Viikonloppuun valmistautumista

Turvakaariputket saa odottaa talven tuloa, tässä pitäisi vielä ajaa ennenkuin talviteloille päästään.

Kuten aiemmin mainitsin, tulevana lauantaina on suuntana Radalle.com Finals Ahvenistolla. Reissun luonne on kuitenkin vähän muuttunut: alunperin aioin lähteä vapaavuoroilla kokeilemaan miten pelkäämäni rata taipuu kevennetyllä versiolla kun täysipainoisena auto tuntui järjettömän kankealta, kuin norsulla olisi ajanut (mistäköhän johtuu). Laukkasen Teppo, kaverini järjestävästä organisaatiosta, kuitenkin ilmoitti vajaa viikko sitten että hän on ilmoittanut minut ajamaan Timeattackin Club-luokassa ja että kieltäytyminen ei vaan käy. Eihän sille sitten mitään mahda, mentävä on. :P  

Viikonlopun reissun jälkeen on taas tullut touhuttua tallilla muutamana iltana, ei mitään mullistavaa mutta jotain kuitenkin. Takapuskuri purettiin talliapuri Villen kanssa irti (hitto että olikin hankalasti kiinni), tarpeettomaksi katsottuja osia otettiin pois välistä ja koottiin takaisin. Tyypillistä Stageassa näyttää olevan se että kaikki osat on kiinni aivan järjettömän suurella määrällä kiinnikkeitä. Ruuveja, klipsejä, lisää ruuveja, koristelistaa toisen päällä, vielä lisää ruuveja jne. Paljon vähemmälläkin osat mukana kulkee, näin päättelimme.
 

  
Parina iltana on tullut touhuttua ohjaamon sähköjen kanssa, alkuperäistä johtosarjaa on joka paikassa ällistyttäviä määriä ja ylimääräisistä halusin eroon ensisijaisesti tilan selkeyden vuoksi, vaikka toki siinä painoakin samalla lähtee. Merkittävä osa näiden johtojen operoimista sähkölaitteista on hytistä poistunut lopullisesti joten ei johtojakaan enää tarvitse. Takaovien, lämmityslaitteen ohjainten, anturien ja puhaltimen, mankan, lisämittareiden ja monien muiden laitteiden johdot saivat kyytiä. En kuitenkaan tehnyt asioita aivan niin kuin osa lukijoista tällä hetkellä kauhistelee, vaan purin jokaisen sarjan kuoristaan ja varmistin että ne johdot jotka ovat olleet yhdessä laitetaan myös yhteen, ja tietenkin irralliset irralleen. Tämä siksi että kun näiden liittimien ollessa johdoissaan mutta irrotettuna laitteista auto on toiminut normaalisti, on odotettavissa että se toimii vastaavasti myös typistyksen jälkeen. Mahdolliset liittämistä vaativat johdot juotettiin yhteen ja suojattiin, yksinäiset johdot suojattiin yksi kerrallaan. Melkoinen piikkisika typistyspaikasta tuli mutta nyt ei pitäisi elektronien hyppiä vääriin paikkoihin. 

Lopuksi koko hässäkkä huolella nippuun ettei heilu ympäri autoa. Mittareita varten jätin tupakansytyttimen johdot pätkimättä, ja hätävilkun katkaisijasta selvitin mitkä johdot tarvitsee laittaa yhteen että normaalit vilkut toimii myös ilman katkaisijaa. Kaksi sulaketta siihen meni kun on sähköhommien mestari asialla. :) Nissanissa (kuten myös Toyotassa, Granviasta opittuna) suuntavilkut nimittäin lakkaavat toimimasta jos hätävilkun katkaisijan irrottaa.

Ai niin, Driftworksilta tilaamani Skylinen apukuskin penkinkiskot (bolt-on, kerrankin) tulivat myös ja Jukalta liikeni toinenkin penkki lainaan, joten nyt on kartturillekin mahdollisuus osallistua. Arvi kävi jälleen hitsilaitteiden kanssa piipahtamassa ja nyt on apukuskinkin vöille kunnon kiinnikkeet. Penkki toki heivataan ulos tuvasta painoa tuomasta tarpeen mukaan.

Lauantaita odottaessa. :)

Lauantaipäivä laitilalaisittain

Perjantai-iltana lähdin suoraan töistä kiskomaan Stageaa kohti Laitilaa. Viikonlopun ohjelmana oli tehdä turvakaariputket ohjaamoon, ja kaverini Markus Martelius oli luvannut auttaa tässä.

Marteliuksella on laitteet muokata myös turvakaarimääritysten alaisia putkia, heidän toimensa ei rajoitu pelkkiin pakoputkiin vaikka siltä saralta onkin suurin maine tullut. Tehtävänämme oli Stagean turvakaarien valmistamisen ohella esitellä muillekin miten vaivattomasti kehikon taivutusta vaativat putket pystytään tekemään siten ettei kulmia ja pituuksia tarvitse laskea päässä vaan teknologia hoitaa sen puolen, ja että putket kulkevat mahdollisimman läheltä auton korirakenteita ilman että ne ovat näkökentän ja autoon kulkemisen tiellä.

Illan jo pimennyttyä kaartelin Marteliuksen pihaan, Stagea purettiin kärrystä ja ajettiin sisälle valmiiksi lauantaiaamua varten. Sen jälkeen Markuksen kämpille vieraanvaraiseen sohvamajoitukseen (kiitos vielä tästä).

Lauantaiaamuna yhdeksän jälkeen hallille ja hommiin. Ensimmäisenä hahmoteltiin pääkaaren paikka pituussuunnassa jonka jälkeen tästä kohdasta otettiin mitta lattiasta siihen korkeuteen jossa B-pilari alkaa taipua sisäänpäin. Pääkaari sijoittuu Stageassa noin 15cm B-pilarista taaksepäin, tämä johtuu lyhyistä etuovista ja neliovisesta korista ylipäätään. Edellämainitun korkeusmitan perusteella otettiin pätkä 45mm huonekaluputkea joka tuettiin käsillä olevia lankunpätkiä ja ilmastointiteippiä hyödyntäen oveen. Vatupassilla varmistuttiin että putki on pystysuorassa, sitten uusi mittaus tämän putken päästä kattoon niille seuduille missä haluttiin tulevan pääkaaren kulkevan. Jälleen pätkä putkea sekä teippiä ja muuta tarvittavaa kiinniketavaraa, ja vatupassilla tämäkin linjaan. Emmehän halua että pääkaaressa on kiertymää, vaikka tämä onkin mahdollista laskentakaavoissa "nollata" myöhemmässä vaiheessa ennen lopullisen pääkaaren tekoa. Samat kuviot tehtiin tietenkin auton molemmille sivuille, ja kun nämä oltiin hepattu yhtenäisiksi, mitattiin vaakaosuuden mitta ja sovitettiin määrämittainen putki paikoilleen. Parit heppailut vielä yhdistämään vaakaputki pystyputkiin, ja pääkaaren malli olikin valmis. Tähän ei saatu kulumaan tuntiakaan.
 

  
Seuraavaksi tämä malli otettiin autosta ulos ja vietiin mittapöydälle. Mittalaitteella käydään läpi mallin olennaiset mittakohdat ja niiden perusteella tietokone laskee putkien keskinäiset kulmat sekä suorien osuuksien pituudet. Nämä mitat kun syöttää suureen CNC-putkentaivuttimeen ja lykkää oikeanmittaisen pätkän putkea koneeseen, pari napinpainallusta myöhemmin meillä oli täysin malliin nähden identtinen yksiosainen, vahvaseinämäinen pääkaari. Typerryttävän helppoa verraten niihin kauhutarinoihin joita olin kuullut Bilteman käsimallin putkentaivuttimista.
 

Sitten sivukaarien kimppuun, kuljettajan puolesta aloittaen. Näihin käytettiin enemmän aikaa sillä autoon kulkemisen ja sieltä näkemisen kannalta putken tarkalla sijoituksella on suuri merkitys. Välillä käytiin vielä sääntökirjasta tarkistamassa sivukaaren tarkat ehdot ennenkuin uskalsimme tehdä taitteen A-pilaria vasten olevalle osuudelle (näkyvyyden takia). Tästä mallista tuli lopulta 4-osainen ja putki todella kulkee korin linjojen mukaan hyvin tarkasti. Samaan tapaan hepattiin putkenpätkät toisiinsa saadaksemme kokonaisen sivukaaren mallin, ja jälleen mittapöydän kautta kulkien valmis sivukaari oli käsissä ennenkuin ehti sanoa mitään kissaa pidempää sanaa.
 

Markus naputteli koneeseen pikapäiten parit komennot jonka myötä putkikaavat muuttuivat peilikuviksi. Tällä kaavalla teimme ohuesta putkesta peilikuvan kuljettajan puolen putkesta, jotta voimme kokeilla tarvitseeko apukuljettajanpuoleisen putken olla erilainen malliltaan vai riittääkö nämä "lainatut" mitat. Ja riittihän ne, putki ei ole lainkaan kuljettajan näkökentässä joten valmis kappale sopi tästäkin taivutella.   

Kun pääkaari ja sivukaaret oli mallailtu paikoilleen, mitattiin vielä suorien putkien tarve ja pituudet. Näissä on yleensä koulukuntaeroja sen suhteen mitkä putket kukin näkee tarpeellisiksi sillä kaikki näistä ei ole sääntökirjan mukaan pakollisia. Kokonaisuudessaan 18 metriä suoraa kankea tuli vielä kotiinviemisiksi kaarien lisäksi:
-diagonaali 2kpl (pääkaaren keskeltä takaiskareille)
-taka-alaputki 2kpl (pääkaaren alapäistä takaiskareille)
-takayläputki 2kpl (pääkaaren ylänurkista takaiskareille)
-takapoikkituki
-olkavöiden kiinnitysputki
-oviaukkojen ristikkoputket 4kpl
-tuulilasin alareunan putki
-tuulilasin yläreunan putki
 

  
Päivä oli kaikkineen tehokkuutensa lisäksi erittäin mukava, hampaat irvessä ei tarvinnut touhuta vaan rennollakin otteella homma eteni mallikkaasti. Markuksen kanssa on mukava työskennellä.

Tässä vielä pikakelausvideo touhuamisesta autossa, Markuksen virallisempaa demovideota odotellessa. Videossa näkyy kohtalaisen hyvin yllämainitut työvaiheet.

Taidetta kaarityöstä

Tänään oltiin Marteliuksella ja oltiinkin ahkeria. Kerron tarkemmin näistä myöhemmin mutta tässä pikkupätkä päivän kulusta:

Odottelua ja ihmettelyä

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 20. syyskuuta 2011. Tästä eteenpäin ollaan jo reaaliajassa.)

Viime päivityksen jälkeen homma on ollut pääasiassa odottelua. Ahvenistolle tekee mieli mennä kokeilemaan 1.10. (Radalle.com) joten suurempia urakoita ei ole viitsinyt aloittaa ennen sitä. Lisäksi tässä odotellaan seuraavien palkkapäivien tuloa että voisi hankintoja tehdä.

Jotain pientä sain kuitenkin tehtyä. Penkkiä teki mieli saada alaspäin kun siihen mahdollisuus oli, alkuperäisessä toteutuksessa koottavien kiinnikkeiden pultinkannat rajasivat penkin asetettuun korkeuteen. Nämä korvattiin kuningaspulteilla joiden ohi penkki mahtuu laskeutumaan, ja nyt ollaan parin sentin päässä siitä että penkin pohja ottaa taaempaan orteen kiinni. Istuma-asento ja hallintalaitteiden sijoittelu tuntuu nyt kuivatyyppien perusteella mieluisalta, ja kun aikanaan saa pienemmän ratin paikalleen niin sekin alkaa olla käsillä siihen tapaan mikä kelpaa. Ohjauspylvään muutoksia katsotaan sitten joskus myöhemmin. On hauska huomata että toisin kuin Silvioissa yms. "matalakorisissa" autoissa, pääntilan kanssa tuskin tulee ongelmaa kaarien kanssakaan. Penkissä istuessa päälaesta kattoon on sormimitalla noin 15cm joten veikkaan että vaikka pääkaari kulkisi suoraan pään yläpuolelta, ei kypärä ottaisi siltikään siihen kiinni.

Keulaan tuli pähkäiltyä tuulitunnelia myös että ajoviiman saisi paremmin kulkemaan jäähdyttimen läpi vaikka Botnian ajeluissa ei lämpöjen kanssa mitään ollutkaan (oli tosin aikas viileä päivä). Jonkinlaisia piirustuksiakin tuli hahmoteltua, seuraavaksi pitäisi lahjoa joku osaava pellintaittaja hommiin kun ei itsellä emmeitä saati taitoakaan ole.

Ensi viikonloppuna Stageaa lähdetään jälleen ulkoiluttamaan. Perjantaina on aikomus käydä puntarilla katsomassa missä mennään todellisen painon kautta, ja siitä matka jatkuu Laitilaan jossa aletaan toveri Markuksen kanssa pähkäilemään kaaria hyttiin. Marteliuksella kun on laitteet ja välineet monenmoisen putken vääntelyyn niin siellä kaarienkin viikkaaminen onnistuu. Kaaret on tarkoitus suunnitella vähän normaalista poikkeavalla tavalla, tästä lisää viikonlopun jälkeen.

Huippupäivä pohjanmaalla takana!

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 5. syyskuuta 2011. )

Kyllä ajaminen on vaan parasta. Mahtava päivä takana ja tuloksiinkin olen erittäin tyytyväinen.

Sunnuntaina oli tosiaan Radalle.comin puuhaporukan ratapäivä Botniaringillä ja sen ohessa oli myös rata-ajokoulutusta "Rassen" eli Toni R. Ruokosen johdolla . Alkuun otettiin teoriaa jonka jälkeen käveltiin rata läpi tarkastellen ajolinjan paikkoja, mietittiin jarrupaikkoja ja ihmeteltiin kanttareiden käytettävyyttä. Keli oli toivotusti kuiva ja suuren osan päivästä aurinkokin paistoi.

Aloitin päivän noilla "huippuluokan katukumeilla" (Rockstone F105) joilla joskus lupasin olla ikinä ajamatta radalla kun ne on niin löysät rungoiltaan eikä pitokaan päätä huimaa. Huomattavasti huonommat ratakäytössä kuin mitä edelliset kohtuuhintaiset kumit (Hankook Ventus K104) oli. Tämän kerron siksi että pohja päivän kellotuksille oli parin vuoden takainen kierrosaikani 1:28.43 joka oli ajettu Hankookeilla, mahdollinen ajan parannus ei siis johdu ainakaan renkaista tällä kohtaa.

Ensimmäinen stintti radalla, ja ylipäätään yli 40km/h vauhdilla nykyisellä setupilla. Kiihtyvyydessä on todella dramaattinen ero, vetää todella pirteästi ja nopeus kasvaa ripeästi. Mutkakäytös on muuttunut voimakkaasti myös, liikkeet ovat paljon herkempiä ja ketterämpiä. Tuntuu hyvältä, samassa paketissa ripaus vanhaa tuttua mutta pääosin ihan kuin eri autolla ajaisi. Yhden lämmittelykierroksen jälkeen ajatukset rataan ja menoksi. Ensimmäinen nopea kierros täyteen ja nauru pääsi ohjaamossa kun Racechronon taulussa oli lukemat 1:24.92. Toisin sanoen 3,5 sekuntia pois vanhasta ajasta, ensimmäisellä kierroksella! Perään pari 1:25-alkuista aikaa ja varikolle katsomaan rengaspaineet ja pudottamaan niitä vähän. Sitten uudelle yritykselle jossa paransin vielä hieman, 1:24.15. Yli neljä sekuntia on hävinnyt verratuna "täydellä varustuksella" ajoon. Aavistuksen puskevaa meno on, etenkin lähtösuoraa edeltävässä hevosenkengässä joka on ollut mulle aina haasteellinen pidon suhteen renkaista riippumatta.

Sitten Peteltä lainatut R888:t alle. Kuulin vinkkejä siitä että nämä renkaat tarvitsisi kohtalaisen korkean paineen toimiakseen hyvin, joten ennen reissuun lähtöä laitoin kylmäpaineen 2,7bar sisään. Kenttäolosuhteissa on helpompi poistaa kuin lisätä. Etukäteen jännitti mitä siitä tulee, koskaan aikaisemmin en ole katusliksillä ajanut joten en tiennyt niiden käytöksestä mitään muuta kuin mitä kokeneemmat ovat kertoneet. Kyllä ne vaan pitää, hittolainen. Pääsin parin kierroksen aikana jyvälle niiden pito-ominaisuuksista ja jarrupaikkoja pystyikin alkaa myöhäistämään. Mahtava ajaa tuollaisilla kun kesken mutkankin pystyy vähän kiristämään käännöstä tarvittaessa, siinä missä katukumeilla maksimikäännös on sisääntulonopeudesta kiinni eikä oikeastaan lainkaan ratin asennosta. Tuo aiemmin mainittu hevosenkenkä pysyi silti ongelmana, sen jälkimmäisessä apexissa olen joka kerta pari metriä ulkona. Jotenkin ei silti tunnu luontevalta ottaa sisääntulonopeudesta pois. Niin se loppuu pito noistakin kumeista. Ensimmäisen stintin paras aika oli 1:21-alkuisia, tätä Racechrono ei jostain syystä tallentanut. Fiilis senkun paranee mutta puskeminen harmittaa. Varikolle rengaspaineet katsomaan, lämminpaine 3,2bar.

Tässä välissä minulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa Rasse kyytiin katsomaan onko ajolinjani siellä päinkään, ja toki tilaisuuteen tartuin. Stageassa ei apukuskin penkkiä ole joten hommaa lähdettiin tekemään KP:n, tutun Radalle.com-heebon siviili-Audilla. Nuo kierrokset oli erittäin arvokkaita, karting-ajoilta oli jäänyt selkärankaan tietynlainen mutkaprofiiliin teko ja sinänsä huvittavasti parissa mutkassa Rasse neuvoi leikkaamaan sisään _aiemmin_ kuin itselleni luontevalta tuntui. Hymyilin mielessäni että harvoin kai näinpäin ongelmaa on.

Opastuksen jälkeen laskin lämminpaineen 2,7bar kohdille ja säädin etupään iskareita vähän pehmeämmälle. Takaisin radalle, ja muutokset tuntuivat selkeästi terävämpänä sisäänleikkaamisena ja muutenkin parantuneena pitona keulassa. Silti puskee hevosenkengässä. Kokeilin Rassen neuvoja ja totta se on, jouheammin mennään ja kellokin tykkäsi. 1:20.31.

Pikainen parin napsun säätö pehmeämmälle keulan osalta ja muutama napsu pehmeyttä myös taakse, rengaspaineen tarkistus ja taas kokeilemaan. Sieltä se tuli, päivän paras aika ja jälleen stintin ensimmäisellä nopealla kierroksella. 1:19.97!

Tämän jälkeen kokeilin vielä pudottaa rengaspaineen 2,4bar:iin. Liekö mennyt liian matalaksi vai alkoiko ukossa tarkkaavaisuus loppua mutta enää ei päästy 1:22 alle.

Viimeisenä kävin vielä kokeilemassa aiemmin puhuttua jarrutehostimen käytöstäpoistoa. Yksi kierros riitti, ajoin takaisin varikolle ja laitoin alipaineletkun takaisin paikalleen. Ei ollut mun juttuni, tuntui että vaikka perse meinaa nousta penkistä kun runttaa kaikin voimin jarrua niin ei oltu lähelläkään pyörien lukittumista.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin opettavainen ja äärettömän motivoiva. Kotimatkalle kelpasi lähteä hymyssä suin. :)

Nopeimmasta kierroksesta ohjaamon tunnelmia videon muodossa Youtubessa.

Kohti Botniaa!

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 2. syyskuuta 2011. )

Tarkoitus on sään salliessa ajaa sekä nykyisillä halpis katurenkailla ja kokeilla myös DNSF:n armoitetulta puheenjohtajalta, ystävältäni Peteltä lainaan saatuja R888:ja eri rengaspaineilla. Näiden lisäksi tietysti jarrutehostimen poiston vaikutusten kokeilu. Intoa täynnä kuin ilmapallo!

Jakkaraa toimistoon

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 1. syyskuuta 2011. )

Tässä on tullutkin sykittyä tallilla kaikki liikenevät illat ja on jotain saatu valmiiksikin. Kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan mutta siitä johtuvaan olotilaan saanee tottua homman edetessä. Kiskot ja penkinkiinnikkeethän ei sitten tulleet perjantaina, vaan sain ne lopulta käsiini tiistaina. Tällä välillä olin saanut kuitenkin tietooni orsien välisen etäisyyden muuta kautta ja takaortta voitiin hahmotella paikalleen. Orsien holkitukseen tarvittiin leveysmittaa penkistä kiinnikkeineen, ja omien puuttuessa kävin Jukan autossa lunttaamassa apukuskin penkin kiinnikeleveyttä. Tämä siksi että kyseinen penkki on Sparco Evo joka on omaan makuuni ja mittoihini passeli penkkimalli. Näillä mitoilla tehtiin orsiin reiät ja hitsattiin holkit paikoilleen valmiiksi. Vähän ne näytti olevan leveällä mutta referenssin puuttuessa ongelmaa ei katsottu olevan.

Välissä valmistelin myös konehuoneen käyntikuntoon. Jäähdytysnestejärjestelmää täyttäessä ja lorinan alkaessa muistin unohtaneeni keksiä lämmityslaitteen nestekiertoon mutkaputken joka lämmityslaitteen puuttuessa kuitenkin kierrättäisi nestettä alkuperäisiä reittejä. Jotkut ovat kai noita letkuja tulpanneetkin mutta itse en tohtinut, neste on tehtaalla suunniteltu kiertämään tuota reittiä joten miksi muuttamaan. Sopivaa vesiletkua pätkä, sopivankokoinen venytetty jousi sen sisään (pitämään letkun muodossaan) ja alumiiniputkesta pari pätkää jolla yhdistettiin tämä mutka konehuoneen puolen letkuihin.

Sitten päästiin tiistaihin, jolloin kävin kiskot ja kiinnikkeet jakemassa Osanetistä. Orsien etäisyys toisistaan varmistettiin kiinnittämällä kiskot niihin ja sitten vaan hitsaamaan. Alustan ruostesuojamassa sai kyytiä kun pelti pääsi punahehkuun, itse olin paineilmapistoolin kanssa sammuttelemassa kytypesiä auton alla kun Arvi touhusi hitsauksen parissa ohjaamossa. Samalla touhulla hitsattiin myös alavöiden ja kardaanitunnelinpuoleisen lannevyön kiinnityssilmukoiden ankkurit kiinni. Orret saatiin valmiiksi ja kaikki näytti hyvältä.

Seuraavaksi alettiin sovittelemaan penkkiä kiinnikkeisiinsä. Penkiksi sain Jukalta lainaan monessa mukana olleen Sparco Rev:n joka koeistumisen perusteella välttää yhdeksi ajopäiväksi vaikkei ihan minun mittojani olekaan. Siihen sitten kiinnikkeet hollille ja mittaamaan leveyssuuntainen pulttijako. Tulos: viitisen senttiä kapeampi kuin vastahitsatuissa orsissa olevien holkkien vastaava. Ihmetyksen keskellä mietittiin mikä meni vikaan ja löydettiin parikin syytä: Rev on kiinnityskohdistaan 2cm kapeampi kuin Evo, ja toisena (olennaisempana) Momon penkinkiinnikkeet ovat muodoltaan varsin erilaiset kuin Jukan autossa olevat Briden vastaavat. Ensinmainituissa taitteet ovat siten että penkin kiinnityskohdat tulee leveyssuunnassa samalle linjalle kiinnikkeen ja kiskon välisten pulttien kanssa, jälkimmäiset ovat L:n muotoiset jolla pulttijako levenee olennaisesti penkin leveydestä. Tilanne oli siis se että vaihtoehtoinen kiinnitystapa oli keksittävä pikaisesti, ja että täältä löytyy Momon kiinnikkeet ylimääräisenä jos joku haluaa sellaiset ostaa.

Tänään kävin pulttikaupassa hankkimassa kiinnikkeille ja kiskoille kunnon pultit, ja poikkesin samalla Ve-Ku:ssa hankkimassa Sparcon koottavat kiinnikkeet. Niillä viimeistään saa pelattua leveydet kohdalleen. Kallis hinta vaan muutamalle alumiininpalalle ja kasalle pultteja. Illalla mallailtiin kiinnikkeitä, säädettiin, mallattiin lisää, säädettiin lisää, otettiin pätkiä pois kiinnikekorvista, mallattiin ja säädettiin. Illan päätteeksi tilanne oli kuitenkin se että penkki on paikallaan, kohtalaisen hyvässä asennossakin, ja vyöt säädetty mittoihin. Ratti ja viikset palasivat myös paikoilleen. Nyt alkaa auto olla valmis perjantain reissuunlähtöä silmälläpitäen, huomenna vielä irrallisia johtosarjan häntiä nippusiteillä kiinni, laajakaistaseosmittarin virtojen teko, takavaimentimen laitto takaisin paikalleen, auto tallissa ympäri, testilenkki ja ehkä vähän etupuskurin tuentaa.

Jotain olennaista puuttuu ohjaamosta...

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 26. elokuuta 2011. )

Poikkeuksellisen voimakkaan inspiraatiopuuskan vauhdittamana tallilla on tullut oltua liki joka ilta, aina kun on vähänkään aikaa ollut. Ja mikä on ollut puuhastellessa kun hommat on kokolailla mielekkäitä ja tallitoveri Jukka on myös aktivoitunut joten tallilla ei ole tarvinnut itsekseen olla töllistelemässä.

Tässä oli suunnitelmana pakerrella autoa rauhakseen valmiiksi ensi kesä tähtäimessä, mutta tähänkin tuli sitten muutos. Kuulin viime viikonloppuna että Botniaringille olisi mahdollisuus päästä ajamaan reilun viikon päästä väljästi (suljettu ratapäivä) eikä yllyttää juuri tarvinnut. Aloinkin ynnäilemään kuinka kauas ajokuntoisesta olen ehtinyt Stagean saada, ja että millä reunaehdoilla se olisi ajokunnossa tuolloin. Keulan niputus oli nopea homma, cooleri ja syyläri takaisin paikoilleen ja ahtoputket nippuun sekä nesteet sisään, helppoa. Kajuuttaan kun pakolliset sähkölaitteet kiinnittelee takaisin niin sen kummempaa ei pitäisi olla. Sitten vaan ratti, penkki ja vyöt... Niin. Penkit ja vyöt tuli tovi sitten myytyä eteenpäin. Mitäs nyt sitten?

Jo aiemmin metsästin Stagean mallikohtaisia penkin liukukiskoja mutta saalis oli laiha, Japanista kyllä saa Briden laadukkaiksi tunnettuja palikoita mutta hinta ylitti kipukynnyksen. Lopulta tulin siihen tulokseen että penkin kiinnitys"orret" voinee tällä aikataululla toteuttaa, ja niihin sopiikin jo sitten mitkä tahansa yleismalliset kiskot. Orret oli suunnitelmissa tehdä jossain vaiheessa mutta tähän asti olin visioinut niiden teon sijoittuvan jonnekin yli vuoden päähän. Noh, tuleepahan tehtyä tässä yhteydessä sitten. Otin yhteyttä tuttuun hitsaustaitoiseen ideanikkariin Arviin, joka taitaa hitsauspuolen hommat ja jota ei yleensä tarvitse kummemmin yllyttää mukaan erilaisiin proggiksiin. Hänhän lämpesi heti ja seuraavassa hetkessä hän olikin perustanut hitsaamonsa haarakonttorin meidän tallille.

Materiaaliedellytykset käytiin läpi AKK:n sääntökirjan liite J:stä ja paikallisesta "rautakaupasta" mukaan poimittiin 2,5 metrin salko neliöprofiilia koossa 40x40x3mm, sekä lisäksi päätylappujen materiaaliksi 3mm levyä sopiva jämäpala. Orsien holkitukseen liittyvät materiaalit löytyi isäukon pohjattomasta miljoonalaatikosta.

Orsien jatkeeksi tarvitaan tietty kasa muutakin tavaraa. Foorumin kirpparilta löysin Willansin 6-pistevyöt vanhalla leimalla sopuhintaan. OMPin liukukiskot tilasin kiiretoimituksella Osanetistä, ja samasta paikasta tulee Momon penkinkiinnikkeet (halvin ja parhaiten saatavilla ollut combo). Aiemmin viikolla kävin jo ostoksilla Ve-Ku:n liikkeessä josta mukaan lähti kasa silmukkapultteja, mutterilätkiä ja olkavöiden "palomieslukot" kun ohjaamossa ei vielä ole sopivaa putkea niiden kiinnittämiseen ilman moisia. Jukka lupasi lainata penkkiä näihin tuleviin karkeloihin joten konkurssilta vältyttiin tältä osin täpärästi. Näillä eväillä saadaan varmaankin vyöt tarpeeksi hyvin kiinni ja penkki paikalleen.

Tänään aloiteltiin sitten orsiurakkaa kuskin puolen etummaisen osalta. Alkuperäinen kuskin puolen peltinen "orsi" lähti vaivattomasti irti, Arvi ei malttanut kokeilla juuri ostamaani pistehitsiporanterää vaan hieroi rälläkkää käyttäen niittaukset irti ja päädyistään poikki. Orsi mallailtiin kokolailla samalle kohdalle kuin alkuperäinenkin. Päätylevyjä muotoiltiin paremmin korin muotoja myötäileviksi ja hepattiin paikoilleen. Sitten neliöprofiilista pätkä määrämittaan, vähän viistämistä ja voitiinkin hitsata orsi päätylevyihinsä kiinni. Takimmaista ei voitu vielä aloittaa kun huomenna saapuva liukukisko määrittää orsien välisen etäisyyden. Samoin orsia ei vielä holkitettu, sekin lienee huomisen hommia. Illan päätteeksi oltiin kuitenkin tilanteessa että etummainen orsi kaipaa enää holkkeja ja päätylappujen koriin hitsaamista.

Mitä poistetaan, mitä jätetään?

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 23. elokuuta 2011. )

Nyt on sitten liki kaikki bitumit nakuteltu pois, ilmastointi poistettu kaikkineen ja purettu pois myös etupuskurin runko, pissapojan säiliö letkuineen ja monta muuta tielle sattunutta, tarpeettomalta vaikuttavaa osaa kuten kaikki ohjaamon ilmanvaihtoon liittyvä. Tulipellin äänieristematonkin sain irti pienen ähräämisen jälkeen, tai no eihän siinä muuten ähräämistä olisi ollut mutta alkuun yritin sen irrottaa ehjänä. Sitten totesin että tokkopa sitä kukaan tarvitsee ja voimakeinot käyttöön. Nyt on toimistossa valoisat tunnelmat. :)

Painosta sen verran että tänään punnitsin taas irti otettuja osia ja ensimmäinen tavoite kevennyksessä onkin jo saavutettu. Laskettu paino on nyt 259kg lähtötilannetta kevyempi eli 1521kg. Se tavoite oli päästä R33-korisen Skyline GT-R:n vakiopainon (1530kg) alle. Seuraavaksi metsästämään seuraavaa etappia, R32-korisen GT-R:n vakiopainoa. Siihen on 101kg matkaa ja tässä välissä hyttiin tulee kaaret joten sitä joutunee tovin odottamaan.

Mukavuudet mäelle

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 18. elokuuta 2011. )

Tuossa tänään uhrasin vähän enemmän ajatusta tuolle etutolppien turvakaariputkien reitille ja jarrutehostimen tiellä olemiseen. Näyttäisi kovasti siltä että tehostin mahtuisi olemaan paikallaan putkien kanssa hyvinkin, sen ja konehuoneen laidan välillä tuntuisi olevan hyvästi tilaa, joskin aika veemäisessä poterossa putkien paikka olisi. Ajatukset on kääntynyt hitsaushommien teettämiseen kokeneemmalla kaverilla itse turaamisen sijaan, pitää neuvotella ajatuksista kun saa putket ensin käsiin ja idean paremmin selville.

Tänään olin taas iltapuhdetta tekemässä ja hommat etenikin kohtalaisesti. Ilmastointiin liittyvät komponentit on kaikki poistettu konehuoneesta, ja kajuutasta saatiin niin ilmastoinnin kuin lämppärinkin kenno pois. Vielä eristematot tulipellistä ja viimeiset bitumit poistoon, tämän jälkeen ohjaamo on valmista kamaa kaarien mitoitusta varten. Konehuoneesta pitää vielä heivata ABS ja poistaa (ainakin väliaikaisesti) jarrutehostin ja muut etuputkien työstämisen tiellä olevat kamppeet. Kyllä se tästä.

Illan päätteeksi jäätiin kuvan tilanteeseen:

Lisää ohjaamon siivoamista

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 16. elokuuta 2011. )

Sain vihdoin eilen aikaiseksi nostaa perän ylös ja ährätä vetokoukun irti. Tänään kävin Biltemassa paineilmataltan ostamassa bitumien poistoa silmälläpitäen. Monet ovat neuvoneet että helpoin tapa on jäädyttää bitumilaatat kuivajään avulla ja sitten nakutella ne paineilmataltalla irti. Jäätä mulla ei vielä ollut mutta talttaa piti päästä "ihan vaan vähän" kokeilemaan. Hämmentävän hyvin lähti tavaraa irtoamaan eikä mennyt kauaakaan kun innostuksissani olin nakutellut jo yli puolet tavarasta irti. Apukuskin jalkatilat on vielä koskematta mutta liki kaikki muu irtosi kuin huomaamatta. :)

Nyt ollaan punnitusten kanssa siinä vaiheessa että 210kg tavaraa on tuvasta lähtenyt, tähän ei ole vielä bitumeja laskettu. Ainoat ajamisen estävät puuttuvat esineet ovat ratti, kuskin penkki ja kojelaudan tukiputki (joka pitää ohjauspylvästä paikallaan). Nämä painaa yhteensä noin 20kg joten pikaisella ynnäilyllä Stagea on ajokunnossa tällä hetkellä 1590kg. Onhan se aivan hitosti, mutta kuitenkin liki 200 kiloa lähtötilannetta vähemmän.

Seuraavana ohjelmassa on kääntää auto tallissa toisinpäin (tällä hetkellä keula seinää vasten), purkaa ilmastoinnin kamat pois, lämmityslaitteen letkut irti, ABS-yksikkö mäelle ja varmaan myös jarrutehostin. Sen jälkeen turvakaariputkia teettämään.

Jarrutehostimen suhteen fiilis on ristiriitainen, pitääkö sen paikallaan vai nakkaako mäelle. Pitänee pyrkiä kokeilemaan hidastuvuutta ennenkuin lopullisen päätöksen tekee.

Purkua, purkua ja purkua

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 3. elokuuta 2011. )

Iltapuhteena tuli käytyä nyppimässä kaiken maailman kiinnikkeitä, sisävalojen ja antennin johtoja jne. Otinpa myös lattiamaton irti, saa nähdä paljonko sekin painaa. Maton alapinnassa oli normaalin vaahtomuovilevyn lisäksi kohtalaisen paksu valkoinen vanukerros, sellaista karkeaa versiota pumpulista. Kokonaispaksuus matolle on kohtalaisen suuri, ja tämän alta löytyi vielä hitosti lisää bitumia. Siinä todella riittää nyppimistä, selkeästi tehtaalla on mietitty Stagea hiljaiseksi autoksi.

Takaspoileri tuli myös irrotettua. Paljoa se ei paina, vaaka tietty kertoo varman päälle. Olen netissä nähnyt kuvia Stageasta ilman minkäänlaista takasiipeä ja muistikuva niistä on ollut aika kauhea. On hämmentävää huomata miten paljon auton näköön tekee yksi spoikka. Ilman sitä tuo ei näytä oikein miltään, toki puuttuvat kattokaiteet vielä lisää "ympäripyöreyttä" jos näin kulmikkaan auton tapauksessa voi noin sanoa.

Tästä kaikki alkoi

(Taustatietoa: Yritin myydä Stageaa puolisen vuotta hankkiakseni jonkun muun ratapeliaihion, mutta kauppoja ei tullut joten turhautumisen myötä tulin siihen tulokseen että mennään niillä eväillä mitä tarjolla on. Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 23. kesäkuuta 2011. )

Näin siinä sitten kävi. Stagea ei kaupaksi käynyt ja kun samaan aikaan mietin kuumeisesti minkä aihion sitä hankkisi ratapeliksi niin... Yksinkertainen laskutoimitus 1+1 ja sen myötä Stagea pois myynnistä ja liikenteestä.

(c) Tuukka Erkkilä / Tuning.fi

Stagea palveli minua uskollisesti lähes kolmen vuoden ajan päivittäisessä käyttöajossa. Monessa se ehti olla mukana ja sillä tehtiin liki kaikkea mitä autolla voi. Työ- ja harrastusmatkat meni kaikki samalla kapistuksella ja kilometrejä tuli tauluun noin 30000km vuositahdilla. Kun auto ährättiin talliin toissailtana, mittarissa oli lukema 198500. Näistä 85tkm olen itse ajanut jotenkin jonkinlainen tuntuma autoon ehti tulla. Matkaa taitettiin, traileria vedettiin, rataa ja kiihdytystä satunnaisesti kiskottiin ja vähän luisuteltiinkin (ensisijaisesti sateella nelivedolla, kun se on mielestäni hauskempaa). Öitä tuli siinä nukuttua reissuissa ja mikäs siinä, täysimittainenkin karvaturpa sinne mahtui oikoselleen ilman ahtautumista.

(c) Tuukka Erkkilä / Tuning.fi

(c) Tuukka Erkkilä / Tuning.fi

Nojoo, se vanhojen muistelemisesta. Stagealla on uusi elämä edessään. Tavoitteena on tehdä siitä täysin ratakäyttöön tarkoitettu peli turvakaarineen päivineen, ja saada korista painoa pois niin paljon kuin mahdollista että sillä pysyisi edes auttavasti kevyempiensä perässä. Rekisteriotteeseen merkitty omamassa on 1720kg ja se on vielä ajan saatossa kasvanut erinäisten varusteiden kuten vetokoukun muodossa. Ensimmäisenä tavoitteena on päästä tasoihin vakiokuntoisen R33 GT-R:n kanssa, jonka omamassa on netistä kaivettujen tietojen mukaan 1530kg.

Stageoihin perehtymättömille: Nissan Stagea WC34 on pääosin C34 Laureliin perustuva farmari joka suunniteltiin markkinoille kilpailemaan mm. Subaru Legacyn kanssa samoilla markkinoilla. Lisätietoa Wikipediasta.

Tämä projektin aiheena oleva on Stagea 260RS Autech Version, yksi tuhannen kappaleen erästä joka perustuu normaaliin Stagea RS Four -malliin jossa oli alunperin 2,5-litrainen 6-sylinterinen turboahdettu RB25DET-moottori, ATTESA-ETS väännönjakojärjestelmä ja HICAS-nelipyöräohjaus. Nissanin hovipaja Autech varusti 260RS:t Skyline GT-R:n (R33-kori) tekniikalla, voimansiirrolla ja Brembon jarruilla, ja lisäksi teki erinäisiä korijäykisteitä (yläpoikkituki edessä, kardaanitunnelin tuet edessä ja takana, takakelkan tukihäkki sekä lisävahvikkeet C-pilarien ja katon yhtymäkohtiin).

Jo liikenteessä ollessaan Stageaa tuli "paranneltua" pienin muutoksin. Kesällä 2010 dynosta tuli lukemat 412hp ja 480Nm. Alustana oli RS*R coiloverit jo Suomeen tullessaan.

Sitten varsinaiseen asiaan: kevennyssuunnitelmia tehdessä lähtötilanne on hyvä ottaa ylös että näkee työn tuloksen. Maanantaina käytiin eräällä katsastuskonttorilla vaakojen kanssa kikkailemassa, ja samalla kokeiltiin Jeepaholics:n sivuilta löytynyttä mittauskeinoa auton korkeussuuntaisen painopisteen selvittämiseen (Linkki lähteeseen).


Tuloksia:

Ilman kuskia:
Kokonaispaino 1780kg
Painojakauma 52,8% etu, 47,2% taka

Pituussuuntainen painopiste 76mm akselien puolivälistä eteenpäin
Leveyssuuntainen painopiste tasan keskellä
Korkeussuuntainen painopiste 205mm maasta

Kaatumiskulmat:
Sivuille 77 astetta
Eteen 81 astetta
Taakse 82 astetta


Kuskin kanssa:
Kokonaispaino 1890kg
Painojakauma 52,9% etu, 47,1% taka

Pituussuuntainen painopiste 79mm akselien puolivälistä eteenpäin
Leveyssuuntainen painopiste 23mm pitkittäislinjasta oikealle
Korkeussuuntainen painopiste 268mm maasta

Kaatumiskulmat:
Vasemmalle 72 astetta, oikealle 73 astetta
Eteen 78 astetta
Taakse 79 astetta


Kaikki mitat mitattu ovet ja lasit kiinni.

Tuo pystysuuntainen painopiste herätti epäilyksiä, voiko olla noin matala. Mittauksen yhteydessä, tähän liittyen, ihmeteltiin myös että vaikka eturenkaiden tasoa nostettiin noin 70cm, taka-akselin paino ei muuttunut sanottavasti (itse asiassa jopa pieneni aavistuksen). Käsijarru ei ollut päällä ja vaihde oli vapaalla.

Mittauksen jälkeen auto ajettiin talliin ja sijoitettiin paikkaan josta sitä ei hetken mielijohteesta ajoon ota. Väliaikainen liikenteestäpoisto ja bonukset hyötykäyttöön nykyiseen käyttöautoon.

Nyt parina iltana olen rauhakseen ollut turailemassa sisustan irrotuksen parissa. Aloitin takaluukusta ja lähdin siitä etenemään kohti kojelautaa. Ensimmäisenä iltana pääsin takapenkkeihin asti. Seuraavana päivänä kävin punnitsemassa irrottamiani osia, ja saldo oli tuossa vaiheessa jo aavistuksen yli 72 kiloa. Alku sekin. :) Tänään purin ovipahvit, etupenkit ja muuta siltä suunnalta, katsotaan mitä vaaka sanoo niistä. Ovipahvit ei olleet ihan kevyimmästä päästä, ja henkilökohtaisesti eniten näistä kiinnostaa kuinka paljon kattokaiteet oikein painavat. Eivät ole heppoisia nekään.

Purettujen osien lista painoineen löytyy täältä: Painotaulukot Google Docs:ssa