Voi hitsi (eli lisää hitsihommia)

Hitsaushommia jatkettiin etupään osalta eilisen puolella. Etutukien päätylaput hitsattiin ensin paikalleen jonka jälkeen etutuet heftattiin kohdilleen. Seuraavaksi puolisivukaarien jalat heftattiin ja pääkaari irrotettiin jolloin sivuja pääsi yksi kerrallaan kääntelemään sivusuunnassa. Ulos niitä ei enää tässä vaiheessa saa koska etutukien päätylaput ei mahdu tulemaan läpivienneistä, aivan kuten suunniteltiin. Tilaa jalkatilan saumojen tekoon oli kuitenkin juuri sopivasti ja kaikki liitokset saatiin liimattua ympäri.

Seuraavaksi pääkaari lopullisesti paikalleen ja niputtamaan sivut tähän, otsaputki ja pääntuet paikalleen jne. Ja sitten takakaaret tietysti...

Kuvissa näyttää ettei sivu kääntyisi ohjaamossa paljoakaan mutta tilannetta valaisee parissa allaolevassa kuvassa näkyvä kattoputkenpuolikkaan pää joka töröttää kuljettajan oviaukosta pihalla hyvän matkaa.

 

Pilkkomista ja ostoksia

Tulipellin muotoa ja alkuperäisten aukkojen tukkimista on mietitty kaarihommien ohella. Apukuljettajan puolella tarpeettomaksi jääneitä reikiä on enemmänkin: lämmityslaitteen letkut, ilmastointikennon putket, kondenssiveden poistoputki ja lohkolämmittimen sisähaaroitusjohto eivät tule enää käyttöön joten tulipellissä on kaikkiaan seitsemän reikää joista vain yksi, johtosarjan läpivienti, tarvitaan jatkossa. Sääntöjen mukaisesti ilmayhteyttä konehuoneen ja ohjaamon välillä ei saa olla joten jotain täytyy keksiä.

Tämä reikärypäs osuu hyvinkin samoille seuduille ja samaisessa kohdassa tulipellissä on ohjaamon puolelta katsottuna syvennys joka on alunperin ollut lämmityslaitteen osien vaatimaa tilaa. Konehuoneen puolella kyseisellä seudulla on taaemman turbon turbiinipuoli joka on tähän asti ollut selkeästi hankalin asennuspaikka tilapulan vuoksi. Tuo tulipellin syvennys on syvyydeltään yli 3cm ja konehuoneessa työskentelyn kannalta nuo muutamat lisäsentit olisivat erittäin arvokkaita.

 

Tässä vaiheessa lukijat varmaan arvaavatkin mitä mielessä on. Sen sijaan että kaikkia kuutta reikää lähtisi parsimaan umpeen erillisinä, voisi yhden isomman paikan tekeminen olla siistimpi lopputuloksena. Ja jos näin tehdään, syvennys saataisiin "siinä ohessa" poistettua. Kolmantena tämän paikan kiinnityksestä voisi tehdä uudelleen avattavan, jolloin aukkoa voisi hankalimmissa taaemman turbon huoltotehtävissä käyttää hyödyksi.

Säännöt rajaavat tulipellin muutoksia mutta suoraan tällaista muutosta ei kielletä. Otin yhteyttä TimeAttack-sarjan pääkatsastajaan ja kysyin lausuntoa ajatukseen, ja hetken asiaa pohdittuaan myönsi luvan muutokselle. Samassa hetkessä rälläkkä pyörähti käyntiin ja pian aukko oli valmis. Tämän jälkeen irrotettua palaa mallina käyttäen leikattiin suorasta pellistä tuleva kansi aukolle. Tämän kiinnitystapaa ei ole vielä lopullisesti päätetty, joko pop-niiteillä tai pulteilla mennään käyttäen tiivisteenä butyylinauhaa tai vastaavaa.

Kylkiputkien risteysten kulmavahvikkeet hitsattiin muun puuhan ohessa.

Viikonloppuna olin käymässä Lahdessa ja SpeedImportsin Janiakin tuli nähtyä. Mukaan tarttui muutamat osat moottoripuolelle: 

-ATI Super Damper kampiakselin värinänvaimennin

-Nissan N1 öljypumppu

-SpeedImportsin omaa tuotantoa olevat, Valtonen Motorsportin Mazdassakin käytössä olevat H-profiiliset kiertokanget.

Moottori odottaa vielä mäntiä ja runkolaakereita, niiden saavuttua päästään koneistushommiin ja konetta niputtamaan.

Pitkällä ollaan, vaan riittääkin vielä

Niin se vierähti ilta rattoisasti Arvin kanssa touhutessa, kello oli taas päälle yhden yöllä kun tajuttiin alkaa kotiinlähtöä suunnittelemaan.

Aiemmin aiheena olleet pääkaaren korokelaatikoiden mälväystä jatkettiin ja nyt ne on mallillaan, kansiosatkin hitsattiin jo kiinni mutta laatikot pidetään irrallisena kunnes etuosa häkistä on lopullisesti paikallaan, sitä ennen täytyy häkkiä vielä jumppailla eestaas että saadaan täydet saumat kaikkiin liitoskohtiin. Kansienkin saumat vedettiin varmaan päälle molemmin puolin, ei pitäisi ensimmäisenä noista notkahtaa vaikka tälli tulisikin.

Kaiken todettiin olevan valmista etuosien hitsaamista varten. Mitat ja putkikulmat tarkistettiin vielä kertaalleen ettei esim. X-putket sojota miten sattuu, ja kattoputket heftattiin myös sijoilleen. Näitä ei tosin kiinnitetty toisiinsa sillä hitsaamisjärjestyksen kanssa mennään sellaisella taktiikalla että kumpikin sivu (puolisivukaari, X-putket, kattoputki) on liikuteltavissa erikseen kunnes etutuetkin on saatu täydellä saumalla puolisivukaariin kiinni. Pikainen mittaus osoitti että edellämainitut sivukokonaisuudet mahtuvat autosta pihalle ja helpointahan varmojen saumojen hitsaaminen on tilavasti tallin lattialla sen sijaan että auton sisällä ähräisi ehdointahdoin. Mahdollista lämpövääntymistä silmälläpitäen koko häkki (poislukien etu- ja takatuet) päätettiin koota hefteillä kokoon tallin lattialla että mitat pitävät. Ennen peruuttamattomien saumojen tekoon ryhtymistä The Stigin hitsaajaserkku The Mig otti vielä kylmätyypit häkistä ja totesi että ajotuntuma kelpaa.

 

Kun kotiinlähdön aika koitti, molemmat puolikkaat oli nipussa lopullisesti. Seuraavaksi ne heitetään takaisin ohjaamoon, laitetaan pääkaaren kanssa mallilleen, heftataan etutuet ja häkin etujalat paikoilleen, irrotetaan jälleen pääkaaresta ja vedetään loput liitoskohdat täydellä saumalla. Sitten takaisin kiinni pääkaareen - tällä kertaa lopullisesti - ja pääkaarta laskemalla päästään hitsaamaan puolisivukaaret ja kattoputket pääkaareen yläpuolelta, unohtamatta lisätukia jotka pitäisi kuljettajan päänseutua suojaamaan tehdä. Samoin otsaputki liimataan kiinni tässä yhteydessä. Näiden jälkeen "enää" takatuet, diagonaalit, kardaanitunnelin tuet ja takapoikkituki, ja loppusilauksena kojelaudan putki sekä turvavöiden kiinnitysputki. Kuulostaa pikkuhommalta mutta kyllä tässä vielä muutama ilta vierähtää ennenkuin häkki on kokonaisuudessaan nipussa, eikä hommat toki siihen lopu. 

Tähän loppuun on paikallaan lausua jokaisen autoharrastajan tuntemat itsepetoksen sanat:

"Onhan kevääseen vielä aikaa". :)

PS. Jos ihmettelette kuvien ja kappaleiden paikoin kakofonista keskinäistä sijoittelua, kokeilkaa huviksenne joskus tämän blogirakenteen editointiominaisuuksia. Yllätytte varmasti, eikä yllätys todennäköisesti ole mieleinen kokemus. Hermoja raastavaa hommaa.

Laatikkohommia ja vannekauppaa

Turvakaarien hitsausta valmisteltiin tekemällä pääkaaren alle korokkeet. Nämä helpottavat ylimpien putkien hitsaamista merkittävästi kun pääkaarta pääsee laskemaan alaspäin ennen sen lopullista kiinnitystä paikalleen. Toinen vaihtoehto olisi ollut porata lattiaan reiät joista pääkaaren olisi päässyt laskemaan läpi, mutta koroke"laatikot" todettiin kätevämmäksi tavaksi kun säännötkin moiset sallivat. Pääkaari sijoittuu sopivasti juuri takapenkin korotuksen etupuolelle, jolloin laatikot voidaan tehdä korotuksen kulmaukseen. Tämän päälle tulee varsinainen korivahvike johon sitten kiinnitetään pääkaaren kiinnitysjalka sekä hitsaamalla että sääntöjen vaatimalla pulttikiinnityksellä.

Laatikoiden hahmottelu aloitettiin hitsaamalla lattiaan 3mm teräslatat laatikoiden alareunoja tukemaan. Tämä siksi ettei haluttu hitsata koriin pystysuuntaista levyä suoraan, tuskin vaikuttaa mihinkään mutta varmuuden vuoksi näin tehtiin. Seuraavaksi leikattiin 3mm teräslevystä palat joka taivutettiin haluttuun muotoon, kahden palan muodostaessa laatikon kaksi sivua. Korin pystyseinämiin (helmakoteloon ja takapenkin korotukseen) kiinnittyvät reunat taivutettiin korimuotoa vastaamaan. Lopulta palat hitsattiin toisiinsa sauman molemmilta puolilta. Ei ehkä kevyin vaihtoehto kaikkineen mutta turvarakenteiden tukevuudesta ei lähdetä tinkimään.

Laatikoiden alapintoja täytyy vielä muotoilla ennenkuin raot saadaan niin pieniksi että sopii lattiaan hitsata. Ennen kansiosien kiinnitystä yläpinta vielä säädetään sopivaksi että kansiosa makaa tasaisesti laatikon ja takapenkin korokkeen päällä.

Tulevat vanteetkin tuli kotiutettua. Lottovoiton puuttuessa ei kalliita japsivanteita hankita vaan tyydytään tavallisempiin vaihtoehtoihin. Lähtökohta oli budjettisyistä alunperinkin sellainen ettei isompi kuin 17" vanne tule kysymykseen, mutta leveyttä sopisi olla sen verran että renkaan kitkapintaa olisi riittävästi auton painoa tiessä pitelemässä. Näillä spekseillä päteväksi ehdokkaaksi valikoitui R33-korisesta Skyline GT-R:stä alunperin löytyneet Nissanin vakiovanteet. Ne ovat kuitenkin taotut, ei järisyttävän painavat ja 9" leveys riittää suunnitellulle 255/40-17 rengaskoolle täydellisesti. Näitäkään vanteita ei markkinoilla ole liiaksi kun ovat melko haluttuja juuri ominaisuuksiensa vuoksi hintaan suhteutettuna. DNSF:n foorumin kautta sopiva hyväkuntoinen sarja löytyi ja kotimatkan varrella Hämeenlinnan Rengas-Vekka otti vanhat renkaat päältä pois, kiitos vielä Sillanpään Tuomakselle avusta!

5000 lukukertaa täynnä!

Blogia on näemmä käyty lukemassa ahkerasti, kolmen ja puolen kuukauden olemassaolonsa aikana täällä on käyty jo 5000 kertaa! Kiitos kaikille että olette käyneet tutustumassa! Se että joku näitä kirjoituksiani lukee motivoi kirjoittamaan jatkossakin mahdollisimman ahkerasti. :) Muistakaa myös että jos mieleen tulee mitä tahansa kysyttävää tai kommentoitavaa niin blogin kommenttiosio on kaikkien vapaassa käytössä.

Tallilla oltiin Arvin kanssa tänäänkin mutta mitään kovin konkreettista ei saatu aikaan. Kaikki työ vie eteenpäin mutta välttämättä ihan jokaisesta pikkunykertelysessiosta ei saa tarinaa aikaiseksi, ainakaan sellaista mikä pidemmän päälle kiinnostaisi teitä lukijoita.

Tässä samassa yhteydessä muutin hieman blogin rakennetta. Arkisto-pikalinkit poistui sivupalkista ja tilalle tuli tunnisteiden eli tagien pilvi josta kiinnostavaa tagia klikkaamalla pääsee suoraan ko. aihetta käsitteleviin blogiteksteihin.

Vahvikkeiden vääntelyä

 Kaariputkien loveamisurakka on loppusuoralla. Sain viimein aikaiseksi käydä hankkimassa muutaman lisämetrin putkea ja nyt kattoputketkin on tehty. Alkaa näyttää vahvasti siltä että alkavalla viikolla aletaan hitsaamaan häkkiä kokoon kun tallille saadaan isompi hitsikone kuskattua.

On loveamisessa hommaa ollutkin mutta paljon on opittu samalla. Hahmotuksessa ei ole käytetty Pipemasteria tai vastaavia apuvälineitä, silmämääräisesti tussi kädessä on nyherretty autossa ollessa taktiikkamerkkejä putkiin joiden mukaan on sitten työpöydällä lähdetty työstämään. Myös itse loveamistyö on suoritettu manuaalisesti rälläkällä, kivilaikkaa kuluu kun muotoja haetaan. Apuna on ollut pari putkenpätkää jotta lovet osuvat edes osapuilleen muotoon. Välillä autoon sovittamaan, kiroillen takaisin työpöydän ääreen ja kun tätä ravaamista on tarpeeksi monta kertaa toistettu, onkin putki mallissaan.

 

Viikonloppuna tuli rellestämisen ohella käytyä tallilla tekemässä kulmavahvikkeita jotka sääntöjen mukaan on pakolliset kylkiputkien risteyskohdassa. Jos oikein ymmärsin, muualle näitä ei tarvitakaan koska kattoputket ja diagonaalit eivät tule X-muotoon. Ehkäpä niitä kuitenkin tehdään muutamiin muihinkin risteyksiin "varmuuden vuoksi". Paha taipumus kun on ollut ajatteluun että tehdään varmasti tarpeeksi kestävää.

Kulmavahvikkeiden materiaaliksi valikoitui 1,25mm teräslevy jota Arvi löysi nurkistaan. Sääntöjen mukaan 1mm paksuus on minimi enkä viitsinyt varta vasten lähteä sen kokoista hakemaan. Mittailin tuen paikkaa vähän sinnepäin, otin palan peltiä ja aloin taivuttelemaan ja mittailemaan. Lopulta, kun tämä "proto" oli osapuilleen muodossaan, taivutin sen suoraksi jotta pystyin piirtämään muodon seuraavia kappaleita varten. Varsinaista tehtailua se olikin, mutta melko nopeasti oli neljä lähestulkoon identtistä "tacoa" valmiina.

Kirottu korroosio

Tänään poikkesin jälleen tallilla pikku iltapuhteella. Turvakaaret odottaa muutamaa lisämetriä putkea että katto-, kardaanituki- ja takapoikkiputket saisi tehtyä, enkä ehtinyt tänään putkikaupassa käydä. Ilta menikin pääasiassa välisiivouksen merkeissä mutta jotain tuli autollekin tehtyä.

Tässä muutamana iltana ollaan oltu Arvin kanssa touhuamassa tallilla, hänestä on ollut korvaamaton apu korin puhdisteluhommissa joita herra tekee hämmästyttävän innoissaan. Siinä missä minä olen turannut diagonaalien loveamisen ja mitoittamisen kanssa, lankalaikka on laulanut autossa ja bituminjämät sekä käsittämättömät määrät täysin absurdeihin paikkoihin sijoitettua koriliimaa on saanut kyytiä. Sen lisäksi että koriliimaa laitetaan peltien väliin saumakohdissa, on sitä levitetty useiden millien paksuudelta kaikkien saumakohtien päälle sekä paikoin jopa saumattomille osuuksille. Onko japanilaisinsinööri tässä ajatellut korroosiosuojaa vai jotain melunvaimennukseen liittyvää, voidaan vain arvailla mutta jos tilaisuuden saisin, tätä suunnittelijalta kysyisin. Kaikesta huolimatta nyt kori alkaa olla hyvällä mallilla, enää muutamat kohdat on puhdistelematta.

Takaisin tähän iltaan. Takatukien iskaritorneihin kiinnittämistä varten nostin peräpään pukeille ja purin iskarit irti. Kiinnityskohta kun täytyy kiinnittää hitsauksen lisäksi pulteilla torneihin, iskarit olisivat tällöin tiellä. Eipä silti, iskarit oli muutenkin tarkoitus purkaa, puhdistaa ja tarkistaa joten samalla sekin menee. Nämä coiloverit ovat kulkeneet auton matkassa Japanista asti ja ne todellakin näyttivät siltä että elämää ovat nähneet, parhaat päivät ovat selkeästi takanapäin jo pintapuolisen tarkastelun perusteella.

 

Aikani ährättyä jouduin myöntämään että molempien iskarien alajousilautaset olivat täysin jumissa. Puhdistamisesta, irrotusöljystä ja brutaalista voimankäytöstä huolimatta lukkorenkaat eivät hievahtaneetkaan. Jousipuristimien puuttuessa sain kuitenkin pienellä kikkailulla varmistettua ettei vahinkoja tapahdu ylämutteria irrottaessa ja pian yläjousilautaset olivatkin irti. Murheelliset näkymät oli osia purkaessa, kaikki edes etäisesti terästä muistuttava oli paksussa ruosteessa jousia myöten siinä missä alumiiniosat olivat vielä paksummassa korroosion aikaansaamassa "kuurassa". Takatolpissa on tuplajouset eli pääjousen alla on ohuempi apujousi joka pidentää ulosjoustomatkaa. Jousien välissä olleet välilautaset olivat täysin muurautuneet yhdeksi puuksi jousien kanssa, nämä suostuivat vasta voimallisen suostuttelun myötä irtaantumaan. Iskari ei näyttänyt yhtään paremmalta, suojakumien poiston myötä tuli todettua että sylinterin yläpää on kauttaaltaan ruosteessa ja myös mäntä oli ruskettunut yläpäästään kierreosan läheltä. Näyttää erittäin vahvasti siltä että osahankintalista kasvoi juuri yhdellä alustasarjalla. Vaikuttaa siltä että kauden alkaessa auto ei ole ajokunnossa, ellei jostain löydy anteliasta yhteistyökumppaniehdokasta joka innostuisi jouduttamaan valmistumisaikataulua. Josta tulikin mieleeni...

[myyntipuhe alkaa]

Yhteistyökumppaniehdokkaat hoi!

Oletko kiinnostunut tai tiedätkö yrityksen joka saattaisi kiinnostua yhteistyöstä SpeedWagon-projektin kanssa?

Tänä päivänä raha on yrityksillä tiukassa enkä suoraa käteistä vailla ole, mutta osa- ja varustehankintoja ikävä kyllä täytyy tehdä että auto saadaan ajokuntoon ja varusteet sille mallille että ajaminen on säännöt täyttävää ja turvallista. Luonnollisesti yhteistyössä ei ole kyse pelkästä saamisesta tai antamisesta vaan molemminpuolisesta edusta. Minä pystyn tarjoamaan näkyvyyttä ja osallistumista lukuisissa eri tunnetuissa muodoissa (näkyvyysasiat autoissa ja henkilöissä, useissa eri sosiaalisissa medioissa tekstin ja videon muodossa, osallistuminen yhteistyökumppanin edustustilanteissa jne.) ja myös uudet ideat kiinnostavat. Olen ns. uuden polven moottoriurheilussa (johon mm. TimeAttack ja Drifting kuuluvat) sangen tuttu naama toimitsijatehtävien kautta ja omaan hyvin laajan tuttavapiirin autoharrastajien rintamassa Suomessa, joiden myötä pystyn tarjoamaan laajaa näkyvyyttä. SpeedWagon on lisäksi itsessään siinä määrin erikoinen ja massasta poikkeava laitos ettei sitä vahingossa kukaan sekoita arkisempiin Evo-Lancereihin, Sti-Imprezoihin tai Skylinen erinäköisiin toteutuksiin. Näkyvyys on taattu.

Jos kiinnostuit lähtemään vauhdikkaaseen maailmaan mukaan muttet keksi miten, alla on muutamia omalla ostoslistallani olevia tarpeita jotka saattavat valottaa millaisen avun tarpeessa olen. Jos koet voivasi tasoittaa tietäni allaolevien järjestämisessä tai sinulla on vaikkapa muun aihepiiriin kuuluvan tuotteen edustus jota halutaan esille nuorekkaassa harrastajakentässä niin ota ihmeessä yhteyttä! 045-3949944 / Tomi

-Lasikuitutyöt ja -materiaalit, hiilikuitukin toki huomioidaan (auton konepeiton, etulokasuojien, kaikkien ovien ja takaluukun valmistus alkuperäistä kevyemmiksi)

-Karkaistua polykarbonaattilevyä 3mm ja 5mm vahvuudessa (alkuperäisten lasien korvaaminen kevyemmällä materiaalilla)

-Mokkanahkainen ratti (tarkemmat speksit: ota yhteyttä)

-Kuppipenkki kuljettajalle ja apukuljettajalle (tarkemmat speksit: ota yhteyttä)

-Ajovarusteet: ajopuku, kengät, hanskat, HANS (tarkemmat speksit: ota yhteyttä)

-Säädettävät alustan tukivarret

-Autotraileri (vuokradiili käy myös)

ERITYISESTI:

-Coilover-alustasarja

-Renkaita: "katusliksit" E/DOT-hyväksynnällä, 17" noin 255 leveysluokassa. Esimerkkeinä Toyo R888, Yokohama A048, Kumho V70a/V700, Dunlop 03G... Myös muut merkit/mallit huomioidaan, ei kuitenkaan katurenkaita.

Kiitos ajastasi ja avustasi!

[myyntipuhe loppuu]