Putkihommia ja luovaa rälläkänkäyttöä

Tänään touhuttiin pääasiassa turvakaarien parissa Arvin sekä pääkaupunkiseudulta vierailemaan tulleen Samin kanssa. Pääkaaren paikka mittailtiin kohdalleen, puolisivukaaret säädettiin lopulliseen mittaan ja lovettiin. Sijoitukset tarkistettiin ja lopulta puolisivut heppailtiin pääkaareen kiinni. Nämä ovat nyt hahmollaan ja sopiikin alkaa suunnittelemaan etuiskaritukia.

  

Etutukien mallailu menikin aika suoraviivaisesti loppujen lopuksi, ensin apukuskin puolelta hahmoteltiin tulipellissä olevan pienen reiän avustuksella paikka josta ylempi tukiputki tulee kulkemaan, tehtiin 40mm aukko siihen reikäsahalla ja kun huomattiin reiän olevan oikeilla kohdilla tähdättiin alemman tukiputken kulkuväylää mittaamalla alin mahdollinen reiän paikka joka tulee vielä kokonaan konehuoneen puolelle, sillä tarkoitus ei ole tehdä pyöräkoteloon ylimääräisiä tuuletusräppänöitä. Näin tapahtuikin ja yhtäkkiä meillä oli kulkuväylät molemmille putkille (kuva vasemmalla, tuet eivät ole lopullisissa asennoissaan). 

 

Pelkät määrämittaiset aukot ei kuitenkaan riitä kun putket pitäisi päästä hitsaamaan ympäri päätylappuunsa ja ymmärrettävästi näitä putkia ei paljoa pyöritellä kun ne on yhteen naitettu. Muitta mutkitta rälläkkä käteen ja yhdistämään edellämainitut aukot yhdeksi isommaksi avanteeksi (kuva oikealla). Tämän myötä putket voi hitsata toisiinsa tilavammissa olosuhteissa, samoin päätylappuun kiinnitystä varten näitä pystyy liikuttelemaan. Päätylappu hitsataan sitten iskaritorniin vasta siinä vaiheessa kun tuet on puolisivukaarissa kiinni ja kaikki muulta osin valmista. Lopuksi aukileikellyt reiät toki peitetään asianmukaisesti.

Aukileita leikellessä pääsi tutustumaan myös tuohon mystiseen "tuplatulipeltiin". Stageassa tulipelti tosiaan on suurelta osin kaksikerroksinen ilmeisesti jälleen kerran sisämelun minimoimiseksi. Eikä peltien välinen ohut tila ollutkaan pelkkää ilmatilaa, ehei. Ne penteleet ovat tunkeneet eristettä jopa tuohon väliin! Epäuskoisena tuijotin käsissäni reikien välistä leikattua kaistaletta ja totta se on, peltien välissä on jonkinlainen kumilevy jolla on paksuutta kolmisen milliä. Alkoi jälleen himottaa repiä koko tuplapelti mäelle painonsäästön ylväässä hengessä, vaikka hetken jo ajattelin sen säilyttää jäykkyyttä tekemässä. Kaipa häkki sitä tarpeeksi tekee, mur.
 

Ylemmän poikittaistuen eli otsaputken paikkaa tutkailtiin myös, ja tässä tuli mietinnän paikka kun ei ollut sääntökirjaa mukana tallilla. Juuri tarkastamani mukaan muistin oikein eli kattoputkien (jotka tullaan tekemään V-muodossa) etureunan liitoskohtien tulee olla max. 100mm etäisyydellä puolisivukaaren ja otsaputken liitoskohdista. Tätä tullaan soveltamaan melko lähelle maksimimittaa sillä Stagean korkeasta katosta johtuen myös puolisivukaaren taitos A-pilarin suuntaisesta vaakatasoon on verrattaen kaukana tuulilasin yläreunasta johon otsaputken haluaisin. Idea olisi siis kiinnittää kattoputket mutkan kohdalle ja otsaputki hieman edemmäs/alemmas, sääntöjen rajoissa toki (allaolevassa kuvassa ajateltu V-putken liitoskohta punaisella ja otsaputken vihreällä).

Kampiakseliehdokas löytyi ja kannen tutkailua siinä sivussa

Tili tuli ja tie vei samantien kampiakseliostoksille. DNSF:n kautta löytynyt ehdokas oli säilynyt tallessa kuukauden odottelusta huolimatta ja kävin sen lunastamassa maanantai-iltana. Rehdillä hengellä kaupat tehtiin sillä ehdolla että käytän raudan tarkastuksessa ja jos se on susi, kaupan purku onnistuu. Näin se parhaimmillaan toimii. :)

Tutkailin isäni avustuksella kampuran pintapuolisesti ja kaikki näyttää hyvältä tähän mennessä, digitönärillä mitattuna kaulat on kaikki STD-koossa eikä sinermiä tai muuta huolestuttavaa löytynyt. Suoruus- ja särötarkastus sekä kaulojen mittaus mikrometrillä kertoo lähiaikoina koko totuuden mutta hyvältä näyttää tähän mennessä.

Samalla kertaa tuli katsottua kantta ensimmäistä kertaa ajatuksella. Nakutusjälkiä löytyi kannenkin puolelta, ei tosin varsinaisesta palotilasta vaan imupuolen paljealueelta. Aika syviä sellaisia jopa, noita ei perusplaanauksella piiloon saa. Nakutusjäljet ovat pahimmillaan juuri imupuolen laidassa mutta rintama jatkuu aina männäntapin linjalle asti. Jännä sinällään että vaikka venttiilien ja tulppien värin, mäntien kunnon sekä taustatietojen perusteella laihimmalla käyneiksi sylintereiksi valikoitui pytyt 3 ja 4, kannen puolella syvimmät ja selkeimmät jäljet on pytyssä 5. Ulkosäteeltä jäljet rajautuu kansipahvin liekkirenkaaseen. Kuuma siellä on ollut. Noh, paljealuetta on ajatelmissa muotoilla hieman joten osa noista jäljistä silottuu samalla, ja toivottavasti muotoilun myötä vastaavia jälkiä ei tulevaisuudessa tule ainakaan tässä mittakaavassa. Toisaalta menneessä setupissa käytettiin melko uskaliaita ennakoita kun ei nakutusta säätötilanteissa havaittu, tähän tullaan kiinnittämään enemmän huomiota.
 

  
Ykkösmännän liikehdinnät ilman kiertokangenlaakeria ovat myös jääneet alumiinin muistiin. Palotilan pakopuolen paljekannaksen laidoissa huomattiin pyöristymiä jotka selkeästi johtuu männän normaalia suuremmasta liikeradasta, männänlaki on käynyt hipomasta tuota paljetta. Ilmeisesti niin pienestä on ollut kiinni että kun mäntä nojaa ylöspäin tullessaan pakopuolen sylinteriseinämään, se on myös pitänyt senpuoleisen laidan aavistuksen korkeammalla. Olennaista vahinkoa ei tuossa kuitenkaan ole käynyt.

Seuraavaksi odotetaan tietoa kampiakselin kohtalosta, ja jos sen kanssa käy kehnosti niin jatketaan pätevän kamppeen metsästystä. Öljypumpun kaulus on jo tilattu, sillä tämä kyseessäoleva ehdokas on peräisin vanhemmasta R32-korisesta Skylinesta ja siinä on tunnetusti turhan kapea "vaihde" öljypumpulle, uudemmissa malleissa tämä ongelma on korjattu ja saatavilla on alkuperäisen paikalle rympättävää holkkia jossa vaihde on leveämpi. Tästäkin lisää myöhemmin...

Tilaa turvakaarien etuputkille

Tänään poikkesin tallilla vähän pilkkomassa tulipellin seutuja.

Aiemmin ehdin murehtia etuiskaritorneihin kiinnittyvien etuputkien sijoittelua, mutta se näyttää nyt vähän valoisammalta. Lasinpyyhinmekanismin alle näyttää jäävän sen verran tilaa että ylempi etuputki mahtuu läpäisemään tuulilasikaukalon, eikä tarvitse tehdä sitä niin alas kuin miltä tilanne aiemmin näytti (ynnäilin että putket joutuisi viemään kokonaan kaukalon alapuolelta, jolloin ne jäisi häiritsevän alas). Apukuskin puolella tilanne onkin helpompi kun siellä ei ole mitään "tiellä", toki siellä lämmityslaitteen imuaukko on muttei mitään mekaanista jonka toimintaa putket haittaisi. Kolikon toinen puoli onkin sitten se että ylemmän putken olisi kaiketi hyvä olla hitsattu sivukaareen samalle korkeudelle kuin mihin kylki-X:n ylempi putki kiinnittyy. Jännä nähdä miten autoon pääsee kulkemaan. Yritys on saada tuota kohtaa vähän alemmas.
 

Sitten otin rälläkän käteen ja tein aukot ohjaamosta kaukaloon. Itse tulipeltiin voi sitten tehdä fiksummat reiät kun hahmottelemaan pääsee tarkemmin vain yhden peltiseinän ollessa välissä. Nuokin aukot paikataan umpeen kun putket ovat löytäneet lopulliset paikkansa. Etuputkista alemmat varmaan mahtuu sittenkin kulkemaan kohtalaisen oikeaoppisesti (mikä nyt sitten onkin oikeaoppista kun säännöt sanoo aiheesta aikas laveasti). Itse olen ymmärtänyt että ylemmän putken tulisi olla kokolailla vaakasuorassa, iskaritornin päässä alemman putken tulisi olla kiinnitetty samaan pisteeseen ylemmän kanssa, ja sivukaareen tuon alemman putken tulisi olla kiinnitetty mahdollisimman lähelle lattiatasoa. Mutta kuten sanottua, nähdäkseni säännöt antaa soveltamiselle aikas paljon tilaa:

8.3.2.2.4 Etujousituksen kiinnityspisteiden vahvistus (Kuva 253-25) Kuvan 253-25 mukaiset vahvikkeet tulee kiinnittää etujousituksen yläkiinnityspisteisiin.

Kahdessa ylimmäisessä kuvassa kuljettajan puolen ennen/jälkeen-tilanne, alimmassa leikkuun tuloksia apukuskin puolelta (kuten varmaan arvaatte, kuljettajan puoli leikattiin ensin vähän reilummalla kädellä).

Turvakaarien suunnittelua ja muuta säätöä

Tänään tuli oltua tallilla taas. Illan ohjelmassa oli pääasiassa turvakaariurakan suunnittelua ja pyysin mukaan Arvin joka on lupautunut kaarien toteuttamistyössä auttamaan. Pääkaaren lopullinen sijoituspaikka mallailtiin ja mitoitettiin sen jalat oikean mittaisiksi. Samoin puolisivukaarien reitit varmistettiin ja mitoitettiin myös, nämä saatiin Marteliuksella passailtua siinä määrin hyvälle mallille ettei pitäisi olla kulkemisen tiellä eikä päänkään päästä kolisemaan niihin, vieläkin olen erittäin tyytyväinen taannoisen kaarimallinnoksen tuloksiin. Tämän lisäksi mietittiin taistelusuunnitelmaa, hommaa kun helpottaa huomattavasti eteneminen oikeassa järjestyksessä sitten kun hitsailemaan aletaan. Muutamia kysymysmerkkejä hommassa vielä on mutta alkuun päästään nykyisillä tiedoilla.
 

Oviaukon riittävyyttä tälle minun hennolle vartalolleni pohdittiin myös. Putkia passailtiin suunniteltuun malliin ja varsin nopeasti kävi selväksi että etudiagonaaleja ei tähän autoon tule vaikka sellaiset mielessä olikin. Tämä lähinnä sen vuoksi että kun 4-ovisissa autoissa etuovet ovat melko lyhyet ja Stageassa vielä keskimääräistäkin lyhyemmät, ei X-mallin kylkiputkien ja etudiagonaalin kanssa jää häävisti tilaa kulkea autoon ja sieltä pois. Alla paintilla mallailujen perusteella piirretty kuva aiheesta, kukin voi tehdä omat johtopäätöksensä. :P

Pääkaari on kuvassa vajaan 10cm lopullista paikkaansa taempana mutta kyllä se aika pitkälle takaoven puolelle tulee. B-pilariin kiinnittämisessä ei suora lappu auta vaan täytyy vähän soveltaa kiinnittämällä X-putket ja sivukaaren tuleva viistotuki pilariin että saa koria sidottua. Tästä lisää myöhemmin.

Lyhyt timelapse tuli myös illan touhuista pyöräytettyä:

Mäntien tarkastelua

 Pikkupuuhastelun ohessa otin männät tarkempaan tutkailuun samalla kun irrotin ne veiveistä ja purin männänrenkaat pois. RB-moottorille on kuuleman mukaan tyypillistä ettei nakutusjälkiä ilmene niinkään männänlaessa vaan sen laidassa, tarkemmin ottaen imupuolella ensimmäisen männänrenkaan ja laen välisellä alueella. Alla olevassa kuvassa näkyy todellakin selkeä ero imu- ja pakopuolen laidan eroista pahiten nakuttaneissa männissä (männänlaet vastakkain mikäli ei hahmotu kuvasta). Hurja ero kyllä on kun pakopuolella ei ole käytännössä jälkeäkään ja imupuolella on iskenyt eroosio kunnolla.
 

Kolmosmännän imupuolen laita oikealla, nelosmännän pakopuolen laita vasemmalla.

Alla kuva kolmosmännän nakutusjäljistä vähän tarkemmin, erityishuomiona 1. männänrengasuran yläpinta joka on syöpynyt merkittävästi ylöspäin, sekä männän laita joka on selkeästi muuttanut muotoaan. Ei liene ihme että Ahvenistolla ihmeteltiin kun liikkeelle lähtiessä vähän pölläyttää...