Happokylpyjä ja välikevennys

Jarrulevyt ovat olleet uimassa sitruunahappoliuoksessa pari päivää ja ne kalasteltiin kuiville tarkastusta ja välipuhdistusta varten. Tuo happo yllätti positiivisesti, ruoste on suurelta osin hävinnyt ja vain paksummat kerrostumat (joita ikävä kyllä on myös jäähdytyskanavissa) on vielä osittain paikoillaan. Painepesurilla kanavista irtosi reilusti ruosteenväristä tavaraa ja teräsharjalla hinkkaamisen jälkeen päätettiin laittaa levyt vielä uudelle kylpykierrokselle. Lupaavalta näyttää.

 Polykarbonaattilevytkin saatiin tänään lopullisesti paikalleen. Levyjen sovittaminen alkoi kiinnitysreikien poraamisella, reiät syntyivät levyyn kuin itsestään mutta aavistuksen tylsänpuoleisella terällä ikkunakarmien rei'itys otti aikaa ja hikikarpaloita. Levyt halusin muistuttamaan edes etäisesti alkuperäistä ja tämä tarkoitti että lasit täytyi saada mustiksi, läpinäkyvyydellä ei ole väliä kun ei pää käänny vöissä ollessa niin paljoa että noista tarvitsisi maailmaa tähyillä. Kun kyseessä on karkaisematon polykarbonaatti on tiedossa että se naarmuuntuu kohtalaisen herkästi. Siksi halusin värikalvon nimenomaan lasin ulkopintaan. Tummennuskalvo tarttuu kuuleman mukaan melko huonosti polykarbonaattiin ja maalaaminenkin epäilytti maalin pysyvyyden kannalta. Bauhausista löytyi kuitenkin kiiltävämustaa kontaktimuovia jolla levyt pinnoitettiin ulkopinnastaan ja lopputulos miellyttää ainakin allekirjoittaneen silmää. 

Levyn ja korin kosketuspintaan päädyttiin lopulta laittamaan liiman sijaan tiivistenauhaa suurempien sotkujen välttämiseksi. Markon suosituksesta pop-niiteiksi valittiin Würthin leveäkantaiset mustat 5mm niitit, leveä kanta tukee levyä ja mustat kannat hukkuvat samanväriseen taustaan. Marko lainasi myös paineilmakäyttöisiä niittipihtejä jolla niittaus sujui kuin tanssi. Perinteisillä pihdeillä olisin varmaan vieläkin tallilla nyhräämässä. :) Lopputulos on hieman aaltoileva kuten arvattavissa oli pehmeästä tiivistenauhasta johtuen mutta enpä ole tainnut yhdessäkään kilpurissa vielä nähdä täysin peilisuoria levyjä. Pärjään mainiosti tämän tuloksen kanssa, toivottavasti muutkin. :)

Turvakaarimallien tekemisen ABC

Sain vihdoin valmiiksi "how-to" opasvideon avuksi kaikille jotka miettivät turvakaarien tekoa autoonsa. Tämän helpommaksi kaarien taivutusmallien teko tuskin tulee! Martelius Exhaust auttaa. :)

Lomapäivät hyötykäyttöön

Kävin tänään Lahdessa hakemassa muotoonleikatut lasinkorvikkeet Markukselta. Kyllä se polykarbonaatti vaan kevyempää on, enemmän kuin luulin. Alkuperäinen lasi painaa 3350g/kpl, polykarbonaatille vastaava paino oli 1240g. Painosäästö kahdelle lasille pyöreästi 4,2kg. Toki tähän tulee vielä tiivistenauhan ja pop-niittien paino. :)

Punnitsin coiloveritkin vertailun vuoksi samalla kertaa kun vaaka tuli kaivettua esille. Nuo vanhat RS-R:n coilit ovat rautarunkoiset, paksummalla jousivahvuudella ja ruostesuojamassan peitossa, kun taas uudet BC:n lisäsäiliöt tuo oman painolisänsä. Painoerot näille olivat huomattavat huomioon ottaen sen että osa painosta on luonnollisesti jousittamatonta massaa jonka vähentäminen on vielä tärkeämpää kuin jousitetun.

Painot per kpl.

RS-R
Etu  7040g
Taka 6970g
Yhteensä kaikki neljä 28020g

BC Racing
Etu  4380g
Taka 5610g
Yhteensä kaikki neljä 19980g

Pyöreästi 8 kiloa lähti tästäkin. 

Iltapuhteena käytiin tallilla laittamassa jarrulevyt pulikoimaan sitruunahappoliuokseen, tavoitteena saada liotettua jäähdytysrivoista ruostemoskat pois. Tämä tempaus ei perustu mihinkään parempaan tietoon, tulipa vain mieleen että katukäytössä olleet levyt ovat ehtineet kerätä silminnähden paljon ruostetta pintaansa joka varmaan toimii eristeenä heikentäen jäähdytyskykyä, näin sen mielessäni pähkäilin. Joku varmaan kysyy jälleen miksen osta uusia levyjä... Köyhän täytyy yrittää. :) Agrimarketista hain sitruunahappoa 5kg ämpärin, tein siitä noin 2% liuoksen 20 vesilitran kanssa ja voilá! Uivat jarrulevyt! Palataan näihin muutaman päivän päästä niin nähdään lähteekö ruoste liukenemaan.

BC Racing -alustan sovittelua

Mamasanilta tullut BC Racing ER Series -alustasarjakin saatiin vihdoin käsittelyyn. Käsissä on R33-korisen Skyline GT-R:n sarja jonka eroavaisuuksia Stageaan nähden selvitetään tämän projektin ohessa. Autech-Stageakin löytyy BC Racingin listoilta mutta siihen ei tarjota lisäsäiliöllistä ER-mallia joten lähdettiin pioneerihommiin johon on Stagean kanssa totuttu muutenkin moneen kertaan.

Kun vanhat ja uudet tolpat otettiin lattialle vierekkäin, selvisi kaksi eroavaisuutta. R33:n etutolpat ovat tehdasmitoissa noin 20mm lyhyemmät, mutta tästä ei ole haittaa sillä korkeussäätö riittää komeasti vanhojen tolppien pituuteen ja lisäksi autoa on tarkoitus tuoda lähemmäs maanpintaa muutenkin. Takatolpat olivat mitoiltaan identtiset mutta R33:n tolppien ylälautaset ovat isommat, samoin niiden pulttijako. Stageassa takatolppien yläkiinnityspään pulttijako on sama 80mm kuin S13:ssa joten ainoa tarvittava muutos on ylälautasten vaihto toisiin, ei paha homma kun kaikki BC:n osat ovat kuitenkin yhteensopivat.

Etutolppia sovitettiin paikalleen sellaisenaan säätämättä että päästiin varmistamaan että lisäsäiliö todella mahtuu olemaan aloillaan, koska takaraivoissa oli miete siitä miksei lisäsäiliöllistä sarjaa ole Stagean listoihin merkitty. Kaikki kuitenkin sujui kuin tanssi, säiliö asettuu suoraan kallistuksenvakaajan koiranluun kiinnityspisteen yläpuolelle ja ainoastaan ABS-anturin johto kulkee säiliön viertä siten ettei se näytä aivan tehdasperäiseltä. Takatolppien osalta ongelmiin ei uskottu alunperinkään paremman tilan vuoksi eikä sellaisia suuntaa-antavan mallailun perusteella ole odotettavissa. Pienemmät ylälautaset vaan ja tolpat kiinni.

Vielä on kesää jäljellä...

Uudella tallilla on päästy työn touhuun kun aikaa on riittänyt siellä viihtymiseen. :)

Sisusta maalattiin vanhalla tallilla puoliväliin ja nyt oli vuorossa jatkaa siitä mihin jäätiin. Koppiin tuli itseä miellyttävä pinta, enää kuskin kylkiputkista väri puuttuu ja näiden lisäksi muutamia paikkamaalauksen kohtia löytyy. Joka tapauksessa ohjaamo on nyt sillä mallilla että polkimia ja sähköjä sopii alkaa sijoittelemaan paikoilleen. Vihdoinkin jotain kiinnipäin loputtoman purkamisen sijasta.

Purkamista on tosiaan jatkettu monin paikoin vielä vaikka heinäkuu lähestyy loppuaan ja haaveissa on edelleen päästä loppukaudesta ajamaan. Hetken mielijohteesta, sopivien työkalujen käsille sattuessa ja uuteen talliporukkaan kuuluvan Markon suosiollisella avustuksella takasivulasit päätettiin irrottaa kun Markus-setä Lahdesta oli jo aiemmin lupautunut auttaa säännöt täyttävän polykarbonaattilevyn hankinnassa. Sääntöjen mukaan lasit voi korvata 3mm polykarbonaatilla, poislukien tuulilasi joka vaatii 5mm materiaalivahvuuden. Levyn käyttö tietysti poistaa lasin rikkoutumisen mahdollisuuden mutta pääajatus materiaalin vaihdolla on keventää autoa. Tästä näkökulmasta ensimmäisen lasin irrottua iski pieni pettymys, lasi kun ei häävin painoinen ollutkaan. Punnitsen nämä vielä mutta ei voida puhua monista kevennyskiloista. Lopulta kuitenkin joka kilo ratkaisee. Ja onhan se racingia kun lasit on niiteillä kiinni. :D

Tulipellin yhteydessä olevan "vesikaukalon" paikkaus oli melkein päässyt unohtumaan. Tulipeltihän tilkittiin jo aiemmin ilmatiiviiksi turvakaarien etutukien ympäriltä mutta kaukalosta oli edelleen suora yhteys ohjaamoon joten kengät kastuisi sateella ajaessa varmasti. Pete tuli tallilla käymään ja otti asiakseen nikkaroida pellistä peitelevyt aukoille jotka heppailtiin paikoilleen. Varsinainen tiivistys tehdään tiivistetahnalla kun isot aukot saatiin tilkittyä. Yllättävän hankala homma kun kaukalon silvottu pohja on alunperin taivutettu moneen suuntaan.

DNSF:ltä tutut heput auttelivat muutenkin reilulla kädellä taannoisessa rengashankinnassa. Mika T. bongasi BTCF:n puolelta myynti-ilmoituksen edullisesta käytettyjen Toyo R888-ratarenkaiden sarjasta jotka olivat vieläpä juuri oikeaa kokoa tarkoituksiini. Nämä kotiutettiin Tepon avustuksella viikonloppuna ja eilisen puolella Henkka tuli tallille pyöräyttämään renkaat vanteille. Melkoinen DNSF-yhteistyön kouluesimerkki tämä kokonaisuus. :)

 

Uutta muuttoa ja konehommia

Taas Stagea traileriin...

Pari päivää sitten tallin osoite muuttui jälleen, tällä kertaa väliaikaisesta sijoituspaikasta talliin jossa on puitteet saada auto ajokuntoon. Ystäväni Pete seurasi aikansa ahdinkoani ja tarjosi lopulta omaa tallipaikkaansa käyttööni kun hänen oma projektinsa on aavistuksen jäissä tällä hetkellä. Eihän tällaista tarjousta voinut sivuuttaa ja niin vaan Stagea löysi lopulta tiensä Hyvinkäälle talliin jossa muitakin DNSF:n kautta tuttuja hahmoja majaansa pitää. Muutto toi myös uutta motivaatiota tekemiseen, enhän ollut koko autoa nähnyt pariin kuukauteen!

Moottori on edelleen eri kaupungissa kuin auto. Isäni niputtaa konetta valmiiksi Tampereella ja sen etenemistä on tullut käytyä seuraamassa aina kun olen kaupungissa ollut.

Moottorissa on kovin vähän ulkoisia muutoksia alkuperäiseen verraten mutta jotain kuitenkin. Turbot ovat vaihtuneet, pakoputkien lähdöt eli tuttavallisemmin outletit vaihtuivat paremmin virtaaviin ja muutama anturi on ilmaantunut välittämään kuljettajalle tietoa millä mielellä kone kulloinkin on. Aiemmin SpeedImportsilta hankitut Blitzin anturit löysivät paikkansa: jäähdytysnesteen anturi sijoitettiin ylävesiletkun lähtöön, öljynlämpö mitataan öljypohjasta ja öljynpaineanturi sopii tehdasperäisen anturin tilalle aivan öljynsuodattimen viereen.

Nokka-akselien ajoitus päädyttiin säätämään samoille asetuksille kuin mitkä oli toimiviksi havaittu aiemmin. Tämä siitäkin huolimatta että ahtimien vaihduttua ahtoilman tuottoa voi olla olennaisesti alkuperäistä enemmän. Venttiilien yhtäaikaista aukioloaikaa eli overlapia on kasvatettu jotta saatiin kierroskoneena tunnettu RB26 heräämään aikaisemmin jolloin se oli käyttökelpoisempi tieliikenteessä. Liikenneasioita ei enää tarvitse miettiä mutta miellyin koneen käytökseen noilla asetuksilla ja päätin pitää ne. Vakioahtimista tosin loppui aiemmin tuotto jo 7000 kierroksen kohdilla mutta uskon että uudet ahtimet poistavat tämän vajeen. Säätämisen yhteydessä huomattiin että nokkapyörien säätöalue ei tahdo riittää etenkään pakonokan kellotetulle asennolle. Nipinnapin pyörän saisi kiristettyä oikealle kohtaa aivan myöhäisen laitaan mutta sitten ei olisi jäljellä enää säätövaraa, jos vaikka haluttaisiin myöhäistää nokkaa lisää ensimmäisten testien jälkeen. Päädyttiin sitten laittamaan jakopäänhihna molemmissa nokkapyörissä hampaan verran "pieleen" alkuperäisistä merkeistä (imunokkaa aikaiselle ja pakonokkaa myöhäiselle) ja saatiinkin tällä tempulla säätöaluetta kosolti molempiin suuntiin. Kunhan tämän vielä muistaa seuraavalla purkukerralla...