Nostopäivä

Turinoin tuoreet uutiset myöhemmin pidemmässä mitassa mutta pidemmittä puheitta: tällaista tallilla tänään. :) Suuri kiitos nostotalkoisiin osallistuneille!

Jarrupuoli valmis ja muutenkin hyvällä mallilla

Turvakaarien etutukien mukanaantuomat aukot vesikaukaloon on nyt tiivistetty ettei sadevesi tule jaloille, ja sen jälkeen oli vuorossa näillä näkymin viimeinen maalausurakka. Kuljettajan kylkiputket ja etutukien konehuoneen puoleiset päädyt sai maalin niskaan. Samassa suoritettiin pieniä paikkamaalauksia kohtiin joihin pensseli ei ole aiemmin ylettänyt. Maalin kuivuttua olikin vuorossa kokoamisen aloitus sisustaan, paljoa työtä siinä ei olekaan kun ohjaamon mukavuudet rajoittuvat ohjauslaitteisiin, polkimiin, penkkiin, vöihin ja rajusti vähennettyyn määrään sähköosia. Viimeksi mainituista huomasin hassun kömmähdyksen kun alkutalvesta siistin alkuperäisistä johtosarjoista "ylimääräisiä" johtoja pois: näyttää kovasti siltä että olen innostuksissani siivonnut myös jarrupoljinanturin johdot mäkeen! Onneksi ei sentään tuon olennaisempaa, jarruvaloille sähköjen uudelleen tekeminen ei kuitenkaan varsinainen amerikantemppu ole. Johtosarjoista on tosiaan lähtenyt lähes kaikki keskikonsolissa tarvitut johdot samoin kuin ovien sähköt ja monet muut.

Etujarrulinjan reittiä.

Takajarrulinjalla on kosolti tilaa liikkua.

Etujarrulinjan sijoittelu, kuvassa vasta väliaikaisesti kiinnitettynä.

Konehuoneen puolella jarru- ja kytkintehostin pääsylintereineen löysi paikkansa samoihin aikoihin kuin polkimet sisällä, ovathan ne osittain yhteisillä kiinnityksillä. Jarrulinjojen päivitys pääsi tämän myötä myös alkamaan ja nyt kaikki linjat ovat paikoillaan ja alustava järjestelmän ilmauskin tehty sekä koeponnistettu kaikki liitokset tiiviiksi. Kaikki jarrulinjoihin liittyvä koostuu tosiaan Mamasanin myymän HEL Performancen tuotetarjonnasta erivärisistä teräspunosletkuista ja liittimistä lähtien aina banjopultteihin ja kuparitiivisteisiin asti. Linjat odottavat vielä korikiinnikkeitä, ja etulinjoja täytyy hieman suojata hiertymien estämiseksi. Jarrupääsylinteri on Stagean alkuperäinen ja siinä on ABS:n vuoksi vain yksi lähtö etujarruille siinä missä ei-ABS-mallissa näitä olisi ollut kaksi.

Takajarrulinjojen risteyspaikka taka-akselin läheisyydessä.

Halusin linjojen pääsylinterin puoleiseen päähän banjolähdöt tila- ja huollettavuussyistä, ja edellämainitun vuoksi etupiirin linjoille valittiin tuplabanjopultti sen sijaan että oltaisiin tehty linjojen väliin erillinen T-kappale. Myös etujarrusatuloihin tehtiin banjolähdöt sillä perinteisillä lähdöillä jarrulinjat olisivat todennäköisesti päässeet hiertämään korin osiin pyöriä käännettäessä. Kaikki muut liittimet ovat "perinteistä" mallia.

Sähköt on ripoteltu myös konehuoneeseen ja liittimet ovat oikeat paikkansa löytäneet. Nämäkin johtosarjat ovat laihtuneet huomattavasti, onhan niistä poistettu mm. ABS-pumpun, äänitorvien ja ilmastoinnin antureiden, sähköflektin ja pyyhkijänsulkien lämmittimien johdot. Pienen siistimisen ja kiinnittämisen jälkeen onkin valmista koneen nostolle jota olen suunnitellut tapahtuvaksi parin seuraavan päivän sisällä.

Moottorin puolella imusarjan alapuoliset sähköt on laitettu paikoilleen ja alkuperäisen öljynpaineanturin korvanneen Blitzin vastaavan johdotus on myös reittinsä löytänyt. Lisäksi valmisteluun kuului alkuperäisen öljynjäähdyttimen korvaaminen peitelaipalla, joka on käsityötä alusta loppuun. Tämän laipan tarkoituksena on vain päästää öljy kiertämään jäähdyttimen puuttuessa, ja tietenkin pitää öljyt koneessa. Tammer Dieselissä sorvattiin itse laippa sekä banjopultti jollaista ei valmiina saa. Kyseessä on 3/4" UNF pultti joka lyhennettiin sopivaan mittaan, sorvattiin ontoksi ja porattiin poikkireiät. Kokonaisuus täydennettiin sopivalla O-renkaalla ja pultin kannan tiivistävällä kupariprikalla. Ei se näytä tehdastekoiselta mutta eipä se sitä olekaan. :) Sorvauksen jälkeen laippa maalattiin ruostumisen estämiseksi, terästä kun on, mutta aloin jännittää kuparitiivisteen tiiveyttä maalipintaa vasten ja hieroin reiän ympäriltä maalin pois teräsharjalla. Ei se tässä yhteydessä kaunistunut mutta eipä se toisaalta silmän ulottuvilla ole omalla paikallaan.

Kytkinpuolella jatketaan vanhalla uskollisella 2-levyisellä Nismo Coppermix Twin -massakytkimellä joka tarvitsi ainoastaan tasapainottaa, muuten oli vielä aiemman käytön jäljiltä täydessä iskussa. Asennusvaiheessa tuli kuitenkin pieni takapakki kun onnistuin vääntämään yhden pultin kierteiltä. Onneksi kierre oli kuitenkin "vain" alumiinisessa välikehyksessä joka oli helppo irrottaa vietäväksi helicoilien tekoon. Tässä kohtaa tuli myös huomattua että vaikka paikkakunta on muuttunut, Tammer Diesel auttaa. Vein kehyksen aamulla Malmille ja hain iltapäivällä pois uusilla kierteillä varustettuna. Ei voi valittaa palvelua eikä nopeutta.

Happohommien lopputuloksia ja muutakin

Happokokeilujen kohteena olleet jarrulevyt saatiin vihdoin pestyä lämpimällä saippuavedellä ja teräsharjalla hinkaten. Oudot värit lähti pois ja nyt levyt alkaa näyttää siltä mitä pitääkin.

Lopputarkastuksen yhteydessä tuli todettua että käsittely poisti kaiken ohuemman pintaruosteen, poislukien paikat joissa oli ollut ilmatasku happokylvyn aikana. Paksumpi kerrostumakin oheni silmämääräisesti mutta on todettava että haettua tulosta ei saatu. Oppitunti ei silti mennyt hukkaan, nytpä tiedän tämänkin vaihtoehdon ruosteenpoistolle ja tiedän mihin happo auttaa ja mihin ei. Elämä on oppimista.

Alustan kanssa päästiin myös eteenpäin kun Mamasan toimitti takatolppiin uudet, pienemmät yläkiinnikkeet. Näiden vaihtamisen jälkeen säädettiin tolpat suuntaa-antaviin mittoihin aiempien tolppien pituuden mukaan. Sentin verran otettiin kaikista tolpista mittaa pois koska auto on tarkoitus tuoda lähemmäs maan kamaraa kun hidastustöyssyjä ja muita liikenteen arkeen kuuluvia ärsykkeitä ei tarvitse enää väistellä. Säädön jälkeen tolpat vain paikalleen, nyt alustapuoli saatiin viivattua yli tehtävien asioiden listalta. Toki ajokorkeutta hienosäädetään myöhemmin kun auto saadaan pyörilleen ajotilannetta vastaavassa painossa, mutta siitä lisää myöhemmin.

 

 Kun jarrusatulat oli valmiiksi irti jarrulevyjumpan vuoksi, oli oiva tilaisuus vaihtaa jarrupalat ja tarkastella satuloiden kuntoa muutenkin. Vuotoja ei näkynyt ja männät liikkuivat kiltisti joten pelkkä palojen vaihto riittäköön tässä kohtaa.

SpeedImportsilta tulleet Ferodo DS3000:t vaihtuivat vanhojen, jo selvästi kilometrejä ja kärsimystä nähneiden DS2500-palojen tilalle. Palojen vaihdon ohella hioin ruostumat ja lian pois liukutapeista jotta ne liukuvat taas asiaankuuluvasti.

 Jo aiemmin Stageassa kiinni ollut pakoputken alkupää eli ns. downpipe on ehtinyt nähdä elämää ja erilaisia olosuhteita. Japanilaisvalmisteisille ruosteettomasta teräksestä valmistetuille pakoputkiosille tuntuu olevan ominaista että ne hitsataan kokoon mustalle raudalle tarkoitetulla langalla, niin tässäkin tapauksessa. Putkiosat ovat täysin kunnossa mutta saumat, myös putkisaumat, ovat ruostuneet tehokkaasti. Arvi kävi downpipen läpi, siivosi saumat ja täytehitsasi sitä tarvitsevia paikkoja. Lisäksi putkien yhdyskohdasta löytyi suunnitteluvirhe jonka vuoksi se kuristi virtausta, tämä paikka otettiin auki ja tehtiin avarammaksi. Lopuksi downpipea jatkettiin siten että se "ohittaa" katalysaattorin paikan ja samalla saadaan yksi potentiaalisesti vuotava liitoskohta eliminoitua.

 

SpeedImportsilla käydessä käsiin jäi myös lämmönhallintaan liittyviä apuvälineitä. Downpipe käärittiin DEi Titanium Wrapilla ja viimeisteltiin ruostumattomilla teräsnippusiteillä. Viimeksimainituista ei jäänyt kovin hyvä fiilis, voi olla että ne korvataan vielä klemmareilla ennen kiinni laittamista.

Titanium-nauhan lisäksi kokeiluun tuli DEi Reflect-A-Gold heijastekalvoa joka hyvin ohuesta olemuksestaan huolimatta suojaa tehokkaasti kuumuudelta heijastamalla lämpösäteilyä. Tulipeltiin liimattuna kalvo toivottavasti pitää ohjaamon viileämpänä. Ennen tulipeltiä testasin kalvon käytettävyyttä taemman ahtimen imuputkessa joka kulkee pienimmillään noin millin päässä etummaisen ahtimen pakoputken alusta eli outletista. Yllättävän hyvin kalvon liima tarraa rosoiseen ja kaarevaan valualumiinipintaan, helppoa tavaraa käsitellä. Näillä käsillä ei kuitenkaan näyttelytasoista pintaa tule mutta eiköhän tuo asiansa aja. Työstä jäi juuri sopivankokoinen hukkapala vielä ohjaustehostimen nestesäiliön kylkeen, jos ei muuten niin kosmeettisista syistä.

Pulssi kiihtyy

Nyt on hämmentävän voimakas motivaatiopuuska päällä. Tämä pitää hyödyntää parhaan mukaan ja tallilla onkin rampattu liki jokaisessa mahdollisessa välissä ja lisäksi hankintaa ja logistiikkaa on harjoitettu ahkerasti. Alla sekalaisessa järjestyksessä:

Happokylvyssä olleet jarrulevyt ovat vähän vaiheessa vielä. Levyt jäivät uimaan koko viime viikonlopuksi pienestä unohduksesta johtuen. Maanantaina kalastelin ne ylös ja jotain on ainakin tapahtunut, levyt olivat vahvan kellertävän kuonan peitossa. Kuona lähti painepesurin ja teollisuusliuottimen yhteistyöllä mutta kymmenisen minuuttia pesun jälkeen kuonapinta palasi mystisesti. Tästä vielä varttitunti eteenpäin ja levyt olivat muuttuneet tumman punaruskeiksi. Eri vaiheista ei ikävä kyllä ole kuvia tarjolla, ohessa vain tuosta alkuvaiheesta altaasta noston jälkeen. Käyttämieni ohjeiden mukaan osat täytyy pestä puhtaaksi harjaamalla, tätä en ole ehtinyt vielä tehdä. Toivottavasti sieltä vielä tulee teräksenharmaata vastaan.










Samalla kertaa kun olin jo kenkäni kastellut painepesurin kanssa huitoessa, oli vuorossa konehuoneen pesu jota olin pantannut luvattoman pitkään. Hyvin sieltä kuitenkin lika irtosi liuottimen voimalla mutta monia kohtia joutui liottamaan moneen kertaan. Nyt sopii alkaa laittamaan tehostimia ja sähköjä paikalleen, sen jälkeen onkin koneen vuoro. Ja nyt kun tuli koneesta puhetta, se kiikutettiin isäni hoteista Tampereelta tallille vuoroaan odottamaan. Hitto, olo on kuin joulua odottaisi. :)
 

 Viime viikolla purin autosta kaikki jarrulinjat irti, suunnittelin muutamalle linjalle uuden suoremman reitin ja mittailin kaikki linjojen pituudet ylös. Tiistaiaamuna suuntasin Mamasanille katsomaan HEL Performancen jarru- ja kytkinlinjoja jotka oli valmistettu täysin customina pyyntöjeni mukaan alusta loppuun teräspunosletkuilla värejä, mittoja ja päätyliittimiä myöten. Kyllä homma sujuu! Väreiksi valittiin takajarrujen päälinjaan auton alle sopivan neutraali väritön, kytkinlinjaksi muista selkeästi erottuva keltainen ja nurkkien linjat otin - yllätys yllätys - valkoisena. :) Pääsylinterien liittimet muutettiin tila- ja käytännöllisyyssyistä banjomallisiin, ja linjojen uudelleensuunnittelun tuloksena liitosten määrä saatiin jonkin verran vähenemään. Alkuperäisissä jarrulinjoissa liitosten määrä oli 16 (johon lisäksi ABS-yksikön viisi liitosta), uusissa linjoissa liitoksia on enää 10. Vähemmäksikin määrän olisi saanut mutta toisaalta huollettavuuden vuoksi linjoja ei kannata aivan umpipuusta tehdä. Hyvältä näyttää omaan silmään, iso kiitos Mamasanin suuntaan!

 Jarruista kun puhe tuli, SpeedImports toimitti tutulla huippunopealla palvelulla uudet jarrupalat käsiini. Nyt kokeilussa on Ferodo DS3000 -jarrupalat joka nurkkaan, näiden pitäisi säilyttää ominaisuutensa kovassa rääkissä aiemmin käytössä ollutta, miedompaa DS2500-mallia paremmin. Kylmänä ne eivät pidä yhtä hyvin mutta rataolosuhteissa on tapana lämmittää jarrut(kin) ennenkuin kello laitetaan käyntiin. Ja aasinsiltana lämpöasioista mukaani tarttui samalla kertaa myös parit DEi:n tuotteet kokeiluun: Titanium-lämpöeristenauhaa pakoputken alkupään vuoraamiseen sekä Reflect-a-Gold -heijastekalvoa jota laitetaan tulipeltiin etenkin pakopuolelle, tällä saadaan lämpö pysymään tehokkaasti konehuoneen puolella eikä ohjaamossa sula kengänpohjat kiinni lattiaan tai tulipeltiin.