Jaaha, josko sitä ottaisi vähän kiinni taas kirjoittelun kanssa... Ei
tallissa ole pahemmin tapahtunut mutta yritys on kova saada
inspiraatiota heräämään.
Öljypumppu on tosiaan löytänyt paikkansa ja hiljalleen alkaa hahmottua mihin kaikkeen sen olemassaolo vaikuttaa. Niinkuin epäilyissä oli, jäähdyttimen sijoittelua täytyy miettiä uudelleen sillä öljypumpun akselin pään ja jäähdytinkennon väliin sopii noin 1,5mm. Kun otetaan huomioon että flektikin pitäisi johonkin saada mahtumaan, jäähdytintä täytyy saada olennaisesti etäämmälle koneesta. Ja kun joku kuitenkin öljypumpun paikkaa miettii, sen perä on lähestulkoon kiinni etummaisen ahtimen imuputkessa joten siihen suuntaan ei pääse ongelmaa kiertämään.
Öljylinjoja varten tuli hiljattain hankittua hieman tarvikkeita. Tulipellin läpiviennit ja muita nippeleitä. Niitähän piti sitten alkaa sovittelemaan samantien.
Tulipellin läpiviennit tosiaan tarvittiin kaikille letkuille öljypumpun ja takapenkin tienoille sijoitetun öljysäiliön välille. Tulipeltiin kairattiin reiät näille siten että konehuoneen puolella linjat kulkevat mahdollisimman suojassa ja etäällä turboista, kuitenkin siten ettei linjat kohoa tarpeettoman korkealle (jolloin ainakin teoriassa öljypumppu voi joutua tekemään enemmän työtä). Linjojen paikat on käytännössä suoraan runkopalkin yläpuolella. Kuvassa nuo sojottaa vähän sinnepäin, vielä on tutkinnassa viedäänkö linjat keskeltä lattiaa vai lähempää helmakoteloa. Ja värieron tarkoituksena on "värikoodata" linjat ettei ne mene erehdyksessäkään ristiin, molemmat päälinjat säiliölle kun ovat samankokoisia.
Kuten taisin aiemmin kirjoitella, tulevassa setupissa kummallekin ahtimelle tulee öljy omaa linjaansa pitkin suoraan öljynsuodattimelta. Alunperin aikomuksena oli pitää liitosten määrä minimissä ja laittaa turbojen päähän banjolenkit suoraan linjojen päihin (ja pitää Nissanin alkuperäiset "tukit" ahtimien keskiöissä jolloin vesi- ja öljylinjojen liitokset on paremmin käsillä). Tätä kokeiltiin ja todettiin että taemman ahtimen öljylinja nojaisi kokolailla runkopalkkia vasten, ja koneen liikkuessa ongelmia varmasti tulisi. Suunnitelma vaihdettiin banjo->AN6-adaptereihin ja 45/90 asteen kulmaliittimiin, jotta em. ongelmalta vältyttäisiin. Kuva ei ole kovin kertova mutta jos siitä ajatuksen saisi, melkoinen letkuviidakkohan tuo kuuma puoli tässä vaiheessa on...
Lohkon öljysyöttöä varten otin samalla kertaa alumiinisen adapterin mallaamista varten, tämä vaihtuu vielä teräksiseen koska tuossa seinämävahvuus kuristaa linjakokoa turhan paljon. Adapterin tiivistämiseen pitää myös keksiä ajatus sillä kierre ei ole kartio, eikä kierteen ympäryksessä ole sileää pintaa prikkatiivistystä varten.
Tuulilasiratkaisun kanssa on tullut pähkäiltyä ennätyksellisen pitkään. Kuten aiemmin tuli kirjoiteltua, oli aikeissa tehdä "lasi" 5mm polykarbonaatista mutta sen kestävyys naarmuuntumista vastaan mietitytti, samoin houkutteli mahdollisuus saada lämmitettävä lasi jos lasiseen vaihtoehtoon päätyy. Ajatus nousi hiljattain jälleen pintaan ja tuli selviteltyä josko Kuttilan Autolasilla teettäisi sittenkin lasin, tätä ajatusta vahvisti muutama tuttu Stagea-harrastaja joilla löytyi kiinnostus lähteä kimppaan osittamaan muotinvalmistuksesta koituvia aloituskustannuksia.
Muotin tekoa varten mallilasin tulee olla irrotettu ja alkuperäisessä ryhdissä. Stagean tapauksessa alkuperäinen lasi pääsi hieman räsähtämään yläreunastaan irrotusvaiheessa kun siinä vaiheessa ei uskottu sille olevan tarvetta jatkossa. Onneksi lasi kuitenkin tuli säilytettyä tallessa varmuuden vuoksi. Kuttilan ohjeiden mukaan liimasin lasin sisäpuolelle parit metallituet lasin ollessa alkuperäisellä paikallaan, jotta lasi pysyisi kuljetuksen ja muotin teon ajan alkuperäisessä muodossaan.
Loppukevennyksenä vielä hieman tuninkia: Alkuperäiset peilit ovat häirinneet jo pitkään ja niiden tilalle on mielitty sirompia ja kevyempiä "kilpapeilejä". Sellaiset tuli vihdoin hankittua, ja niiden kiinnikkeet luonnollisesti sai tehdä ihan itse. Yleismallin peilikolmioita kun ei (yllättäen) löydy Stageaan maailmalta... Alkuperäiset kolmiot oli siinä määrin monimutkaiset muodoltaan että todettiin helpommaksi oikaista hieman, näiden kun ei täydy olla täysin vesitiiviit ja suhinattomat kuten katuautossa olisi toivottavaa. Toisin sanoen aaltopahvilla muotoa mallaamaan ja sitten muoto 3mm alumiinilevylle kopioiden. Peilit kiinnitettiin omalla kiinnityksellään kolmiolevyyn, ja itse levy sitten yhdellä pultilla kiinni alkuperäisen peilin kiinnityspisteeseen. Lopputulos ei ole ihan näyttelykelpoinen mutta eipä sitä ole loppuautokaan, tärkein oli että päästiin alkuperäisistä "lapioista" eroon. Ja säästettiin tässäkin noin 1,6kg/pari... :)
Öljypumppu on tosiaan löytänyt paikkansa ja hiljalleen alkaa hahmottua mihin kaikkeen sen olemassaolo vaikuttaa. Niinkuin epäilyissä oli, jäähdyttimen sijoittelua täytyy miettiä uudelleen sillä öljypumpun akselin pään ja jäähdytinkennon väliin sopii noin 1,5mm. Kun otetaan huomioon että flektikin pitäisi johonkin saada mahtumaan, jäähdytintä täytyy saada olennaisesti etäämmälle koneesta. Ja kun joku kuitenkin öljypumpun paikkaa miettii, sen perä on lähestulkoon kiinni etummaisen ahtimen imuputkessa joten siihen suuntaan ei pääse ongelmaa kiertämään.
Öljylinjoja varten tuli hiljattain hankittua hieman tarvikkeita. Tulipellin läpiviennit ja muita nippeleitä. Niitähän piti sitten alkaa sovittelemaan samantien.
Tulipellin läpiviennit tosiaan tarvittiin kaikille letkuille öljypumpun ja takapenkin tienoille sijoitetun öljysäiliön välille. Tulipeltiin kairattiin reiät näille siten että konehuoneen puolella linjat kulkevat mahdollisimman suojassa ja etäällä turboista, kuitenkin siten ettei linjat kohoa tarpeettoman korkealle (jolloin ainakin teoriassa öljypumppu voi joutua tekemään enemmän työtä). Linjojen paikat on käytännössä suoraan runkopalkin yläpuolella. Kuvassa nuo sojottaa vähän sinnepäin, vielä on tutkinnassa viedäänkö linjat keskeltä lattiaa vai lähempää helmakoteloa. Ja värieron tarkoituksena on "värikoodata" linjat ettei ne mene erehdyksessäkään ristiin, molemmat päälinjat säiliölle kun ovat samankokoisia.
Kuten taisin aiemmin kirjoitella, tulevassa setupissa kummallekin ahtimelle tulee öljy omaa linjaansa pitkin suoraan öljynsuodattimelta. Alunperin aikomuksena oli pitää liitosten määrä minimissä ja laittaa turbojen päähän banjolenkit suoraan linjojen päihin (ja pitää Nissanin alkuperäiset "tukit" ahtimien keskiöissä jolloin vesi- ja öljylinjojen liitokset on paremmin käsillä). Tätä kokeiltiin ja todettiin että taemman ahtimen öljylinja nojaisi kokolailla runkopalkkia vasten, ja koneen liikkuessa ongelmia varmasti tulisi. Suunnitelma vaihdettiin banjo->AN6-adaptereihin ja 45/90 asteen kulmaliittimiin, jotta em. ongelmalta vältyttäisiin. Kuva ei ole kovin kertova mutta jos siitä ajatuksen saisi, melkoinen letkuviidakkohan tuo kuuma puoli tässä vaiheessa on...
Lohkon öljysyöttöä varten otin samalla kertaa alumiinisen adapterin mallaamista varten, tämä vaihtuu vielä teräksiseen koska tuossa seinämävahvuus kuristaa linjakokoa turhan paljon. Adapterin tiivistämiseen pitää myös keksiä ajatus sillä kierre ei ole kartio, eikä kierteen ympäryksessä ole sileää pintaa prikkatiivistystä varten.
Tuulilasiratkaisun kanssa on tullut pähkäiltyä ennätyksellisen pitkään. Kuten aiemmin tuli kirjoiteltua, oli aikeissa tehdä "lasi" 5mm polykarbonaatista mutta sen kestävyys naarmuuntumista vastaan mietitytti, samoin houkutteli mahdollisuus saada lämmitettävä lasi jos lasiseen vaihtoehtoon päätyy. Ajatus nousi hiljattain jälleen pintaan ja tuli selviteltyä josko Kuttilan Autolasilla teettäisi sittenkin lasin, tätä ajatusta vahvisti muutama tuttu Stagea-harrastaja joilla löytyi kiinnostus lähteä kimppaan osittamaan muotinvalmistuksesta koituvia aloituskustannuksia.
Muotin tekoa varten mallilasin tulee olla irrotettu ja alkuperäisessä ryhdissä. Stagean tapauksessa alkuperäinen lasi pääsi hieman räsähtämään yläreunastaan irrotusvaiheessa kun siinä vaiheessa ei uskottu sille olevan tarvetta jatkossa. Onneksi lasi kuitenkin tuli säilytettyä tallessa varmuuden vuoksi. Kuttilan ohjeiden mukaan liimasin lasin sisäpuolelle parit metallituet lasin ollessa alkuperäisellä paikallaan, jotta lasi pysyisi kuljetuksen ja muotin teon ajan alkuperäisessä muodossaan.
Loppukevennyksenä vielä hieman tuninkia: Alkuperäiset peilit ovat häirinneet jo pitkään ja niiden tilalle on mielitty sirompia ja kevyempiä "kilpapeilejä". Sellaiset tuli vihdoin hankittua, ja niiden kiinnikkeet luonnollisesti sai tehdä ihan itse. Yleismallin peilikolmioita kun ei (yllättäen) löydy Stageaan maailmalta... Alkuperäiset kolmiot oli siinä määrin monimutkaiset muodoltaan että todettiin helpommaksi oikaista hieman, näiden kun ei täydy olla täysin vesitiiviit ja suhinattomat kuten katuautossa olisi toivottavaa. Toisin sanoen aaltopahvilla muotoa mallaamaan ja sitten muoto 3mm alumiinilevylle kopioiden. Peilit kiinnitettiin omalla kiinnityksellään kolmiolevyyn, ja itse levy sitten yhdellä pultilla kiinni alkuperäisen peilin kiinnityspisteeseen. Lopputulos ei ole ihan näyttelykelpoinen mutta eipä sitä ole loppuautokaan, tärkein oli että päästiin alkuperäisistä "lapioista" eroon. Ja säästettiin tässäkin noin 1,6kg/pari... :)
