Tämä on tarina siitä kun hulluksikin väitetty ajatus päätettiin tuoda käytäntöön. Hankitaan tuhat yksikköä valmistettu yli 1700-kiloinen farmariauto Japanista, ajetaan sillä käyttö- ja harrasteajot kolmen vuoden ajan ja päätetään sen jälkeen siirtää auto kokonaan radan puolelle. Kilvet hyllyyn, sisusta varastoon, painoa pois, turvahäkki sisään jne. Miksikö? Juuri siksi.
No niin, kesä oli ja meni... Kirjoittelu jäi nollille ja lähestulkoon samoin kävi projektille alkukesän osalta. Tehokas talven tallikausi vaati veronsa ja motivaatio alkoi rakoilla kevään tullen vaikka auto oli muutamia ongelmia lukuunottamatta valmiina ajoon. Tilannetta ei helpottanut päärahoittajan (allekirjoittaneen) heikentyneet sijoitusmahdollisuudet ja oltiin tilanteessa jossa auto oltaisiin saatu ajokuntoon mutta sillä ei olisi ollut varaa ajaa. Jälkeenpäin harmittaa kovasti että talven raataminen meni kauden osalta kokolailla hukkaan mutta näin vain toisinaan tapahtuu. Selittelyt sikseen, aletaan ottaa kalenteria ajan tasalle. Tampereen näyttelyn jälkeen pyöränripustukset viimeisteltiin Mamasanilta tulleilla takapään säädettävillä Hardrace camber-varsilla, samalla kertaa mukaan tarttui erä NGK-sytytystulppia. Tukivarsien asennuksen ja silmämääräisen säädön jälkeen auto ajettiin kärryyn ja otettiin suunnaksi Hyvinkää jossa Racecommo-projektin isänä tunnettu Mattilan Hessu sääti pyöränkulmat kohdilleen. Aurauskulmat säädettiin nollan tuntumaan ja camberia joka nurkkaan 3°, samalla tutustuttiin takapään "traction-varsien" säätämiseen ja sen vaikutukseen. Nopeasti ajateltuna näiden hienosäädöllä ei tuntuisi olevan merkitystä mutta ratkaisu löytyy takapyörän aurauskulman muutoksesta joustossa, joka tunnetaan etupään osalta termillä "bump-steer". Tämän ahaa-elämyksen saattelemana peräpäätä vuoroin kohotettiin keventäjällä, vuoroin roikuttiin kallistuksenvakaajasta kahteen pekkaan, ja lopulta nämä saatiin säädettyä siihen mittaan ettei ajokorkeus enää vaikuttanut takapyörien aurauskulmiin. Oppia ikä kaikki, taidettiin Hessun kanssa molemmat oppia uutta :) Iso kiitos vielä Mattilan pajalle avusta!
Kytkimen kanssa oli ilmennyt murheita. Viime kaudella hajonneen Nismo Coppermix twinin tilalle hankittiin käytettynä samanlaisen rakenteen omaava, joskin sintterilevyillä varustettu Nismo GMax twin. Tätä ei saatu kunnolla irrottamaan, poljin pohjassa kytkin luistaa. Vikaa alettiin paikantaa poissulkemalla ja ensimmäisenä tilattiin SpeedImportsilta korjaussarja kytkimen pääsylinteriin. Tällä ei ongelmasta päästy joten seuraavaksi hankittiin kokonaan uusi Nismon työsylinteri jonka hankkimisessa Tume autteli. Ei korjaantunut silläkään. Ulkomaisilta autofoorumeilta saatiin vihiä että joissain tilanteissa työsylinterin tappia on tarvinnut pidentää että kovempi sintterikytkin on alkanut toimia toivotusti. Tämäkin tehtiin, ei vaikutusta. Eri vaihtoehtoja käytiin läpi aina vääränkokoisesta painelaakerista taipuneeseen kytkinhaarukkaan, vesiperä iski kerta toisensa perään. Kokeiltiinpa myös vetää haarukkaa kuormaliinalla reilusti yli normaalin liikeradan ja kytkin saatiinkin tuolloin kokonaan irrottamaan, tosin tuolloin oli selvää ettei mikään tavanomainen työsylinteri riittäisi liikuttamaan haarukkaa kokeiltua määrää. Vian siis täytyi olla itse kytkimessä, vahvana veikkauksena kiero kytkinlevy. Laatikkoa ei kuitenkaan alettu tässä vaiheessa irrottamaan. Lakesteelilta tuli takaovien ikkunoiden karmit ja nämäkin "lasit" saatiin paikoilleen. Materiaalina käytettiin samaa 3mm polykarbonaattilevyä ja ne "tummennettiin" samaan tapaan takasivulasien kanssa, mustalla kontaktimuovilla. Niistä kun ei kuskin paikalta näkisi kuitenkaan mitään.
Pakoputken keskivaimentimen sijainti uuteen bensatankkiin nähden jäi mietityttämään aiemmin, putki kun kulkee suoraan tankin alta eikä bensatankin pohjaa ole erikseen suojattu. Kuuman pakoputken päälle solkenaan valuva bensiini ei kuulostanut kiehtovalta ajatukselta joten vaimentimen yläpintaan hitsattiin kiinnityskorvakkeet joihin kiinnitettiin alumiinipelti lämpösäteilyä pysäyttämään.
Salon
messuista on vasta juuri toivuttu ja nyt jo seuraavaa pukkaa! Tulevana
viikonloppuna 27.-28.04. SpeedWagon suuntaa Tampereelle Hot Rod & Rock Show
-autonäyttelyyn. Löydät meidät RADALLE.com-osastolta, tulehan
moikkaamaan! :)
Messuviikonlopun mittaan SpeedWagon-ständille pysähtyi puheille Salon Seudun Sanomien toimittaja. Tänään postiluukusta kolahti viime sunnuntain lehti ja mikäs se siellä!
Päivitetään taas pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut, niin paljon ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan. Eteenpäin on kyllä menty senkin edestä. Lakesteelillä muokkauksessa ollut suutintukki tuli laitosta ja työn jälki on jälleen kerran hatunnoston arvoista. Tukkiin sovitettiin vakio bensanpainesäätimen tilalle SpeedImportsilta tullut Boschin 3bar säädin sillä pidettiin todennäköisenä että alkuperäisen kanavakoko alkaa ahdistaa bensan paluuta. Säädin ei suuremman kokonsa vuoksi sopinut vakiopaikalle koska vedenlämpöanturit olivat tiellä, ja se päätettiinkin sijoittaa tukin sivuun. Boschissa kiinnitys tapahtuu kiinnityskorvilla ja itse linja tiivistyy O-renkaalla joten mittaan sorvattu holkki ja kiinnityspisteet juotettiin tukkiin. Tukista poistettiin alkuperäinen tulolinja, tukin takapää avattiin ja siihen hitsattiin JIC8-nippa uutta bensalinjaa varten. Tukin lisäksi Jarmo laittoi tukkoon etummaisen ahtimen imutorvessa olleen alkuperäisen bypass-letkun tulon näytöstyyliin, ainakin itseäni alkoi hitsisauman näkö hymyilyttää... :)
Mamasanilta tuli Hardrace tukivarsia jotka kiinniteltiin samointein paikalleen. Pyöränkulmat täytyy vielä käydä säädättämässä kun auton saa liikkumiskuntoon.
Päävirtakytkin löysi pitkällisen pähkäilyn tuloksena paikkansa kardaanitunnelin päältä käsijarrukahvan takaa. Tähän vielä vyöt kiinnitettynä ylettää mutta on siinä määrin pois tieltä ettei kädellä vahingossakaan sitä tönäise vaikka olisi ohjaamossa käsiä enemmänkin. Ulkolaukaisun vaijeri sijoitettiin hieman kyseenalaiseen paikkaan konepellin reunan ja tuulilasinpyyhkijän väliin, kyllä sen tuostakin pääsee tarvittaessa nykäisemään mutta parempi paikka on mietteillä, toistaiseksi nyt kuitenkin tuosta se paikkansa löysi.
Jo aikaisemmin oltiin mietitty mitä konehuoneen osia tarvitsee suojata renkaista lentävältä vedeltä, hiekalta yms. Vasemmalla ilmansuodattimet ja etenkin ilmamäärämittarit olivat vaaravyöhykkeellä, oikealla puolestaan sulake/releboxin avonainen pohja ja sen sisältämät sähköjohdot. Päädyttiin kyhäilemään näille alumiinipellistä suojat, kauniita niistä ei tullut mutta ulkonäkö ei vaikuta kierrosaikaan joten... :P
Mamasanilta mukaan tarttui eväät loppusuoralla olevan rakentamisen viimeistelyyn. Pakoputkisto sai uudet Vibrant tiivisteet, sähköpuoli sydämekseen Varley Redtop 25 -akun ja vaihdelaatikko jakolaatikoineen täytettiin Redlinen tuotteilla. Sehän on liki maahan laskemista vailla jo!
Eteen jo laitettiinkin hyllystä löytyneet 15mm pultattavat spacerit jotta rengas ei hiertäisi jarrulinjoja, ja taakse hankittiin Race Performancelta Eibachin 30mm vastaavat että pyörät saatiin pyörimään kaikissa tilanteissa. Kuten alkutalvesta kirjoittelin, Stagean takapyöräholveja ei ole suunniteltu sisältämään kovinkaan suuria/leveitä renkaita ja viime syksynä osumajälkiä oli jäänyt niin iskareihin kuin itse holveihinkin. Nyt renkaat tulee sopivasti ulos eikä osumisen vaaraa tällä setupilla ole, etenkin kun Samin kanssa avarrettiin talvella pyöräholvin kattoa.
Sitten auto vihdoin pukeilta pois ja kohti traileria, matka kohti Mäntsälää ja Lakesteelin päämajaa alkoi. Jarmo loihtii polykarbonaatti-ikkunoita varten tukikarmit rosterista sillä tällaisissa ovenkarmittomissa autoissa taipuisa lasi lepattaisi muuten miten sattuu. Stagea ensi kertaa ulkona joulukuun soodapuhalluskeikan jälkeen!
Tässä välissä DNSF:n oma hovigraafikko Sami H. otti ja loihti SpeedWagonille huipputyylikkään logon! Tätä sopii ylpeydellä esitellä Facebookissa, täällä blogissa (yläpalkkiin se heti vaihdettiinkin) ja tulevaisuudessa myös auton kyljissä tavalla tai toisella. :)
Seuraavaksi saapui SpeedImportsilta Fuelab bensansuodattimet jotka Jani toi henkilökohtaisesti käteen asti tietäen että kiirettä auton kanssa riittää. Ensiluokkaista palvelua!
Sitten tuli viikonloppu jonka kohdalla kalenterissa luki "Auto Saloon, Salo". Helmikuussa pidetyssä DNSF:n vuosikokouksella nostettiin esille ajatus osallistua toista kertaa järjestettävään autonäyttelyyn kerhona, ja innokkaina kerhoaktiiveina meidän koko kolmikko oli ideoimassa josko Stagean veisi sinne ja pinoaisi sitä viikonlopun messuolosuhteissa. Tuohon aikaan olettamus auton näyttelynhetkisestä työvaiheesta oli huomattavasti toteutunutta pessimistisempi ja arveltiin että koko viikonloppu täytyy käyttää hyödyksi jos mielii saada auton ajoon ennen juhannusta. Homma oli joka tapauksessa sovittu jo aiemmin ja kerhon puuhamies Marko oli ehtinyt mainostaa messujärjestäjän suuntaan jos vaikka minkälaista "työnäytöstä" joten pakkohan se oli jotain keksiä. Stagea lastattiin Lakesteelillä kärryyn ja vetoauto ahdettiin umpitäyteen messumattoja, työkaluvaunua, tunkkia ja vaikka mitä. Perjantaina keula kohti Saloa ja Stagea näyttelyhalliin.
Auto sijoitettiin pukeille mutta kokonaisen näköiseksi ennen messujen alkua. Kun näyttelyn ovet aukesivat, aloimme purkaa autoa hiljalleen osiin ja pian keula, puskurit, luukut, pyörät, ovet ja lokarit olikin irrotettu. Moni yleisöstä siinä kauhisteli että "meinaatteko saada sen nippuun messujen aikana", tietämättöminä siitä että riisuttu auto jossa muutamat asiat on mietitty nimenomaan huollettavuuden näkökulmasta on yllättävän nopeasti purettu ja koottu takaisin. Kyllä siinä pari edistyksen askeltakin saatiin (bensan hienosuodatin saatiin asennettua paikalleen, painepumpulle vedettyä yksi sähköjohto ja alustaa säädettiin matalammaksi) aikaiseksi mutta pääpiirteissään on myönnettävä että messuhumu vei voiton... Sunnuntaina kun pikku päänsäryssä aloimme Lassin ja Samin kanssa laittamaan autoa takaisin kokoon rauhalliseen tahtiin, puolisentoista tuntia myöhemmin auto olikin jo pyörillään siinä kunnossa kun se perjantaina halliin työnnettiin. Näyttelyviikonloppu oli kokonaisuutena mahtava ja erittäin onnistunut! Erinomaisen hyvän yleistunnelman lisäksi DNSF vielä kävi pokkaamassa toisen sijan "paras yhdistyosasto"-kilpailussa! Järjestäjistä ja puitteista ei olisi uskonut että tapahtumaa järjestetään vasta toista kertaa, kaikki toimi kuin junan vessa ja yleisöäkin oli mukavasti. Ja ne jatkobileet Tivolissa, huh... Ensi kertaa odottaen. :)
Salon messuilla ensiesityksensä sai myös kevättalven mittaan kaikessa hiljaisuudessa kuvaamamme timelapse-video. Yksinkertaistettuna kamera on sijoitettuna koko ajan samaan paikkaan tallissa ja se ottaa yhden kuvan minuutissa. Se on ollut helmikuun puolesta välistä lähtien päällä aina kun tallilla on oltu, ja viimeisenä iltana ennen messuja siihenastinen materiaali pyöräytettiin videomuotoon. Monenlaista on kevääseen mahtunut, katso itse.
Messuilla sama timelapse-meininki jatkui ja allaoleva tuotos on yhteenveto "kulisseista". Ääniraitaan keskittyminen on täysin katsojan omalla vastuulla, biisi kuvaa oivallisesti messuviikonlopun fiiliksiä. :)
