Uutta palikkaa ja niiden pinnoittelua

Viime lauantaina kävin Lahdessa tapaamassa SpeedImportsin Jania ja tiesihän sen että kotiinviemisiä tarttui mukaan. Aiemmin puhutusta poiketen mäntämerkki vaihtui erinäisistä syistä CP:ksi jotka Jani minulle hankki. Samalla sain käsiini ACL runkolaakerit, parit Blitz anturit öljynlämmön ja -paineen seurantaan sekä jo aiemmin kotiutettuihin kiertokankiin ARP pultit. Koneen osat alkaa olla siinä määrin hyvin nipussa että päästään koneistamaan lohkoa ja sitten kokoamisvaiheeseen.

Vaan eihän koneeseen sovi mäntiä ja laakereita sellaisenaan laittaa. Tämän seurauksena heti sunnuntaina Granvian keula käännettiin kohti Laitilaa ja vanhaa tuttua Marteliuksen verstasta. Tällä kertaa ei touhuttu turvakaarien taivuttelun parissa, nyt vuorossa oli moottorin osien pinnoitus jolla parannetaan moottorissa esiintyvien ilmiöiden toimintaa. Tarkemmin ottaen puhutaan lämmönsiirtymästä ja kitkasta.

Marteliuksen tarjontaa on laajennettu Tech Line -tuoteperheellä josta löytyy kehitetyt aineet niin lämmön rajaamiseen kuin haihduttamiseen, sekä liukukitkan vähentämiseen ja ns. kuivaan voiteluun. Stagean moottori sai tuon sunnuntaipäivän aikana lämpöä rajaavan CBX-pinnoitteen kannen palotiloihin sekä mäntien lakiin, lämpöä tehostetusti haihduttavan TLTD-pinnoitteen mäntien pohjiin, sekä liukukitkaa ja mekaanista kulumista vähentävä TLML-pinnoite mäntien helmoihin. Kiertokangen- ja runkolaakerit käsiteltiin lisäksi DFL-1 -pinnoitteella jonka tehtävä on samantyylinen kuin TLML:llä mutta se on vartavasten laakereille suunniteltu. Suurin osa aineiden teknisistä ominaisuuksista meni vilinässä itseltäni aavistuksen ohi, jos asia jäi kiinnostamaan niin rohkeasti soittoa Marteliuksen suuntaan. :) Pinnoituspäivästä on tulossa DIY-henkinen videopläjäys kunhan löydän sen verran aikaa että saan materiaalit pätkittyä ja niputettua.

 

Pitkästä aikaa...

Niinkuin monesti sanotaan, työ haittaa harrastusta. Niin tässäkin projektissa. Allekirjoittaneet työkuviot ovat olleet "normaalin" hektisyyden ohella melkoisen mullistavia. Sain uuden työpaikan ja sen vuoksi muutto on edessä Pirkanmaalta pääkaupunkiseudulle. On ollut siis kosolti muuta mietittävää ja säätämistä aina asunnon ja tallin etsinnästä lähtien. Siitä puheenollen, jos jollakulla tämän lukijalla on tiedossaan tallipaikka pk-seudulla tai vaihtoehtoisesti kokonainen edullinen vuokratalli esim. viidelle autolle, ilmoittakaahan itsestänne!

Yllämainitusta johtuen talli-illat on olleet vähissä. Älkää kuitenkaan erehtykö kuvittelemaan että projekti menisi vallan jäihin, sitä ei tule tapahtumaan ellei vielä suurempia yllätyksiä tule vastaan. 

Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin saatu jotain aikaan. Turvakehikko on nyt täysin valmis ja muutamaa siistimistä vaille maalauskunnossa. Edullinen ja/tai yhteistyöstä kiinnostunut maalari on tosin vielä löytämättä. Viimeisimpänä kehikkoon lisättiin vyöputki pääkaareen sekä sen alle kardaanitunnelin tuet V-muodossa. Kyllä ohjaamo alkaa melkoinen risukko olla. :) Penkki löysi vihdoin paikkansa omavalmisteisilla penkinkiinnikkeillä ja samoin ohjauspylvään kiinnityspaikat soviteltiin kun nähtiin mihin kuski lopulta asettuu. Puolisivukaaret kiinnitettiin A-pilareihin koko ikkuna-aukon korkeussuuntaiselta matkalta ja oviputkiin kehiteltiin tuet kiinnitettäväksi B-pilareihin että saataisiin häkki jäykistämään koria parhaan mukaan. Toteutus ei välttämättä ole se kaikkein kaunein mutta uskon näiden ajavan asiansa.

Auton vasemmassa takanurkassa olleet neliveto- ja nelipyöräohjauksen ECUt päätettiin siirtää taka-akselin etupuolelle ja ne löysivät paikkansa entiseltä takapenkiltä kuskin selän takaa. Näin nämä ovat tarvittaessa hyvin käsillä, johtoja saadaan aavistuksen lyhyemmiksi ja kaikki painohan on hyvä olla akselien välissä. Samalla alkuperäinen bensapumpun jännitteensäädin viskataan nurkkaan ja tehdään pumpulle kokonaan uudet sähköt.

Aiemmin puheena ollut tulipellin ammottava reikä on nyt ummessa, kuten myös kehikon etutukien reiät. Tukien reikien tilkitsemiseen käytettiin muotoon ja mittaan sovitettuja pellinpalasia, koriliimaa ja pop-niittejä. Suuremman aukon peitepeltiin lainattiin alkuperäisestä tulipellinpalasta moottorin johtosarjan läpivienti koska tämä todettiin helpommaksi toteuttaa kuin että oltaisiin tehty suunnilleen samankokoinen teräväreunainen reikä reikäsahalla tai vastaavalla. Pellin tiivistämiseen käytettiin tiivistenauhaa siltä varalta että luukku tarvitsee joskus vielä avata. Kiinnitys tässäkin pop-niiteillä.

Moottoriakin pitäisi valmistella...

Turvakaarien vastapainoksi terveisiä moottoripuolelta. Kansi on nyt huollettu Tammer Dieselissä, dekki oikaistu (kolme kymppää lähti suurimmillaan), ohjurit tarkistettu, venttiilit hiottu ja seetit siivottu. Aiemmin mainitut nakutuksen aiheuttamat "kraaterit" hävisivät kaikkialta muualta paitsi vitossylinterin imupuolen laidalta jossa jäljet vielä näkyy. Seuraavaksi palotiloihin ja venttiilijousiin tehdään pintakäsittely Marteliuksella jonka jälkeen kansi onkin valmis kokoamiseen ja venttiilivälysten säätöön. Venttiilijousilautaset ovat vielä koneistuksessa, shimmien koloja sorvataan vähän leveämmiksi jotta voidaan käyttää muistaakseni Peugeotin shimmejä sen sijaan että täytyisi hankkia konemallikohtaiset. Saatavuus on olennaisesti parempi ranskalaisilla shimmeillä ja tuon kokoisissa osissa ei varmaan ole ruoste- tai sähkövikoja kuten olen tottunut olettamaan kaikista ko. maan autoteollisuuden tuotoksista (ei herneitä nenään, ranskisharrastajat). :)