Alkuperäinen tuulilasi on päässyt ajan saatossa huonoon kuntoon, yksi pidempi
halkeama siinä oli jo katuajoilta eikä se ole rälläkän- ja hitsikipinöiltäkään
täysin välttynyt. Lasi päätettiin ottaa irti ja se tullaan korvaamaan sääntöjen
sallimalla karkaistulla 5mm polykarbonaatilla. Myös lasivaihtoehtoja
selviteltiin ja esim. Kuttilan Autolasi pystyisi tuulilasin tekemään mallista,
mutta muotteineen lasin hinnaksi tulisi noin tuhat euroa. Itse lasi olisi
lämmitettynä n. 400e mutta muotinteko on tyyristä eikä Stagean tuulilaseja mene
millään niin paljoa että kimppatilausta saisi aikaiseksi.
Lasin sapluuna veisteltiin kovalevystä. Tuosta näkyy vähän kehnosti ulos mutta tuollainen taipuisa levy auttoi hahmottamaan tuulilasin litteään muotoon paremmin kuin pahvit yms.
Öljysäiliön sijoitusta pyöriteltiin pitkään ja hartaasti. Toisaalta öljylinjat soisi olevan kohtalaisen lyhyitä mutta pidennetylle Pacen säiliölle ei tahtonut riittää tila auton etuosissa. Apukuljettajan jalkotilaankin sitä yritettiin sovittaa mutta pystysuuntaista tilaa kojelautaputken alla oli täpärästi liian vähän, eikä se välttämättä olisi ollut muutenkaan järin mukava paikka mahdollisia kyytiläisen kuskaamisia ajatellen. Siispä säiliön paikka muotoutui apukuljettajan selän taakse, bensatankin kotelon etupuolelle. Kuvissa säiliö on vielä kiinni runkoklemmareilla, todennäköisesti turvakaariin hitsataan vielä korvakkeet järeämmän kiinnipysymisen takaamiseksi. Öljylinjat säiliölle (tulo ja lähtö AN16, huohotus AN12) viedään näillä näkymin apukuljettajan penkin alitse keskeltä jalkatilaa ja päälle tulee peltikotelo suojaamaan linjoja kolhuilta. Konehuoneen puolelle linjat vedetään tulipellin läpi, lämpösuojaa näille joutuu suunnittelemaan sillä linjat tulee kulkemaan turbojen viertä.
Pikku välipuuhana tuli puhdisteltua tuulilasinpyyhkijöiden vivustoja, ne kun alkoi toimia melkoisen nahkeasti. Puhdistamisella ja rasvaamisella siitä selvittiin, pyyhkijänvarren akselitapeista sai hioa ruosteet pois muttei sen kummempaa. Myös perinteinen Nissan-vika on kiusannut, eli vivustojen nivel on päässyt löystymään siinä määrin että nivelen kuula pomppaa herkästi irti poterostaan. Uutta ei jaksanut alkaa hankkimaan, sen sijaan Lassin kanssa turattiin reikä kuulan ja poteron keskelle johon laitettiin sopiva pultti isoine prikkoineen. Pultti kiinnitettiin lukkomutterilla sopivan löysälle että se käytännössä vain pitää kuulaa poterossa eikä osallistu varsinaiseen voimansiirtoon.
Menneellä viikolta Tampereen suunnasta kantautui tieto että moottori alkaa olla valmiina siirtoon. Muokattu öljypohja oli saatu paikoilleen ja uudelle öljypumpulle oli tehty jalka lohkon rinnalle, ja vetohihna on nyt sopivan löysällä ettei se rasita pumpun laakereita tai itse akselia. Venttiilikopat on vielä tulpattavana, niistä poistetaan huohotuslähdöt tarpeettomina. Kannen takaa on poistettu öljytilan tulppa, tähän tulee aikanaan öljypumpun kolmas imulinja jolla kansi saadaan pysymään tyhjänä ylimääräisestä öljystä. Venttiilikopista on myös poistettu kaikki huohotuskanavien väliseinät ettei öljyä pääse kerääntymään tarpeettomiin paikkoihin. Viime kaudella kytkimen ongelmien aiheuttajaksi todetut vauhtipyörän pultit on nyt vaihdettu matalampikantaisiin jottei sisempi kytkinlevy pääse niihin koskemaan.
Lasin sapluuna veisteltiin kovalevystä. Tuosta näkyy vähän kehnosti ulos mutta tuollainen taipuisa levy auttoi hahmottamaan tuulilasin litteään muotoon paremmin kuin pahvit yms.
Öljysäiliön sijoitusta pyöriteltiin pitkään ja hartaasti. Toisaalta öljylinjat soisi olevan kohtalaisen lyhyitä mutta pidennetylle Pacen säiliölle ei tahtonut riittää tila auton etuosissa. Apukuljettajan jalkotilaankin sitä yritettiin sovittaa mutta pystysuuntaista tilaa kojelautaputken alla oli täpärästi liian vähän, eikä se välttämättä olisi ollut muutenkaan järin mukava paikka mahdollisia kyytiläisen kuskaamisia ajatellen. Siispä säiliön paikka muotoutui apukuljettajan selän taakse, bensatankin kotelon etupuolelle. Kuvissa säiliö on vielä kiinni runkoklemmareilla, todennäköisesti turvakaariin hitsataan vielä korvakkeet järeämmän kiinnipysymisen takaamiseksi. Öljylinjat säiliölle (tulo ja lähtö AN16, huohotus AN12) viedään näillä näkymin apukuljettajan penkin alitse keskeltä jalkatilaa ja päälle tulee peltikotelo suojaamaan linjoja kolhuilta. Konehuoneen puolelle linjat vedetään tulipellin läpi, lämpösuojaa näille joutuu suunnittelemaan sillä linjat tulee kulkemaan turbojen viertä.
Pikku välipuuhana tuli puhdisteltua tuulilasinpyyhkijöiden vivustoja, ne kun alkoi toimia melkoisen nahkeasti. Puhdistamisella ja rasvaamisella siitä selvittiin, pyyhkijänvarren akselitapeista sai hioa ruosteet pois muttei sen kummempaa. Myös perinteinen Nissan-vika on kiusannut, eli vivustojen nivel on päässyt löystymään siinä määrin että nivelen kuula pomppaa herkästi irti poterostaan. Uutta ei jaksanut alkaa hankkimaan, sen sijaan Lassin kanssa turattiin reikä kuulan ja poteron keskelle johon laitettiin sopiva pultti isoine prikkoineen. Pultti kiinnitettiin lukkomutterilla sopivan löysälle että se käytännössä vain pitää kuulaa poterossa eikä osallistu varsinaiseen voimansiirtoon.
Menneellä viikolta Tampereen suunnasta kantautui tieto että moottori alkaa olla valmiina siirtoon. Muokattu öljypohja oli saatu paikoilleen ja uudelle öljypumpulle oli tehty jalka lohkon rinnalle, ja vetohihna on nyt sopivan löysällä ettei se rasita pumpun laakereita tai itse akselia. Venttiilikopat on vielä tulpattavana, niistä poistetaan huohotuslähdöt tarpeettomina. Kannen takaa on poistettu öljytilan tulppa, tähän tulee aikanaan öljypumpun kolmas imulinja jolla kansi saadaan pysymään tyhjänä ylimääräisestä öljystä. Venttiilikopista on myös poistettu kaikki huohotuskanavien väliseinät ettei öljyä pääse kerääntymään tarpeettomiin paikkoihin. Viime kaudella kytkimen ongelmien aiheuttajaksi todetut vauhtipyörän pultit on nyt vaihdettu matalampikantaisiin jottei sisempi kytkinlevy pääse niihin koskemaan.
