Keulahäkki valmiiksi

Putkikeulan valmistelulla jatkettiin parin illan verran ja nyt se on lähes valmis. Paisuntasäiliön ja ilmansuodattimien kiinnikkeet puuttuu, ne tehdään vasta kun uusi säiliö saapuu ja moottori saadaan paikalleen.

Kun kehikon raamit tehtiin järeästä 38mm turvakaariputkesta, loput putket voitiin tehdä olennaisesti kevyemmästä emmeestä. Yläkaari pystytukineen tehtiin 25mm putkesta 1,5mm seinämällä, toki ohuempikin olisi riittänyt. Kaaren muoto kopioitiin alkuperäisestä keulapalasta jotta mittasuhteet saatiin helposti täsmäämään. Putki oli tarkoitus taivuttaa muotoonsa mutta epäonnistuneen taivutuskokeilun jälkeen päädyttiin tekemään nurkat putkenpätkistä yhteen hitsaten, eikä siitä hassumman näköinen tullut näinkään. Keulan pintaosat (etulokarit, konepeitto ja etupuskuri) koottiin kasaan jotta kaikki saadaan istumaan hyvin ja alkuperäisen oloisesti.

Seuraavaksi jäähdyttimen paikka tuli selvittää sillä se määrittää yläkaaren korkeuden. Alkuperäisestä keulapalasta irrotettiin jäähdyttimen alatuet ja ne hitsattiin alaputkeen, ylätukina hyödynnettiin myös alkuperäisiä kiinnikkeitä joille tehtiin paikat yläkaareen. Jäähdyttimen sivuille tehtiin yhdysputket yläkaaren ja alaputken välille jotta näiden etäisyys pysyy vakiona, kokonaisuus ryhdikkäänä ja että konepeiton kiinnikkeiden kohdalla on riittävä pystysuuntainen tuenta.

Tämän jälkeen alettiin muiden kiinnikkeiden teko. Öljynjäähdyttimen, -suodattimen, lokarien etupäiden ja konepellin sokkatappien kiinnitykset loihdittiin erilaisista palasista. Coolerin kiinnitykseen sovellettiin alkuperäisiä kiinnikkeitä vahvasti muokaten ja sen yläkiinnikkeet uloitettiin oikealle kohdalle käyttäen varsina 15mm putkea 1,5mm seinämällä. Samaista putkea käyttäen tehtiin myös lokarien leveyssuuntaiset tuet sekä puskurin "sarvien" tuet.

Kun kaikki oli valmista, testattiin keulan irrotusta "kalustettuna" eli edellämainittujen osien kiinni siinä ollessa. Naurettavan helposti tuo onnistuu eikä lokareitakaan tarvitse irrottaa, valmiissa kokonaisuudessa vain letkut irti ja keula pois tieltä. Helpolta kuulostaa ainakin teoriassa, tulevaisuus näyttää miten käytännössä.

Mitä painoasioihin tulee, keulahäkin painoksi valmiina tuli 10,7kg joka on 3,7kg vähemmän kuin alkuperäinen keulapala ilman osien kiinnikkeitä. Kevennysmielessä ihan mahdotonta etua tästä ei tullut mutta saatiinpahan tuokin paino keulalta pois. Tärkeämpää on kuitenkin merkittävä huollettavuuden lisääntyminen kun kaikkiin koneen osiin pääsee aiempaa paremmin käsiksi.

Hinauslenkkiäkin tuohon pitkään mietittiin mutta vaikeaa on sen kanssa, lähinnä tolkuttoman "pitkän" keulan vuoksi. Runkoaisojen päätylaipoista puskurin ulkopintaan on 65cm ja keulaputkestakin yli 30cm. Lisäksi coolerin sijoitus ei mahdollista lenkin tekoa keulaputkesta ja vaikka näin onnistuisikin, hinaustilanteessa todennäköinenkin sivuttaissuuntainen vääntö todennäköisesti vääntäisi paikat rikki kun sitä ei saisi tuossa suunnassa mitenkään tuettavissa, ainakaan ilman että painoa tulisi kilokaupalla lisää. Lopputulemana hinauslenkki tullaan tekemään apukuljettajan puoleiseen iskaritorniin läpi konepeiton vaikka en itsekään pidä sitä hyvänä hinauspisteenä. Vaihtoehtoja vain ei juuri ole. Pari kuvaa hahmottamaan keulan mittasuhteita alla.

Loppukevennyksenä mainittakoon että akkuteline ja Attesa-pumpun nestesäiliön teline löysivät paikkansa kuljettajan selän takaa, akku sijoittuu heti penkin taakse matalimpaan mahdolliseen paikkaan ja säiliö pyöräkotelon kylkeen josta letkuille jää lyhyt matka takapenkin alle sijoitetulle pumpulle. Lisäksi tuli käytyä Markuksella kylässä josta kotiinviemisiksi saatiin ovilasien korvaavat polykarbonaattilevyt. Pikapunnituksella painoeroksi lasien ja levyjen välillä mitattiin yhteensä 12,6kg, ovilasit on selkeästi paksummat kuin takasivulasit joiden painoero todettiin aikanaan paljon pienemmäksi. Seuraavaksi nämä menevät Lakesteelin Jarmolle joka lupasi tehdä levyille kevyet mutta jämäkät tukikarmit rosterista. Herran kädenjäljen tietäen odotukset näille ovat korkealla. :)

Sekalaisia työvaiheita osa 4

 
Kun bensatankki löysi paikkansa ja kotelokin sille alkaa olla mallillaan, jatkuu suunnittelu ja toteuttaminen polttoaineen matkasta kohti moottoria. Väliin on tulossa keruusäiliö ja sen sijoituspaikkaa ollaan palloteltu alkutalven mittaan. Välisäiliö tarvitsee sijoittaa ohjaamon ilmatilan ulkopuolelle kuten kaikki muukin polttoaineeseen liittyvä jossa on vuodon mahdollisuus. Tankin koteloon jäi ylimääräistä tilaa alunperin siitä syystä että kotelon takaseinä haluttiin jatkaa takasillan puolelle helpomman toteuttamisen ja viisteestä saatavan lisätuen vuoksi, mutta kokonaisuuden hahmottuessa herättiin ajattelemaan että välisäiliöhän saadaan sovitettua koteloon tankin kylkeen. Todennäköisesti myös karkeasuodatin, hienosuodatin ja siirtopumppu saadaan mahtumaan kaikki saman katon alle kunhan suunnitellaan linjojen kulku ja artikkelien keskinäinen sijoittelu ajatuksella. Mamasanin syksyllä toimittama, vain yhden Motopark-päivän nähnyt Walbro 400 jatkaa painepumpun virassa ja se sijoitetaan välisäiliön sisään. Siirtopumpuksi kaavaillaan Walbro 255 in-line -pumppua jonka tuotto varmastikin riittää pitämään välisäiliön täytenä kun vastapainetta ei ole luvassa.

Välisäiliön muoto ja malli menikin sitten enemmän ja vähemmän customin puolelle. Harvat netistä löytyneet sisäiselle pumpulle suunnitellut välisäiliöt olivat kalliita ja sellaisenaan sopimattomia muodoltaan. Juttelin asiasta Vallinin Pasin kanssa ja hän lupasi autella keruusäiliön teossa. Mittojen ja muodon hahmottaminen olikin sitten ihan oma lukunsa, taiteen nimissä ote heltisi hetkeksi rälläkästä ja käsiin otettiin arkki kartonkia ja sakset. Monenlaisen mittailun, mallailun ja laskeskelun tuloksena syntyi kartongista ja maalarinteipistä valmistettu säiliön malli joka todettiin sekä tarpeeksi suureksi tilavuudeltaan että myös täysin sopivaksi suunnitellulle paikalleen tankin takaseinän kyljessä, kiinnityspantojen korvien välissä. Lopullista tarkkaa tilavuutta en jaksanut edes laskea kun ns. suorista osista päästiin jo 2,5 litran paremmalle puolelle. Paremmin tietävät kertovat että keruusäiliön tilavuuden tulisi riittää 30 sekunnin täyskaasuajoon ilman täyttöä joka suunnitellulla kokoonpanolla tarkoittaisi noin 1,5 litran erää. Pumpun tilavuus tulee toki laskea pois säiliön kokonaisuustilavuudesta mutta turvassa ollaan silti. Toimitin pahvimallit mittoineen ja pumpun Pasille työstettäväksi, katsotaan mitä seppä alumiinista loihtii.

Keulan pääputket laippoineen saatiin myös valmiiksi ja autokin on jo uudelleen vartaassa uusilla kiinnikkeillä. Keulahäkkiin tulee vielä kevyempää putkea pitämään tarpeelliset osat paikoillaan, tästä lisää myöhemmin.

Neliveto-ohjauksesta vastaava Attesa-hydraulipumppu oli alunperin sijoitettu takaperän päälle, tästä avauduinkin syksyllä auton purkuvaiheessa. Pumppu haluttiin paremmin tavoitettavaksi mahdollisten huoltotoimien varalta, ja tietysti painon nimissä mahdollisimman matalalle sekä lähemmäs vaihdelaatikkoa lyhyempien nestelinjojen toimesta. Oikeanpuoleisen takapenkin istuinosan alta löytyikin liki täydellin sijoituspaikka tälle ja alkuperäisiä kiinnikkeitä hieman muokkaamalla ne saatiin hyödynnettyä pumpun kiinnityksessä. Istuinosaan tullaan vielä tekemään läpiviennit nestesäiliön letkuille, säiliö tulee löytämään paikkansa lähistöltä pumpun yläpuolella.

Keksittiinpä siinä muun ohessa tehdä helmoihin vahvistetut tunkinpaikatkin, sillä ajatuksella että auton voi nostaa yhdestä pisteestä kylki kerrallaan. Pituussuunassa paikat sijoitettiin syksyllä mitatun painopisteen kohdalle. Lopuksi Sami hitsasi näihin korokeholkit jotta tunkin lautanen pysyy varmasti lipsumatta paikallaan.

Lokakuussa Motoparkissa tuli huomattua että Stagean takapyöräholvit eivät ole järin tilavat, etenkään leveyssuunnassa. Tarkempi tarkastelu osoittikin että holvien rakenne on melko outo näin Nissanin coupe-malleihin enemmän tottuneelta. Holvissa ei ole pystysuunnassakaan mahdottomasti tilaa (kaipa on haluttu säästää kuutiosenttimetrejä tavaratilaksi) mutta ennen kaikkea holvin katto on täysin kaareva. Syksyllä kaarien rullauksessa ihmeteltiin kun leviäminen loppui kuin seinään, syyksi tähän havaittiin juuri sama kaarevuus joka sitoo kaaren ja holvin katon toisiinsa. Näihin haluttiin tehdä lisää tilaa ettei pyörät olisi raapimassa holvin kattoon pienemmissäkin sisäänjoustossa. Holvin katon keskisaumasta kohti kaarta lähtevä kaareva pelti leikattiin irti ja muotoiltiin pellistä uusi "tasakatto" joka sitten hitsattiin kolmelta laidaltaan ja liimattiin koriliimalla takalokasuojan peltiin kiinni. Ulkopeltejä kun ei maalata tässä yhteydessä niin hitsaaminen ei sen myötä ole vaihtoehto. Lopputuloksena kaaren taakse oli ilmestynyt suurimmillaan 10cm lisätilaa renkaan liikehdinnälle. Kuvat kertovat todella heikosti mutta yritetään kuitenkin.

Alkuperäinen pyöräholvi

Avarrettu pyöräholvi