torstai 27. maaliskuuta 2014

Talven kuulumisia

Talven suunnitelmalistaus oli lähtökohtaisesti melko lyhyt tällä kertaa. Moottorivaurioiden korjaus, öljynkiertojärjestelmän muutos kuivasumppuun, kytkinongelman tutkiminen, takaperän lukon parantaminen, ohjaustehostin... Tallilla on ollut huomattavasti edellistalvea rauhallisempaa mutta jotain on silti käyty puuhastelemassa.

Takaperän alkuperäinen lukko on osoittautunut kyvyttömäksi hoitamaan toimiaan. Vajaa 200tkm mittarissa kertoo ettei osat voi aivan uutta vastaavassa kunnossa olla. Esijännityksen murtopito oli 35-40Nm joten jotain toimintaa perässä vielä on. Lukkopakka otettiin auki ja tutkittiin kitkalevyt ja muut osat. Levyt ovat kuluneet useamman sadasosamillin alkuperäisestä mitasta mutta toiminnallisuus on sinänsä edelleen olemassa, lukko vaan ei pidä tarpeeksi katuslikseille. Stagean alkuperäinen lukko on ns. ramppilukko jonka tasauspyörästön poskirattaissa on lovet ristitapin päille. Nämä lovet, kuten tapin päätkin, on muotoiltu vastaamaan toisiaan. Lukon aktivoituessa tapin päät kiilaavat poskirattaita hieman ulospäin toisistaan. Alkuperäisessä lukossa näiden lovien ramppikulmat ovat turhan jyrkät toimiakseen tehokkaasti ja oikealla herkkyydellä. Alla kolmannessa kuvassa näkyy kuva tapin päästä ja noista rampeista.




Pihinä ihmisenä katsoin ensimmäisenä aftermarket-perien hintatasoa jonka jälkeen totesin että yritetään ensin kehittää alkuperäistä jos se suinkin on mahdollista. Perusidea sinällään on simppeli: lovien kulmien muodostamista rampeista pitäisi saada loivemmat jotta tapin päät pystyisivät kiilaamaan niiden väliin pienemmällä voimalla ja näin aktivoitua lukon helpommin ja jouheammin. Sain pariltakin kanssaharrastajalta vinkkiä ottaa yhteyttä Voimansiirtopalvelu Särkikoskeen Ikaalisissa jonne soitinkin ja alusta asti oli selvää että tämä henkilö todella tietää mistä puhuu. Samalla varmuudella kävi nopeasti ilmi että Nissanin perän muokkaus on työlästä, kallista ja lopputulokseltaan epävarmaa. Tämä johtuu kuulemma tapin päiden muodosta: jos ne olisivat täysin pyöreät niin ongelmaa ei olisikaan, mutta viisteet jouduttaisiin ensin täytehitsaamaan jonka jälkeen ne pitäisi hioa pyöreäksi jne. Lausunto kuului "samaan hintaan ostat uuden Cuscon lukon". Muokkaamisesta luovuttiin samantien ja seuraava yhteydenotto oli Mamasanille jolla lukkoperätkin vaikoimasta löytyy. Olisin tahtonut takaperäksi torsen-tyyppisen lukon joka jakaisi voimaa takapyörien välillä "älykkäästi" kohdistamalla voiman pääasiassa sille pyörälle joka ei sudi. Quaife on yksi tämän lukkotyypin merkeistä mutta valitettavasti Stageaan sopivaa mallia ei löydetty. Lopulta tilaukseen lähti Cusco RS 1.5way/2way lukko joka on rakenteeltaan perinteinen ramppilukko mutta jonka esijännitys-, maksimilukko- yms. asetuksia pystyy muuttamaan.

Talven kylmyydessä mietteet eksyivät myös tarkenemisen puolelle. Stageassahan ei ole tällä hetkellä minkäänlaista ilmanvaihtoa ja voisi kuvitella että lämpimässä Suomen suvessa voi toisinaan tulla hiki kabiinissa ahkeroidessa. Kattoskuuppia alettiin pohtia köyhän miehen ilmastoinniksi ja Speedimportsin Janin kanssa asiasta juteltua paljastui että porvoolainen Valtonen Motorsport tekee näitä hiilikuidusta. Muutamaa päivää myöhemmin tämä olikin jo käsissä ja seuraavaksi lähdettiin kädet täristen leikkaamaan Stagean kattoa auki.



Sähköinen ohjaustehostin lainattiin tosiaan Opel Corsa C:stä, joka on hyvin yleinen tehostinmalli motorsportin puolelta. Se nostettiin mallilleen jo syksyllä ja jäikin niille sijoilleen tuolloin, nyt tätä on jatkettu vihdoin eteenpäin. Tehostinyksikkö tulee kiinnittää kohtalaisen järeästi paikalleen sillä oletettavasti yksikön "tehostetulla puolella" vallitsee suurehkot vääntövoimat auton ohjauslaitteille, eikä haluttu että tehostin alkaa itsekseen liikkumaan. Yksikkö kiinnitettiin turvakaarien kojelautaputkeen 3mm teräskulmilla.




Ratin kannatin haluttiin puolestaan tuoda mahdollisimman lähelle rattia jotta kääntäessä ei tulisi vääntäneeksi ohjausakselia. Laakerikaupasta löytyi SKF:n kannatinlaakeri sopivilla mitoilla ja sille lähdettiin tekemään tuentaa kojelautaputkeen. Kannattimen pystysuuntaisesta tuennasta oltiin huolissaan, mitään tehokasta tuentakeinoa kun ei keksitty. Lassi sitten teki U-muotoiset palikat "korokkeiksi" kannatintuille, keskimmäinen kojelautaputkesta ylöspäin ja laidat alaspäin. Näin saatiin kolmiomuoto jonka Sami hitsasi nippuun ja joka on varmasti tarpeeksi tukeva kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin. 




 Tuulilasi on ottanut ajan saatossa kipeää. Alunperin se on ollut halki jo tieliikenneajoilta eikä sen olot ole sittemmin parantuneet. Oikeastaan hitsaushommien tieltä se keksittiin irrottaa pois, ajatuksissa korvata se toisella ratkaisulla. Sääntökirja sallii 5mm polykarbonaatin käyttämisen tuulilasina ja sitä oltiinkin materiaaliksi valitsemassa jo painonsäästönkin vuoksi, kunnes asia otettiin Racecommo-Hessun kanssa puheeksi. Hän suositteli kääntymään Kuttilan Autolasin puoleen joka oli Commodoreen tehnyt lämmitettävän tuulilasin sopuhintaan. Tällä keinoin ei huurteenpoistoakaan tarvitsisi miettiä sen enempää. Todennäköisesti suunta kääntyykin kohti Kuttilaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ideoita, vinkkejä, kysymyksiä, haukkuja, tsemppausta, terveisiä? Rohkeasti tänne vaan. :)