli hävinnyt 32kg. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan seuraavaksi tartuttiin rälläkkään ja poistettiin ovista sisäosat murtosuojineen sekä törmäyssuojat. Operaation jälkeen lukot laitettiin oviin takaisin jotta voitiin punnita kevennetyt ovet toimintakunnossaan. Vaaka kertoi etuovien painoksi 11,8kg ja takaoville 9,3kg. Kohtalaisen edullinen lähes 50 kilon kevennys, hintaa tuli muutaman rälläkänlaikan verran. :) Tottakai oviin tulee vielä polykarbonaattilasit kehyksineen sekä ovipahvit 0,7mm alumiinipellistä jotka pienentävät painoeroa alkuperäiseen mutta hyvällä suunnalla kuitenkin ollaan.
Kuten aiemmassani mainitsin, katosta irrotettiin muutamat tukirimat kevennyshuumassa. Kun sain Samilta vaa'an lainaksi pääsin nämäkin mittaamaan ja tulos yllätti: Nuo rimat painavat yhteensä 2,4kg! Pieni luku sinänsä mutta osa suurempaa kokonaisuutta, ja ennen kaikkea auton ylimmistä kohdista poistettu paino auttaa enemmän kuin pohjatasolta.
Vaikka Stagea onkin nykyään kevyimmillään, sen liikuttelu muuten kuin vartaan pyörien varassa vaatii hieman etukäteissuunnittelua. Tallimme kattorakenteet mahdollistivat korin riiputtamisen ja kun tallin nurkasta löytyi pari ketjutaljaa, kokonaisuus alkoi hahmottua. Mamasan auttoi jälleen kerran trailerin kanssa ja sunnuntai-iltana autoa alettiin porukalla puuhaamaan kärryyn. Tasapainoon koria ei saatu mutta miedosti etupainoista ilmassa keikkuvaa hylsyä oli helppo pitää aloillaan kun traileri peruutettiin auton alle. Lopuksi parit lankut helmojen alle, hylsyn lasku kärryyn, liinat kiinni ja oltiinkin valmiita aamun lähtöön.
Tallille palattua ei auttanut kuin ottaa rälläkkä kauniiseen käteen ja alkaa jynssäämään pohjaa lankalaikalla. Työ oli hidasta nyhräämistä, työlästä ja sotkuista, mutta muutaman illan tuloksena pohja alkoi olla puhdas kauttaaltaan. Massan rakenne oli vaihtelevaa, paksu ja kova pinta oli hitain työstettävä mutta se ei sulanut laikkaan kiinni siinä missä pehmeämpi massa sotki sulaessaan paikat huolella. Etupyöräkoteloiden rakenne on sokkeloinen ylätukivarsien kiinnitystuista ja muista tuennoista johtuen ja niiden puhdistaminen jäikin mieleen tympeimpänä työvaiheena. Mieltä kuitenkin piristi tieto siitä ettei hommaa tarvitsisi enää koskaan tehdä uudelleen.
Puhtaille pinnoille alettiin tekemään koripeltien vahvistushitsauksia. Tehtaalla autot rakennetaan useimmiten pistehitseillä ja koriliimalla kuten Stageankin tapauksessa, ja yleinen tapa rata-autoille on tukea saumoja hitsaamalla ne katkoviivan tavoin yhteen. Samille olikin jälleen työsarkaa luvassa ja joulukiireiden hellitettyä suunnattiin jälleen tallille. Hitsaaminen on yllättävän aikaavievää puuhaa kun autosta löytyy peltiliitoksia useita kymmeniä metrejä, mutta parissa illassa pohjan saumat saatiin pääpiirteissään kuntoon. Ensi vuoden puolelle jäi iskaritornien saumojen vahvistus, sekä tietenkin ne puoli miljoonaa muuta tehtävää ennen ajokauden alkua. Vahvistushitsauksen valmistuttua jatketaan bensatankin kiinnikkeiden ja kotelon kanssa sekä suunnitellaan bensapuolta muutenkin eteenpäin keruusäiliön teettämisellä ja sen sijoittelulla. 
