Kurkistus kuivasumppusäiliön sisään

Tänään jatkoin säiliön kiinnikkeet alustavasti lopullisille sijoilleen. Säiliön sivuttaissuuntaista liikettä pitää vielä rajata sivusuuntaisella tuennalla, se onnistunee kuitenkin pienillä korvakkeilla joko turvakaarien etuputkista tai vastaavasti koriin kiinnittämällä.

Oma murheensa tuntuu tulevan öljypumpulta säiliölle tulevan poistoöljyn öljylinjasta. Lyhyet öljylinjat ovat parhaimmat, mutta nyt näyttää siltä ettei liittimien kanssa pysty tekemään tarpeeksi lyhyttä... Täytyy vähän miettiä millaisen mutkan tuohon tekisi.



Tulipa tuossa ihmetellessä mieleen hieman avata tuota kuivasumpun öljysäiliön mystiikkaa muillekin. Se pitää sisällään muutakin kuin pelkän säiliön sellaisenaan ja sen muodolla ja mitoilla on vaikutusta säiliön toimintaan kuplien poistamisessa öljyn seasta, sekä muutenkin öljyn lepovaiheeseen ennen seuraavaa kierrosta läpi moottorin.

Tuo kyseessä oleva säiliö on Pace Products:n valmistama kuivasumppusäiliö jota Valtonen Motorsport on suurentanut. Säiliön tilavuus on nykyisellään noin 9,6 litraa alkuperäisen 7,4 litran sijaan. Käytössä Pace suosittelee että öljynpinta on mittaustilanteessa (välittömästi koneen sammutuksen jälkeen) noin 25mm ylimmän laipion alapuolella. Tällöin säiliössä on öljyä noin 6,6 litraa.

Säiliö on kaksiosainen ja koossa keskellä olevalla V-pannalla. Säiliön sisällä on laipiorunko joka tekee öljylle kiertoa eri tavoin.


Säiliö koossa:




Yläosa irrotettuna:




Osat irrotettuna toisistaan:



Öljy tulee säiliöön öljypumpun scavenge-piireistä jotka imevät tässä setupissa öljypohjasta ja kannen takaosasta. Pumpun scavenge-piirien roottorit on suunniteltu liikuttamaan suuria tilavuuksia, ja käytännössä pumppu imee reilusti ilmaa öljyn ohella. Tämän vuoksi öljyn seassa on paljon ilmaa ja öljyssä luonnollisesti ilmakuplia. Öljy tulee säiliöön yläreunasta, sen laidasta (kuvissa sininen liitin) ja öljy syötetään säiliön seinämää pitkin kuplien poistamiseksi. Säiliön sisäpuolella putki on vielä supistettu jonka avulla öljy tulee voimalla, ja lähtee säiliön laitaa kiertäen laskeutumaan alaspäin.


Säiliön yläosa sisältä. Yläpäädyssä öljykorkki, kampikammion huohotinlähtö, säiliön huohotinlähtö sekä öljyntuloputki koneelta:




Öljyntuloputken supistus:



Seuraavaksi öljy laskeutuu välilaipiolle jossa olevista rei'istä öljy pääsee edelleen alaspäin. Ohjeen mukaan öljypinnan tulee olla tämän laipan alapuolella. Seuraavaksi öljy laskee toiseen laipioon jonka pohja on umpinainen, tässä vaiheessa öljy etenee keskiputkessa olevien reikien kautta valuen säiliön alaosaan.


Koko laipiorunko:




Alempi laipio jossa reiät keskiputkeen:




Alempi laipio alapuolelta, öljy laskeutuu tästä säiliön pohjalle:




Säiliön alaosassa ei ole ihmeempiä erikoisuuksia. Öljyn alalähtö (kuvissa punainen liitin) on tosin koteloitu putkella siten että se imee öljyä säiliön keskeltä aivan alapinnasta. Tällä pystytään varmistamaan ettei öljypumpulle joudu ilmaa vaikka säiliö olisi hieman vajaana. Säiliön pohjassa on myös paikka öljynlämpöanturille.


Säiliön alaosa sisältä, pohjalla imuputki jossa imureikä alapuolella. Samoin öljynlämpöanturin paikka on putken alla piilossa.




Alalähdössä on karkeasuodatin ettei säiliöön pudonneet mutterit yms. pääse pumpulle asti:




Säiliön pohja ja lämpöanturin paikka:




Huohotinlähtöjä on säiliön yläpinnassa tosiaan kaksi: laidalla olevaan liittimeen tulee linja koneen kampikammiosta, ja keskellä olevasta liittimestä lähtee linja erilliselle keruusäiliölle joka puolestaan huohottaa ulkoilmaan. Laipiorungon keskiputken yläosa ylettää säiliön yläpintaan ja suojaa ulkoisen huohottimen lähtöä öljyroiskeilta. Jos kone huohottaa isommin, se tulee keruusäiliön kautta pihalle. Koneesta on poistettu kaikki alkuperäiset huohotusrakenteet venttilikopista, samoin PCV on poistettu ja venttiilikopan ja imusarjan välinen yhteys katkaistu.

Jos ei helposti niin sitten vähän vaikeammin

Tässä välissä tuli pitkästä aikaa mietittyä sääntöpuolta rata-ajossa ja lueskeltua jo aiemmin luettuja sääntöjä. Tuli näemmä tarpeeseen, sieltä nimittäin löytyi ikäviä uutisia...

Olen aikanaan tavannut moneen kertaan sääntökirjan kohdan Liite J, Art. 253, kohta 3.2 (katkelma): "Polttoaine-, voiteluöljy- ja paineistettujen hydrauliikkaöljylinjojen asennus tulee tehdä seuraavasti..." ja ollut senkin jälkeen vielä täysin varma että siinä puhuttiin vain paineistetuista voiteluöljylinjoista. Tuon tekstin jälkeen tulee siis erinäisiä rajauksia jotka olen kuvitellut ohittavani kun kyseessä on paineettomat öljylinjat. Ja siksi öljysäiliö on nyt takapenkillä koteloimattomana. Ja jos se jäi tästä vielä epäselväksi, niin ei sääntöjen puolesta saa olla :D En tiedä missä mielentilassa sääntökirjaa on tavattu mutta ymmärrys on selkeästi jäänyt puolitiehen. Tämän myötä tuli pari ajatusta mieleen, alla näiden hyviä ja huonoja puolia:

1) Säiliö konehuoneeseen vasemman eturenkaan etupuolelle, ts. etukulmaan (vähän kuin joissain kiihdytysautoissa)

- painoa etuakselin etupuolelle
- painosuhde muuttuu etupainoisemmaksi
- turvaton paikka jos sattuu keulakolhu tulemaan
- mahtuuko edes?
+ lyhyet öljylinjat
+ ei tarvitse kotelointia

2) Säiliö apukuskin jalkotilaan, kiinni tulipeltiin tai mahdollisesti tulipelti lävistäen

- potentiaalisesti hankala toteuttaa ja mahduttaa
- osittainen kotelointi tehtävä (konehuoneen puolelta ei tarvitse koteloida)
- potentiaalisesti tarpeettoman lähellä turboja
+ melko lyhyet öljylinjat
+ turvallinen paikka, suora osuma ei mahdollinen mistään suunnasta
+ paino pysyy akselien sisäpuolella, painopistekin järkevissä rajoissa (kai)

Näitä vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä mielessä pitkään ja poikettua tallissakin useamman kerran hahmottelemassa vaihtoehtoja. Konehuoneeseen en saanut säiliötä sovitettua mitenkään järkevästi ilman merkittäviä keulahäkin muutoksia, ja kun en fiilistasollakaan tästä ideasta pitänyt niin idea hylättiin. Apukuskin jalkotilaan olin säiliötä mallaillut jo aikoinaan mutta tuolloin näytti siltä ettei se järkevästi sinne mahdu. Siltä se vaikutti nytkin mutta ehkä tahtoa sovittamiseen oli tällä kertaa hieman edellistä enemmän :)

Tätä ajatusta sitten hahmottelemassa ja kyllä se tehtävissä on. Jos leikkaisi yläosalle tilaa pyyhkijäkaukaloon, sitä kautta pääsisi öljytasonkin tarkastamaan ja öljyä lisäämään. Tulipelti on toki alaosastaan viisto joka hankaloittaa säiliön pystyasentoon saamista mahdollisimman lähelle tulipeltiä, joskin sen nostaminen auttaisi asiaa. Ja on kotelointi sittenkin oma puuhansa. 

 

Tänään tuli raahauduttua taas pitkästä aikaa tallille. Tässä välillä on kuitenkin tullut tehtyä mietintätyötä tuon säiliön sijainnista ja tarvittavan tilan löytämiseksi. Viisto tulipellin alaosa harmitti eniten koska se pakottaisi säiliön korkealle ja/tai taakse, melkein apukuljettajan syliin. Mutta sitten välähti.

Pyöräkotelon puolelta katsottuna tuossa viisteen kohdalla on korissa kulmavahvike jonka myötä tulipellin ja tämän vahvikkeen välissä on tyhjä kotelo. Kotelot tietysti yleensä tukevoittaa koria mutta arvelin että turvakaaret paikkaa tässä. Alla vanha projektikuva johon merkkasin punaisella nuo kulmavahvikkeet:

Eihän siinä sitten muuta kuin rälläkkä käteen ja katsomaan. Ja löytyihän sieltä tilaa, juuri toivottu määrä :) Leveämmäksi tuota ei saisikaan, vasemmalla tulee turvakaaret vastaan ja oikealla runkopalkki. Tuon aukon ansiosta säilötä saatiin noin 10cm eteenpäin, ja alapäästään käytännössä kiinni lattiassa eli niin matalalla kuin sen saa.

Oma kuvionsa tietysti tulee tuon säiliön huollettavuuden osalta, etenkin öljypinnan tarkastuksen ja öljyn lisäyksen kanssa. Säiliö asettui kuitenkin pituussuunnassa sopivan eteen, tuulilasin vesikaukalon alle. Säiliön kohdalla oli alkuperäinen lämmityslaitteen ilmanotto eli kohtalaisen suuri reikä, ja rälläkällähän reikiä saa aina kasvatettua. Ei se nätti ole mutta ajaa asiansa. Liittimet mahtuu ruuvaamaan kumpaa kautta tahansa.

Tuossa vesikaukalosta käsin käsittelyssä oli kaksikin syytä/tavoitetta: Sen lisäksi että säiliöön olisi hyvä päästä näkemään ja/tai mittatikkua uittamaan, tämä voidaan myös tehdä avaamatta tulevaa koteloa. Vesikaukalo kun ei ole ohjaamon ilmatilassa.

Tuolta säiliö näyttää nyt suoraan ylhäältä katsottuna (säiliö ei vielä lopullisessa asennossaan kiertosuunnassa):

Toinen kiinnike säiliölle tulikin jo hätäisesti tehtyä, sitä pitää vielä parannella ja tehdä toinenkin. Sitten kun on varmistuttu ettei säiliö hierrä mihinkään ja löytää lopullisen paikkansa, sitten pääsee letkuja mitoittamaan.

Omana aiheenaan on moottorisähköjen tuleva reitti, kuvissa näkyykin suurehko reikä tulipellissä josta johtosarja on tullut ohjaamon puolelle, se ei ole tämän muutoksen myötä enää käytettävissä joten nähtäväksi jää mitä kautta kierretään...