Ajatustyötä paljon, ruumiillista vähemmän

Tallilta tuli pidettyä viikon verran taukoa kun ärhäkkä flunssa kaatoi petiin, mutta nyt ollaan taas iskussa ja jatketaan hommaa eteenpäin.

Paljoa ei ole tallilla tapahtunut sitten viime päivityksen. Kone on nyt diagnosoitu ja tarvelistaa tehty, mutta hankintoja täytyy viivästyttää että saa lyhennykset ja laskut maksettua. Onneksi korin parissa on paljon sellaista työtä joka ei kysy rahaa vaan tekijää. Muutamina iltoina onkin tullut touhuttua ohjaamon siivouksen ja sähköjen parissa. Johtosarjoista tarpeettomaksi käyneitä johtoja on perattu pois ja siistitty ylipäätään. Saa nähdä kuinka kaikki johdot ja liittimet löytävät kevään puolella paikkansa. :) 

ABS-yksikkö lähti konehuoneesta ja penkit kiinnikkeineen ohjaamosta aiemmin viikolla ja eilisen puolella ohjaamosta poistettiin kojelaudan runkoputki, ohjauspylväs ja parin sormen paksuinen johtosarja joka kiemurteli ympäri autoa. Etulokasuojatkin lähti samassa yhteydessä kun olivat tiellä. Nyt alkaa ohjaamossa olla työskentelytilaa.

Elävää kuvaa Ahvenistolta

Lyhyt pätkä Ahveniston hyvistä ja huonoista hetkistä, olkaapa hyvät:

Vaurioiden mittakaava alkaa seljetä

Tänään oli tuomiopäivä eli purkupäivä. Kone irrotettiin vaihdelaatikosta, laitettiin pukkiin ja alettiin purkamaan.

Jo homman alkupuolella pistettiin merkille että molemmat ahtimet pyörivät hieman nahkeasti. Kompurapuolella ei siipipyörät ole kuitenkaan kaivertaneet pesää, turbiinin puolta ei katsottu vielä tarkemmin koska koneen vauriot kiinnostivat enemmän. Venttiilikopat avattuamme katseltiin nokka-akselien pintoja, jotain jälkeä niissä on mutta ei päästy varmuuteen siitä onko jäljet normaalia kulumaa vai mahdollisesti öljynpuutteesta johtuvaa. Nähtäväksi jää mitä paremmin tietävät noista sanovat. Muuten kansi näyttää kaikin puolin ehjältä, joka olisi ehdottoman hyvä uutinen tässä katastrofissa.

Kun kone oli purettu sivuilta, päältä ja edestä, tuli alakerran vuoro. Toisin sanoen jätettiin huonoimmat uutiset viimeiseksi. Vielä öljypohjan irroituksen kohdalla ei alakerrasta havaittu muuta ihmeellistä kuin öljysihtiin jäänyttä kuparinväristä metallisilppua. Aavistukset kääntyi laakereiden suuntaan. Ennakkoveikkausten perusteella öljypumppu otettiin kuitenkin ensimmäisenä käteen. Pumppu itsessään näytti yllättävän hyväkuntoiselta 200tkm ajetuksi, mutta tarkemmassa syynissä huomattiin pumpun sisäroottorissa murtuma. Tämä ei kuitenkaan selkeästi ollut oletuksesta huolimatta se päävika mitä oltiin etsimässä.

 

Sitten kiertokankia irrottamaan. Näitä availlessa pisti silmään että 1. sylinterin kiertokanki lonksuu kampiakselin kaulalla silminnähden. Vika taisi löytyä. Irrotettiin kaikki kanget ja tuo ykkönen oli ainoa mistä ei löytynyt laakereita ollenkaan, muissa ne oli vielä kilometreihin nähden hyvässä kunnossa. Laakeri oli silppuuntunut ja kuparisälää löytyi ympäri alakertaa kun tarkemmin paikkoja tutkittiin. Kampiakselin kaulaan oli sulanut osa laakerin jäämistä. Hienoa.

Tästä jatkettiin kampiakselin irrotukseen koska yksi jännityksenaihe, runkolaakerit, oli vielä näkemättä. Löytyihän sieltäkin sanomista, ainoa virheettömäksi laskettava runkolaakeri oli takimmainen. Kaikissa muissa oli kupariin asti ulottuvia naarmuja, jälkien pahentuessa jakopäätä kohti mennessä. Ykköspukin laakeri oli kauttaaltaan kuparilla eikä sitäkään ollut paljoa jäljellä.

Seuraavaksi olennaiset osat lähtevät ammattimiehen syyniin, katsotaan saadaanko tuosta kampiakselista uusi tuhkakupin jalka tallille vai onko se vilelä pelastettavissa. Ykkössylinterin kiertokanki on "valmis", silmä on muuttanut muotoaan ja materiaalia on varmuudella lähtenyt laakeripesän seinämistä. Kolmossylinterin männässä nähtiin lohjenneen joka on ilmeisesti luonnollista kulumaa eikä liity tähän aiheeseen. Nokka-akselit toivottavasti säilyivät käyttökelpoisina kuten kansikin. Ahtimien nahkeutta pitää selvitellä tarkemmin.
 

Kyllä riittää hankittavaa ja tehtävää tälle talvelle, jännä nähdä missä vaiheessa ollaan kun kausi 2012 alkaa.

Sunnuntain kotiinpaluu ja pikku iltapuhde

Kotiuduin Ahveniston reissulta sunnuntaina iltapäivällä ja uteliaisuus vaurioiden vakavuutta kohti oli huipussaan. Iltakuuden aikaan ährättiin Stagea kärryltä suoraan talliin Jukan, Villen ja Heidin avustamana ja liikuteltiin omalle paikalleen. Tovin aikaa siinä tuli käveltyä ympyrää ja mietittyä mistä aloittaisi, kunnes Jukka alkoi vihjailemaan että koneen voisi nypätä ylös vielä samana iltana. Väsyneenä ja pienen koistisen painaessa emmin hetken mutta päätettiin kuitenkin aloittaa. Ja kun homma saatiin vauhtiin, oli turha enää alkaa jarruttelemaan.  

 

Lopputuloksena puoli neljän aikaan aamuyöllä tuo pikkuauton kokoinen mötikkä oli saatu nitkutettua pois konehuoneesta. Irrotus tehtiin perinteisellä tyylillä vaihdelaatikkoineen päivineen. Hommaa toki helpotettiin hieman poistamalla lukkorauta ja pätkäisemällä pois tieltä jäähdyttimen yläpuolinen tukipalkki. Oli siinä vaan silti hommaa ja miettimistä. Jukan laaja kokemus SR-moottoreiden jumppaamisesta eestaas pari kertaa kaudessa auttoi hommassa etenkin sähköjen osalta, itse olisin nyppinyt varmaan kaikki hankalimmat paikat auki. :)

Näissä tunnelmissa lähdetään purkamaan ja katsotaan mitä tuo on syönyt. Magneettinen öljyproppu ei kieli kovin pahoja koneistusjälkiä, aavistuksen normaalia enemmän tuo on kerännyt metallihilkettä mutta olisi voinut näyttää pahemmaltakin.

Ahveniston kuulumiset

Lauantaiaamuna kääntyi karavaanin keula kohti Hämeenlinnaa ja Ahveniston rataa. Ville lähti mukaan mekaanikon virkaa hoitamaan ja hyvin hoitikin. Paikalle päästyämme pilttuu pystyyn, ilmoittautuminen ja katsastus. Katsastuspäällikkö napisi puuttuvista ajovaloista ja ovipahvien tai vastaavien suojien puuttumisesta, mutta tyytyi nuhteluun ja päästi ajamaan.

Ajot meni kohtalaisen hyvin, joskin pito-ongelmia oli kylmällä asvaltilla reilusti. Puskeminen on selkeästi jotain minkä eliminointiin täytyy perehtyä talven aikana. Etenkin aamun ensimmäisissä ajoissa radan kylmyys hankaloitti olennaisesti renkaiden lämpenemistä ja tuntui että olisi ajanut halpis katurenkailla vaikka alla oli samaiset Peteltä lainatut R888:t, joista tosin alkaa pinta käydä vähiin. Vapailla vuoroilla sain pari ehjää kierrosta kellotettua ja paras aika Ahvenistolla on nyt 1:33.56.

Aika-ajot oli osaltani puolessa välissä kun moottorista petti jokin, ilmeisimmin öljypumpun seudulla murheita. Kone alkoi pitää sekalaista naputusta/ritinää täydessä vedossa. Ei sidoksissa kierroslukuun ja ääni on hyvin vaihtelevaa, ei kuitenkaan kolinaa. Öljnpaineen merkkivalo syttyi kun kierrokset laski alle 2000:n, sen yläpuolella piti paineensa. Tein ehkä typerästi kun nilkutin tällä varikolle asti mutta tehty mikä tehty.

Kun pääsin pilttuuseen asti niin huomattiin että moottorin pohjasta tiputti yksittäisiä pisaroita öljyä. Öljypumpun seutu on aivan märkä öljystä. Silti mittatikun mukaan öljytaso oli liki sama kuin ajoon lähtiessä.

Onneksi tämä tapahtui kauden lopussa, nyt on talvi aikaa hautoa uusia kujeita ensi kesälle. Moottori otetaan nyt ensimmäisenä tutkailuun ja katsotaan saako koko myllyn rakentaa alusta asti uusiksi vai kävikö tuuri että ehjiäkin osia löytyisi.


Ai niin, päivän paras kierrosaika ilman Club-luokan hidasteita 1:33.56. Vanha paras aika täyspainoisena katurenkailla oli 1:42-alkuinen joten eroa on havaittavissa Ahvenistollakin. :)