Sekalaisia työvaiheita osa 3

Tankin kansi saatiin työn alle kun karmiksi sopivaa 15x15x1,5mm neliöprofiilia saatiin hankittua. Tämä profiili yhdessä laatikon yläreunan L-profiilin kanssa muodostavat jämäkät tasopinnat joiden väli saadaan sopivalla tiivistenauhalla tiivistymään kunnolla ilman että kansi taipuisi mutkalle. Kannen takareuna saranoidaan ja etukulmiin tulee salvat kunnollista kiinnipysymistä varten.

Kannen peltiin Aki taiteili leveät vahvistesikkaukset sekä samaa tekniikkaa käyttäen ohjetekstin ettei pääse unohtumaan mitä laatikossa lymyilee. Pelti hitsattiin em. neliöprofiilista valmistettuun kehykseen pistehitseillä. Pelti oli kohtalaisen kippura sikkauksista johtuen mutta se saatiin pakotettua kohtalaisesti kehyksen muotoon lukkopihtien avustuksella.

Keulaputkia varten Lassi oli järjestänyt valmiiksi passelit laippa-aihiot 3mm teräslevystä. Näihin oli sorvattu pyöreät 38mm reiät sillä putkien päät tahdottiin laipan "läpi" siten että ne kohdistavat samalla putken korilaippaan ja ettei putkilaipan liikkumattomuus ole pelkästään kolmen M10 pultin varassa, jos vaikka joskus sattuu osumaan... Nämä hepattiin suunnilleen sijoilleen runkopalkkien ja yläorsien päihin jo putkimallien tekovaiheessa. Tiedossa oli jo tuolloin että niitä tullaan siirtämään että myös runkopalkkien taitehelmat saadaan hitsattua laipan kanssa yhteen.

Putkien saavuttua Marteliukselta laipat otettiin irti, mallattiin lopulliseen asentoon ja porattiin reiät pulteille. Vastamutterit hitsattiin korilaipan nurjalle puolelle, nämä tulevat sijoittumaan täysin tavoittamattomiin runkopalkin sisään joten tarkoitukseen hankittiin 10-kovuusluokan pultit muttereineen jotta heti ensimmäisellä kiristyksellä ei mutterien kierteet antautuisi. U-putken lopullinen mitta haettiin kiintopisteistä mitaten, etäisyydellä lattiaan sekä vatupassilla. Kun kaikki täsmäsi, hepattiin putket kiinni putkilaippoihin. Tämän jälkeen putki irrotettiin pulteistaan ja hitsattiin laipat lopullisesti putkeen kiinni, samoin korin puolella laipat kiinnitettiin pysyvästi. Lopuksi laippa-aihioista rälläköitiin ylimääräiset pois, helmaa laipoille jäi suunnilleen sen verran kuin korilaippojen hitsisaumat ottavat tilaa kääntöpuolella.

Viimeisimmän iltapuhteen keskeytti tyhjäksi päässyt hitsauskaasupullo joten yläputkia ei päästy vielä kiinnittelemään mutta ne ehdittiin sentään jo mittaamaan kohdilleen ja loveamaan U-putkeen yhdistämistä varten. Mallikuva tulevasta lookista:

Sekalaisia työvaiheita osa 2

Takakelkan puslien ulkokoolien irrotukseen löytyi lopulta vaihtoehtoinen, sahaamistakin helpompi tapa. Parikin DNSF-harrastajaa vinkkasi paineilmataltan hyödyntämistä piikkikärjellä ja pitihän se kokeilla. Hyvin toimikin, parikymmentä minuuttia myöhemmin oli ulkokoolit rusikoitu pois pesistään.

Bensatankille alettiin rakentamaan koteloa kun tankin sijainti saatiin kiinnityspantojen myötä tarkennettua. Kotelon seinät päädyttiin tekemään 0,7mm teräspellistä. Alumiini olisi ollut toki kevyempi mutta hitsattavuuden vuoksi näin, aluhitsareita kun ei tuttavapiirissä liiaksi ole. Pelteihin haluttiin jäykistettä ja muotoa, täysin sileät pellit olisivat alttiita lommoille ja hitsatessa vääntyilylle. Jäykisteet tuli puheeksi Radalle.comista tutun Aki "Akinaattori" Salmelan kanssa ja hän innostui auttamaan. Peltikoulua käydessään hänellä oli mahdollisuus harjoitella sikkausta ja tankin kotelo pääsi koekaniiniksi. Kotelon kylkiin ja takaseinään vedettiin vaakasuuntaiset raidat, etuseinään iso X-jäykiste ja kanteen... se selviää vähän myöhemmin. :)

Kotelon saumat saatiin hyvin piiloon kulmat siisteiksi ja sovittamiseen pelivaraa kun kulmissa käytettiin 1mm pellistä taitettua "kulmaprofiilia" johon peltien reunat hitsattiin sisäpuolelta. Yläreunan kehys tehtiin 2mm kulmaprofiilista jotta kotelosta saatiin jämäkkä ja kannen tiivistyspinnasta ryhdikäs. Vaikka pellit olivat irrallaan melkoisen kippuroita sikkauksen jäljiltä, ne saatiin pakotettua suoriksi hitsausvaiheessa. Myöhemmin saumat vielä tiivistetään Sika Firesil -kuumakestävällä tiivistemassalla.

Kun tankin seudulla ollaan loppusuoralla, siirryttiin jo alustamaan seuraavaa työvaihetta: keulan modifiointia. Auto pudotettiin vartaasta pukeille että pystyttiin käyttämään vatupassia mittojen varmistamiseen, ja ottamaan mittoja lattiasta. Mittasimme olennaiset mitat mm. tulipellistä jäähdyttimen kiinnikkeisiin sekä etäisyyden jäähdyttimen alakiinnikkeiden ja lattian välillä. Tämän jälkeen "sotakone" eli iso rälläkkä käteen ja tuhoa tekemään. Ohikiitävässä hetkessä auton pituudesta oli lähtenyt noin 35cm kun keulapala irrotettiin korista. Keulapala painaa tasan 14kg ja tavoitteena on korvata se kevyemmällä ratkaisulla. Paino on kuitenkin muutoksessa vasta toisena päätavoitteena, ensisijaisesti moottorin seudusta haluttiin huoltoystävällisempi ja siinä onnistutaankin. Yhdessä kuvassa keulassa on etukelkka kiinni josta näkee moottorin kannakepisteet, niistä saa hieman hahmoa moottorin etuosan sijoittumisesta. Mittauksien perusteella kampiakselin hihnapyörä tulee sijoittumaan noin 20cm leikkaussauman etupuolelle.

Seuraavaksi runkoaisojen ja yläorsien leikattuihin päihin alettiin hahmottelemaan laippoja putkikeulan kiinnitykselle. Keulahäkki tullaan tekemään irrotettavaksi pulttikiinnityksellä jotta suuremmissa huoltotöissä keula saadaan katkeamaan tieltä pois. Putket tehdään turvakaarista tutusta vahvaseinäisestä 38mm putkesta jotta keulan jäykkyys saadaan säilytettyä, ja jotta se kestäisi edes pienet osumat jos kuski vaikka sattuu ylimitoittamaan taitonsa jossain vaiheessa. Putket tehdään samalla metodilla kuin turvakaaretkin: halvemmasta ohutseinäputkesta tikkumallit jotka toimitetaan Marteliukselle mitattavaksi ja taivutettavaksi lopullisesta materiaalista.

 Keulahäkki koostuu kolmesta osasta: runkoaisojen päistä lähtevästä U-muotoisesta putkesta sekä yläorsista U-putken kulmiin yhdistyvistä putkista. Mallia ei tarvitse tehdä kuin toisesta sivuputkesta, toinen sivuputki tehdään peilikuvana tästä. U-putken poikittaisosa haluttiin alkuperäistä alakarmia muutaman sentin matalammaksi jotta se suojaisi jäähdytintä paremmin mahdollisessa pohjakosketuksessa, vaikka keulan osat ei kovin matalalla olekaan. U-putken pitkittäisosiin tehtiin halkiot joilla kokonaisuuden korkeus maasta saadaan säädettyä tarkasti ennen kulmien vahvistamista lopullisiin mittoihin.

Sekalaisia työvaiheita

Korin vahvistusta jatkettiin kohti keulaa. Kaikki olennaisena pidetyt saumat hitsattiin yhteen iskaritorneista, runkopalkkien liittymäkohdista sekä yläorsien ja ohjaamon yhtymäkohdista.

Bensatankin kiinnikkeiden väkästeleminen oli seuraavana listalla. Aiemmin mietin pitkään ostanko JAZ:n tankkiin tarkoitetut valmiit kiinnityspannat ja muokkaan niitä hieman, vai hankinko vain suoraa lattaa josta lähdetään askartelemaan. Jälkiviisaana sanoisin että jälkimmäinen olisi ollut fiksumpaa mutta ensimmäiseen kuitenkin päädyttiin. Luulin että valmiit pannat olisivat yhtenevät leveydeltään jonka myötä ne voisi laittaa kumminpäin vaan (suora pannan osa ylhäällä tai alhaalla). Olin väärässä. Pannat kuuluvat tankin ympärille alassuin niin että suora osa on alhaalla, tankki on sivuiltaan hieman kartio eikä pannat mene toisinpäin (sivuhuomautuksena, JAZ:n sivuilta löytyvä tuotekuva saattaa johtaa harhaan: http://www.jazproducts.com/fc_mountkit.html). Pinta-asennukseen tulevine tankin koteloineen tämä ei ollut toteutettavissa niin että tankkia saisi millään järkevällä vaivalla irti tarvittaessa. Noh, ei tämän pitänyt alunperinkään täysin bolt-on olla...

Käytännössä pannoissa muuttui kaikki ja sitä silvottiin useista kohdista. Alanurkista tehtiin kiinteät, etuyläkulmiin kehiteltiin saranat parista putkiholkista sekä 3mm levystä leikkelemällä, ja kiinnityskorvat siirrettiin lähelle takayläkulmia. Lopuksi pannat hitsattiin suoraan koriin vasemman takapenkin tilalle suunnitellulle paikalleen. Olihan siinä säätämistä mutta lopputulos on mielikuvan mukainen ja toimivaksi mietitty.

Takakelkka on jäänyt muun puuhan ohessa huonolle huomiolle eikä ihme, alkuperäisten puslien poisto kelkasta ei tunnetusti ole se kaikkein innostuttavin homma. Sekin on kuitenkin tehtävä ja Samin tehdessä hitsaushommia ihmettelimme Lassin kanssa puslien kirousta.

Useimmiten kuulee harrastajien poistaneen puslat polttamalla kumit ensin pois ja irrottamalla sen jälkeen ulkokoolit sahaamalla ne halki. Tekniikka on tunnetusti toimiva mutta olin hieman huolestunut siitä millaisen lämpörasituksen kelkan puslapesät saa osakseen ja miten se vaikuttaa teräksen kestävyyteen. Tämän vuoksi tahtona oli poistaa puslat ilman lämpöä ja sisäkoolit kumeineen päätettiin poistaa poraamalla kumiosaan isoja reikiä vieri viereen. Erittäin toimiva ja vaivaton tapa tämäkin, kauaa ei nokka tuhissut ennenkuin enää pelkät ulkokoolit ja muutamat kumijäämät oli pesissä jäljellä. Puukkosahaa tai vastaavaa ei ollut käsillä joten ulkokoolien poistosta myöhemmin.