Tämä on tarina siitä kun hulluksikin väitetty ajatus päätettiin tuoda käytäntöön. Hankitaan tuhat yksikköä valmistettu yli 1700-kiloinen farmariauto Japanista, ajetaan sillä käyttö- ja harrasteajot kolmen vuoden ajan ja päätetään sen jälkeen siirtää auto kokonaan radan puolelle. Kilvet hyllyyn, sisusta varastoon, painoa pois, turvahäkki sisään jne. Miksikö? Juuri siksi.
Tulipa vihdoin otettua vaihdelaatikko irti moottorista että päästiin toteamaan mahdolliset vauriot. Ja olihan niitä, enemmän kuin arveltiin. Stageassa on ns. vetävä kytkin jossa painelaakeri lukittuu paineasetelman tähtilevyn keskiössä olevaan lukkorenkaaseen. Tämä lukkorengas oli katkennut ja irronnut paikaltaan jonka myötä painelaakeri ei pysynyt tähtilevyssä kiinni asianmukaisesti. Tämä ei välttämättä olisi maailmaa kaatanut mutta lukkorengas oli lähtenyt seikkailemaan kytkimen sisään ja jäljistä päätellen eksynyt lopulta ulomman kytkinlevyn hampaiden ja keskiön väliin, jossa sillä on kehnonlaisesti tilaa majailla. Seurauksena yksi mutkalle taipunut kytkinlevy sekä lyttääntyneet keskiön hampaat. Sisemmässäkin kytkinlevyssä oli ylimääräisiä jälkiä mutta silmämääräisesti se on vielä suora. Nyt onkin sitten uuden kytkimen hankinta edessä. Varaosia tuohon kytkimeen toki saa mutta vaihdettavien osien lista vaikuttaa kasvavan suureksi, niin suureksi että mennään hyvän matkaa yli hinnan jonka tuosta Nismo Coppermix twinistä maksoin käytettynä. Kokonaan uutta kytkintä ei huvittaisi hankkia tähän yhteyteen kun monilevykytkimien hinnat pyörii pääsääntöisesti 1500-2000e tienoilla joten katse kohdistuu käytettyihin ehjiin kaksi- tai kolmelevyisiin.
Kun kori oli saatu helposti operoitavaan ja liikuteltavaan muotoon, oli hyvä alkaa tekemään pieniä muokkauksia. Koppa menee muutaman viikon päästä Uudenmaan Soodalle pohjan puhdistukseen, ja vastoin yleistä mielipidettä sieltä suositeltiin hiekkaa puhallusaineeksi soodan sijaan sen halvemman materiaalihinnan vuoksi. Monet ovat puhuneet ettei hiekka tepsisi pehmeään ruostesuojamassaan ja itsekin tässä uskossa olen ollut mutta olivat firmassa varmoja sen toimivuudesta. Toki sooda olisi hieman hellävaraisempi mutta kun hinta-arvioilla on eroa noin 100%, oli budjettirakentajan helppo tehdä päätös. Tässä puhallusta ja veronpalautuksia odotellessa koitetaan tehdä kaikkea muuta etukäteen suunniteltua ja vähän muutakin. Pohja pestiin alkuun painepesurilla tallin pihassa jotta isommat kurat saatiin pyöräkoteloista ja muista sokkeloista pois.
Päivitys: Koppa menee sittenkin soodapuhallukseen ja paikkakin vaihtuu. Uudemmassa postauksessa tästä lisää.
Peräkontti otettiin ensimmäisenä työn alle. Varapyöräkotelo sai lähteä ja kontin lattia korvataan alumiinipellillä pienen painonsäästön sekä etenkin perän alle saatavan lisätilan vuoksi. Pakoputken vaimennusta muutetaan talven aikana ja uusi customina tehtävä päätyvaimennin tullaan sijoittamaan pohjan alle poikittain, varmaan arvaattekin että Martelius on tämän takana. Runkoaisojen välissä oleva poikittainen kotelorakenne (jossa myös taka-apurungon taemmat kiinnikepultit ovat) oli keskeltä vain puolittainen ja varapyörän syvennyksen etureuna tavallaan kotelon sisässä. Päätimme tehdä tästä rakenteesta täyden kotelorakenteen varmistaaksemme ettei kori notku tästä kohtaa. Peltiähän tähän tietysti tarvittiin ja Oksan Antti, yksi Timeattack Unlimited -luokan kuljettajista, riensi apuun hankinta-asioissa. Muutamat neliöt peltiä sekä muuta metallitavaraa kotiutettiin ja alettiin Samin kanssa nikkaroida kotelon seiniä kokoon. Teimme Samin kanssa diilin "minä leikkaan, Sami liimaa" ja veikkaan että Samilla riittää liimattavaa talvi-illoille. :)
Tulevan turvamallin bensatankin sijoitusta olin pähkäillyt pitkään. Tahdoin sen apukuljettajan puolelle takapenkin tienoille kompensoimaan kuljettajan painoa ja ennen kaikkea painoksi ennemmin akselien väliin kuin taka-akselin takapuolelle. Vihikseltä sattui löytymään käytetty 12 gallonan JAZ turvatankki josta kaupat syntyi pikavauhdilla. Tätä tankkia takapenkille mallaillessa kävi jo hetken mielessä että tankki on liian leveä sopimaan runkopalkin ja kardaanin väliin. Ja tämä tankkikoko on lähes ainoa näinkin kapea, vielä kapeampi on ainoastaan 5 gallonan tankki joka on auttamattomasti alimittainen RB26-moottorin ruokahaluun nähden. Siispä tuon käsissä olevan tankin ja mittanauhan kanssa koria ihmettelemään, ja tankille lopulta löytyi passeli sijoituspaikka joka sitten merkittiin muitta mutkitta suoraan rälläkällä. Kun tähän saadaan kiinnitysraudat hankittua, päästään suunnittelemaan sääntöjenmukaista "savustuspönttöä" jolla tankki eristetään ohjaamosta.
Kun painoa yritetään saada alas, moni ylimääräiseksi koettu osa saa lähteä. Jo aiemmin kattopellin vahvikerangat on pistäneet silmään, auto kun on suunniteltu kestämään kattokuormia niin näitä rankoja oli katossa kaikkiaan seitsemän kappaletta. Nyt niitä on enää kolme joista kaksi on sen verran hyvin turvakaarien kattoputkien takana piilossa ettei niitä pääse nakertamaan pois. Takaosaan jätettiin yksi ranka pitämään kattoa suunnilleen muodossaan.
Nyt kun lyhyenpuoleinen ajokausi on takanapäin, on aika laittaa auto jälleen palikoiksi. Kytkinvian vuoksi vaihdelaatikko täytyy joka tapauksessa irrottaa moottorin perästä että kytkimeen pääsee käsiksi, ja tarkemmin ajateltuna nykyään on liki helpompi irrottaa kone laatikoineen sen sijaan että lähtisi tuota noin satakiloista askia painimaan irti auton alla kun autonosturia ei ole käytettävissä. Alkutalven ajatuksissa oli myös taka-apurungon puslien korvaaminen kovemmalla materiaalilla. Aloittelin purkua nappaamalla alkuperäisen bensatankin irti, jatkaen kohti takapyöräohjauksen ohjausvaihdetta. Pitkän mietinnän jälkeen päätin luopua takapyöräohjauksesta kun en ole saanut sitä toimimaan kunnolla. Vikakoodit valittavat milloin mistäkin asentoanturista eikä anturien uusiminenkaan ole tuottanut parempaa toiminnallisuutta. Ohjaus saa siis lähteä ja ohjausvaihde korvataan kiinteästi takakelkkaan kiinnitettävällä tangolla johon raidetangot kiinnitetään.
Seuraavaksi purkuvuorossa oli takapyörien ripustukset jotta aikanaan takakelkan pudottaminen sujuisi kevyempänä helpommin. Iskarit ja tukivarret irrotettiin, samoin vetoakselit sisäpäistään ja pian olikin olkavarret käsissä. Akselit irrotin navoistaan vasta kun olat oli irti autosta, helpompi näin tässä tapauksessa. Olat lähtevät hiekkapuhallukseen ja saavat sen jälkeen maalin pintaansa. Napalaakerit ovat hyvässä iskussa joten niitä ei tarvitse uusia tässä yhteydessä. Olkavarret ovat muuten alumiinia kuten Skyline GT-R:ssä, olennaisesti perinteisiä patarautaisia kevyemmät siis.
Neliveto-ohjauksen hydraulipumppu on sijoitettu kohtisuoraan takaperän yläpuolelle, huollettavuuden kannalta ehkä typerimpään kuviteltavissa olevaan paikkaan. Arvoin hetken missä järjestyksessä takakelkkaa kannattaisi lähteä purkamaan tästä johtuen sillä en tiennyt etukäteen miten pumppu on kiinnitetty. Oletin sen olevan kiinni auton pohjassa. Oletin väärin. Päätin ottaa takaperän ensin irti että pumppuun pääsisi käsiksi kun näin että sen letkuilla on kiinnikkeitä takakelkkaan. Vaan peräpä ei liikkunut tarpeeksi paljoa eteenpäin että sen takapään pinnapultit olisivat päässeet pois rei'istään. Miksikö liikevara loppui kesken? Koska hydraulipumppu on kiinni perän yläpinnassa (lisää tarvittavat kirosanat tähän). Ei muutakuin leuka rintaan, perä takaisin hollille ja kelkkaa irrottamaan. Eikä ne letkujen kiinnikkeet sitten hommaa haitanneetkaan, kelkkaa sai laskettua sopivasti että niihin pääsi käsiksi. Seuraavaksi kelkka lähtee hiekkapuhallukseen ja maalaukseen.
Viime perjantaina sitten suunnattiin Samin ja Lassin kanssa tallille jossa tarkoituksena oli aloitella moottori-vaihdelaatikkoyhdistelmän irrotusta rauhalliseen tahtiin muutaman oluen siivittämänä. Homma lähti rullaamaan mukavasti ja jossain kohtaa alkoi näyttää vahvasti siltä että kone nousee vielä saman illan aikana. Ja niinhän siinä kävi että neljän tunnin touhuamisen jälkeen oli koko orkesteri irti korista. Eipähän ollut pultit jumissa, kone kun ehti olla keulalla kokonaiset kaksi kuukautta ja viisi päivää.
Hyvin edistyvästä purkuvaiheesta sitten innostuttiin ja mieleen tuli tehdä se mitä mietin jo viime talvelle: pohjan pesu. Tämä autohan on ollut omistuksessani koko Suomessa oloajan ja teetin siihen täyden ruostesuojauksen syksyllä 2008. Silloin teko oli viisas ympärivuotisen liikennekäytön vuoksi mutta nykytarkoituksessa massaus on enemmän haitta kun hyöty. Painon lisäksi kaikki alustatyöt on tympeää hommaa kun massaa on aivan joka paikassa, pultit tahmaa kierteissään jne. Lisäksi tarkoitus on tehdä korisaumoihin vahvistushitsaukset kunhan kori saadaan puhtaaksi. Mikäs siinä sitten, purkaminenhan on aina kivaa ja kun paikalla oli vielä innokkaita apukäsiä (Sami, Lassi, Lemppa ja pari muutakin) niin työ sujui leppoisan vauhdikkaasti. Ohjaustehostimen osat poistettiin lopulliset ja ohjausvaihteeseen tehdään vielä tarvittavat muutostyöt myöhemmin. Sitten irrotettiin etupyörien ripustukset, etukelkka kallistuksenvakaajineen, kaikki konehuoneen irtoavat osat, bensa- ja jarrulinjat, käsijarrun vaijerit ja mitäs kaikkea siellä oli... Sisustan purku oli todella nopeaa hommaa kun ei siellä paljoa ylimääräistä enää ollutkaan. Yhdessä illassa autosta lähti käytännössä kaikki työkaluilla irtoava. Samalla tuli huomattua että turvakaaria tehdessä ei tullut huomioitua takaovien saranojen irrottamista B-pilareista, ylempi kylkiputki menee suoraan ylemmän saranan pulttien päältä eikä niihin käsiksi pääse. Saranat on onneksi myös oven päässä pulttikiinnityksellä joten ovet saatiin pois tieltä.
Pohjan puhdistusta varten auto täytyi saada korivartaaseen eli "grilliin". Lakesteelin Jarmolta löytyi grillin jalat lainaan ja eilen käytiin Samin kanssa puuhastelemassa kiinnikkeet joilla auto saatiin puskurien kiinnityspisteistä kiinni vartaan päihin ja keinumaan. Täysin purettu hylsy tuntuikin yllättävän kevyeltä, se nimittäin ripustettiin lopulta telineisiin kaksistaan (ja kumpikaan meistä ei ole mikään pattimies). Painopiste saatiin mukavasti kohdalleen ja pitihän tallilta lähtiessä jättää auto katolleen tallikavereiden ihmeteltäväksi. :)
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Stagean moottorihan on ollut koossa jo aikoja mutta vasta nyt saatiin valmiiksi uusin "how it's made"-video jonka kuvasimme keväällä yhdessä Markus Marteliuksen kanssa, aiheena moottorin sisuskalujen keraamipinnoitukset joilla parannetaan moottorin toimintaa ja hyötysuhdetta. Katsokaahan läpi, ennen kaikkea kaikki te joilla on talven mittaan moottoriremonttia ohjelmassa. ;)
Olen heinäkuusta asti kulkenut Vantaalta tallille Hyvinkäälle. Puitteet siellä on hyvin kohdallaan ja tallikaverit myös, mutta ajan myötä pitkähkö tallimatka alkoi tuntua raskaalta etenkin kun tallilla tuli ravattua loppukesän mittaan melko ahkerasti.
Lokakuun alkupuolella kaverini Teppo kertoi että heidän tallissaan on paikka vapautumassa ja kysyi josko sinne kiinnostaisi muuttaa. Tämä talli sijaitsee viihtyisällä Tattarinsuon teollisuusalueella Helsingissä josta kotiini on noin 8 kilometriä aiemman 50:n sijaan. Kun yksityiskohdat saatiin hiottua molempia osapuolia miellyttäväksi, oli päätös selvä: On tallimuuton aika, kolmas tälle vuodelle. Loka-marraskuun vaihteessa oli sitten aika pakata kamat Hyvinkäältä ja napata Stagea traileriin. Samalla kertaa kun kärryhommia oli tiedossa, sain sovittua mahdollisuuden auton punnitukselle jotta päästään katsomaan miten kevennysurakka on edennyt vai onko turvakaarista peräti tullut takapakkia.
Punnitus suoritettiin Tampereella samassa paikassa kuin alkutilannemittaus ettei vaakaeroistakaan pitäisi päästä spekuloimaan. Tämänhetkiset lukemat, auto suoraan Motoparkin jäljiltä ja tankissa 20 litraa bensaa:
-Kokonaispaino 1510kg (alkutilanteessa 1780kg) -Painosuhde etu/taka 55,0 / 45,0 % (alkutilanteessa 52,8 / 47,2 %) Painoa on siis hävinnyt 270 kiloa tähän mennessä. Turvakaaret tekivät
vähän takapakkia dieettiin mutta hyvällä mallilla mennään, vaikkakin
itse haaveilemaani 1500kg rajaa ei aivan rikottukaan. Ensi talvena
sitten... Vaakareissun jälkeen päästiin sitten asettumaan uuteen pilttuuseen. Jännä nähdä mitä talven mittaan tulee tehtyä, mietteissä muun muassa:
-kytkinongelman selvittäminen ja korjaaminen -Attesa-nelivedon ohjausyksikön päivittäminen -alkuperäisen bensatankin korvaaminen turvatankilla -bensalinjat ja pumppupuoli uusiksi -varapyöräkotelon poisto -ovien kevennys, lasien vaihto polykarbonaattiin -pakoputkiston muutoksia, tavoitteena varmasti 95dB melurajan alittava toteutus -alkuperäisen ohjaustehostimen poisto -takakelkan puslien korvaaminen alumiinisilla -lasikuituhommia (jos tekijä löytyy...)
