Kierroslukumittari löysi paikkansa vaihtovaloineen. Näiden lisäksi kuljettajan
infoksi on tulossa öljynpaineen varoitusvalo keskelle lähimmäksi, sekä vanhat
tutut TechEdge laajakaistamittari ja Blitz Racing Monitor. Kaikki saadaan
mahdutettua luettavaksi ratin kehän sisäpuolelta ilman että katsetta tarvitsee
leveyssuunnassa kääntää.
Tämä on tarina siitä kun hulluksikin väitetty ajatus päätettiin tuoda käytäntöön. Hankitaan tuhat yksikköä valmistettu yli 1700-kiloinen farmariauto Japanista, ajetaan sillä käyttö- ja harrasteajot kolmen vuoden ajan ja päätetään sen jälkeen siirtää auto kokonaan radan puolelle. Kilvet hyllyyn, sisusta varastoon, painoa pois, turvahäkki sisään jne. Miksikö? Juuri siksi.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Ajokautta kohti
Kevät etenee vauhdilla ja auto on alkavaa kautta ajatellen vielä vaiheessa. Moottori on lähes valmis mutta uuden öljypumpun ja sen letkujen sovittaminen on vielä aloittamatta. Virittäjät-sarjassa Mika Salonkin mainitsema takaperän pito-ongelma ollaan korjaamassa, etuvedon ohjaus menee uusiksi ja muuta pienempää on luvassa ennen ajokuntoon saamista.
Taannoiselta lomamatkalta tuliaisiksi tarttui parit osat Stageaa varten. Alkuperäinen mittaristo on tarkoitus jättää pois kokoonpanosta ja oikeastaan ainoa siitä tarvittava ominaisuus on kierroslukumittari, muut olennaiset tiedot on saatavilla jo aiemmin hankitun Blitz Racing Monitorin näytöltä. Kierrosulukumittariksi valikoitui isonäyttöinen Autometer Phantom-sarjan vaihtovalolla varustettu kello.
Lisäksi reissusta tarttui mukaan Fullrace ETS-Pro etuvedon ohjausyksikkö joka korvaa alkuperäisen ohjaimen täysin ja jonka myötä myös ABS-anturit voi poistaa lopullisesti. Laitteessa on oma G-anturinsa ja tämän lisäksi laite tarvitsee autolta vain kaasuläpän asentoanturin tiedon. Laite on läppärillä ohjelmoitavissa erilaisille perusasetuksille ja siinä on lisäksi mahdollisuus automaattiseen toimintaan sekä ajonaikaiseen säätöön etuvedon määrälle. Viimeisin ominaisuus on samanlainen joka autossa oli jo aiemmin Extreme TSC -ohjauslaitteen muodossa.
Eilen Mamasanin Mikko soitti ja kertoi että heillä odottaa nimelläni varustettu paketti. Takaperän pitolääkkeeksi hankittu Cusco RS 1.5way lukkoperä oli saapunut ja sen kävin hakemassa samantien. Öljyksi takaperään valittiin Redline 75W90NS. Uudet SKF laakerit perään hain Etrasta.
EDIT: Öljyvalinnassa kävi itsellä ajatusvirhe, kuvassa näkyvä Redlinen NS-öljy ei sovellu kitkatoimiselle lukkoperälle jollainen Cusco on. Onneksi Mamasanin Jussi oli hereillä ja soitteli asiasta perään ja opasti öljyvalinnassa, ja toimitti vieläpä oikeat öljyt samana iltana suoraan tallille. Palvelu kohdallaan!
EDIT: Öljyvalinnassa kävi itsellä ajatusvirhe, kuvassa näkyvä Redlinen NS-öljy ei sovellu kitkatoimiselle lukkoperälle jollainen Cusco on. Onneksi Mamasanin Jussi oli hereillä ja soitteli asiasta perään ja opasti öljyvalinnassa, ja toimitti vieläpä oikeat öljyt samana iltana suoraan tallille. Palvelu kohdallaan!
Samalla asiointikierrokselta sain Porvoosta tiedon muokkauksessa olleiden moottorin osien valmistumisesta ja suuntasin seuraavaksi Valtonen Motorsportille. Öljypohjan etuosan "kaivoa" oli kavennettu jotta öljy kerääntyisi tehokkaasti yksittäiselle alueelle, sekä tehty imukanavat öljypohjan tyhjennystä varten. Kolmas imukanava sijoitetaan myöhemmin sylinterikannen takaosaan. Samalla alkuperäisen öljypumpun runko-osaan oli lisätty huohottimeksi tuleva liitäntä vanhaan imukanavaan ja moottorin päähihnapyörään oli muokattu vetoratas öljypumpulle. Komeaa jälkeä! Samalla reissulla SpeedImportsin Janilta lähti mukaan toisen etuvetoakselin suojakumi, alkuperäinen kun meni loppukesästä päreiksi.
Kaikkien näiden uusien osien kanssa ei malttanut olla menemättä Lassin kanssa tallille touhuamaan. Perä otettiin ensimmäisenä työn alle ja illan päätteeksi paketti oli nipussa, valmiina autoon kiinnittämistä varten. Ennen tasauspyörästön kiinnittämistä perän kuorista poistettiin kiinnikekorva joka oli alunperin ollut etuvedon hydraulipumpun kiinnitystä varten, tätä korvaa ei enää tarvita ja sen olemassaolo haittasi perän nopeaa irrotusta ja kiinnitystä autoon joten poisto oli helposti perusteltavissa.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Talven kuulumisia
Talven suunnitelmalistaus oli lähtökohtaisesti melko lyhyt tällä kertaa. Moottorivaurioiden korjaus, öljynkiertojärjestelmän muutos kuivasumppuun, kytkinongelman tutkiminen, takaperän lukon parantaminen, ohjaustehostin... Tallilla on ollut huomattavasti edellistalvea rauhallisempaa mutta jotain on silti käyty puuhastelemassa.
Takaperän alkuperäinen lukko on osoittautunut kyvyttömäksi hoitamaan toimiaan. Vajaa 200tkm mittarissa kertoo ettei osat voi aivan uutta vastaavassa kunnossa olla. Esijännityksen murtopito oli 35-40Nm joten jotain toimintaa perässä vielä on. Lukkopakka otettiin auki ja tutkittiin kitkalevyt ja muut osat. Levyt ovat kuluneet useamman sadasosamillin alkuperäisestä mitasta mutta toiminnallisuus on sinänsä edelleen olemassa, lukko vaan ei pidä tarpeeksi katuslikseille. Stagean alkuperäinen lukko on ns. ramppilukko jonka tasauspyörästön poskirattaissa on lovet ristitapin päille. Nämä lovet, kuten tapin päätkin, on muotoiltu vastaamaan toisiaan. Lukon aktivoituessa tapin päät kiilaavat poskirattaita hieman ulospäin toisistaan. Alkuperäisessä lukossa näiden lovien ramppikulmat ovat turhan jyrkät toimiakseen tehokkaasti ja oikealla herkkyydellä. Alla kolmannessa kuvassa näkyy kuva tapin päästä ja noista rampeista.
Pihinä ihmisenä katsoin ensimmäisenä aftermarket-perien hintatasoa jonka jälkeen totesin että yritetään ensin kehittää alkuperäistä jos se suinkin on mahdollista. Perusidea sinällään on simppeli: lovien kulmien muodostamista rampeista pitäisi saada loivemmat jotta tapin päät pystyisivät kiilaamaan niiden väliin pienemmällä voimalla ja näin aktivoitua lukon helpommin ja jouheammin. Sain pariltakin kanssaharrastajalta vinkkiä ottaa yhteyttä Voimansiirtopalvelu Särkikoskeen Ikaalisissa jonne soitinkin ja alusta asti oli selvää että tämä henkilö todella tietää mistä puhuu. Samalla varmuudella kävi nopeasti ilmi että Nissanin perän muokkaus on työlästä, kallista ja lopputulokseltaan epävarmaa. Tämä johtuu kuulemma tapin päiden muodosta: jos ne olisivat täysin pyöreät niin ongelmaa ei olisikaan, mutta viisteet jouduttaisiin ensin täytehitsaamaan jonka jälkeen ne pitäisi hioa pyöreäksi jne. Lausunto kuului "samaan hintaan ostat uuden Cuscon lukon". Muokkaamisesta luovuttiin samantien ja seuraava yhteydenotto oli Mamasanille jolla lukkoperätkin vaikoimasta löytyy. Olisin tahtonut takaperäksi torsen-tyyppisen lukon joka jakaisi voimaa takapyörien välillä "älykkäästi" kohdistamalla voiman pääasiassa sille pyörälle joka ei sudi. Quaife on yksi tämän lukkotyypin merkeistä mutta valitettavasti Stageaan sopivaa mallia ei löydetty. Lopulta tilaukseen lähti Cusco RS 1.5way/2way lukko joka on rakenteeltaan perinteinen ramppilukko mutta jonka esijännitys-, maksimilukko- yms. asetuksia pystyy muuttamaan.
Talven kylmyydessä mietteet eksyivät myös tarkenemisen puolelle. Stageassahan ei ole tällä hetkellä minkäänlaista ilmanvaihtoa ja voisi kuvitella että lämpimässä Suomen suvessa voi toisinaan tulla hiki kabiinissa ahkeroidessa. Kattoskuuppia alettiin pohtia köyhän miehen ilmastoinniksi ja Speedimportsin Janin kanssa asiasta juteltua paljastui että porvoolainen Valtonen Motorsport tekee näitä hiilikuidusta. Muutamaa päivää myöhemmin tämä olikin jo käsissä ja seuraavaksi lähdettiin kädet täristen leikkaamaan Stagean kattoa auki.
Sähköinen ohjaustehostin lainattiin tosiaan Opel Corsa C:stä, joka on hyvin yleinen tehostinmalli motorsportin puolelta. Se nostettiin mallilleen jo syksyllä ja jäikin niille sijoilleen tuolloin, nyt tätä on jatkettu vihdoin eteenpäin. Tehostinyksikkö tulee kiinnittää kohtalaisen järeästi paikalleen sillä oletettavasti yksikön "tehostetulla puolella" vallitsee suurehkot vääntövoimat auton ohjauslaitteille, eikä haluttu että tehostin alkaa itsekseen liikkumaan. Yksikkö kiinnitettiin turvakaarien kojelautaputkeen 3mm teräskulmilla.
Ratin kannatin haluttiin puolestaan tuoda mahdollisimman lähelle rattia jotta kääntäessä ei tulisi vääntäneeksi ohjausakselia. Laakerikaupasta löytyi SKF:n kannatinlaakeri sopivilla mitoilla ja sille lähdettiin tekemään tuentaa kojelautaputkeen. Kannattimen pystysuuntaisesta tuennasta oltiin huolissaan, mitään tehokasta tuentakeinoa kun ei keksitty. Lassi sitten teki U-muotoiset palikat "korokkeiksi" kannatintuille, keskimmäinen kojelautaputkesta ylöspäin ja laidat alaspäin. Näin saatiin kolmiomuoto jonka Sami hitsasi nippuun ja joka on varmasti tarpeeksi tukeva kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin.
Takaperän alkuperäinen lukko on osoittautunut kyvyttömäksi hoitamaan toimiaan. Vajaa 200tkm mittarissa kertoo ettei osat voi aivan uutta vastaavassa kunnossa olla. Esijännityksen murtopito oli 35-40Nm joten jotain toimintaa perässä vielä on. Lukkopakka otettiin auki ja tutkittiin kitkalevyt ja muut osat. Levyt ovat kuluneet useamman sadasosamillin alkuperäisestä mitasta mutta toiminnallisuus on sinänsä edelleen olemassa, lukko vaan ei pidä tarpeeksi katuslikseille. Stagean alkuperäinen lukko on ns. ramppilukko jonka tasauspyörästön poskirattaissa on lovet ristitapin päille. Nämä lovet, kuten tapin päätkin, on muotoiltu vastaamaan toisiaan. Lukon aktivoituessa tapin päät kiilaavat poskirattaita hieman ulospäin toisistaan. Alkuperäisessä lukossa näiden lovien ramppikulmat ovat turhan jyrkät toimiakseen tehokkaasti ja oikealla herkkyydellä. Alla kolmannessa kuvassa näkyy kuva tapin päästä ja noista rampeista.
Pihinä ihmisenä katsoin ensimmäisenä aftermarket-perien hintatasoa jonka jälkeen totesin että yritetään ensin kehittää alkuperäistä jos se suinkin on mahdollista. Perusidea sinällään on simppeli: lovien kulmien muodostamista rampeista pitäisi saada loivemmat jotta tapin päät pystyisivät kiilaamaan niiden väliin pienemmällä voimalla ja näin aktivoitua lukon helpommin ja jouheammin. Sain pariltakin kanssaharrastajalta vinkkiä ottaa yhteyttä Voimansiirtopalvelu Särkikoskeen Ikaalisissa jonne soitinkin ja alusta asti oli selvää että tämä henkilö todella tietää mistä puhuu. Samalla varmuudella kävi nopeasti ilmi että Nissanin perän muokkaus on työlästä, kallista ja lopputulokseltaan epävarmaa. Tämä johtuu kuulemma tapin päiden muodosta: jos ne olisivat täysin pyöreät niin ongelmaa ei olisikaan, mutta viisteet jouduttaisiin ensin täytehitsaamaan jonka jälkeen ne pitäisi hioa pyöreäksi jne. Lausunto kuului "samaan hintaan ostat uuden Cuscon lukon". Muokkaamisesta luovuttiin samantien ja seuraava yhteydenotto oli Mamasanille jolla lukkoperätkin vaikoimasta löytyy. Olisin tahtonut takaperäksi torsen-tyyppisen lukon joka jakaisi voimaa takapyörien välillä "älykkäästi" kohdistamalla voiman pääasiassa sille pyörälle joka ei sudi. Quaife on yksi tämän lukkotyypin merkeistä mutta valitettavasti Stageaan sopivaa mallia ei löydetty. Lopulta tilaukseen lähti Cusco RS 1.5way/2way lukko joka on rakenteeltaan perinteinen ramppilukko mutta jonka esijännitys-, maksimilukko- yms. asetuksia pystyy muuttamaan.
Talven kylmyydessä mietteet eksyivät myös tarkenemisen puolelle. Stageassahan ei ole tällä hetkellä minkäänlaista ilmanvaihtoa ja voisi kuvitella että lämpimässä Suomen suvessa voi toisinaan tulla hiki kabiinissa ahkeroidessa. Kattoskuuppia alettiin pohtia köyhän miehen ilmastoinniksi ja Speedimportsin Janin kanssa asiasta juteltua paljastui että porvoolainen Valtonen Motorsport tekee näitä hiilikuidusta. Muutamaa päivää myöhemmin tämä olikin jo käsissä ja seuraavaksi lähdettiin kädet täristen leikkaamaan Stagean kattoa auki.
Sähköinen ohjaustehostin lainattiin tosiaan Opel Corsa C:stä, joka on hyvin yleinen tehostinmalli motorsportin puolelta. Se nostettiin mallilleen jo syksyllä ja jäikin niille sijoilleen tuolloin, nyt tätä on jatkettu vihdoin eteenpäin. Tehostinyksikkö tulee kiinnittää kohtalaisen järeästi paikalleen sillä oletettavasti yksikön "tehostetulla puolella" vallitsee suurehkot vääntövoimat auton ohjauslaitteille, eikä haluttu että tehostin alkaa itsekseen liikkumaan. Yksikkö kiinnitettiin turvakaarien kojelautaputkeen 3mm teräskulmilla.
Ratin kannatin haluttiin puolestaan tuoda mahdollisimman lähelle rattia jotta kääntäessä ei tulisi vääntäneeksi ohjausakselia. Laakerikaupasta löytyi SKF:n kannatinlaakeri sopivilla mitoilla ja sille lähdettiin tekemään tuentaa kojelautaputkeen. Kannattimen pystysuuntaisesta tuennasta oltiin huolissaan, mitään tehokasta tuentakeinoa kun ei keksitty. Lassi sitten teki U-muotoiset palikat "korokkeiksi" kannatintuille, keskimmäinen kojelautaputkesta ylöspäin ja laidat alaspäin. Näin saatiin kolmiomuoto jonka Sami hitsasi nippuun ja joka on varmasti tarpeeksi tukeva kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin.
Tuulilasi on ottanut ajan saatossa kipeää. Alunperin se on ollut halki jo tieliikenneajoilta eikä sen olot ole sittemmin parantuneet. Oikeastaan hitsaushommien tieltä se keksittiin irrottaa pois, ajatuksissa korvata se toisella ratkaisulla. Sääntökirja sallii 5mm polykarbonaatin käyttämisen tuulilasina ja sitä oltiinkin materiaaliksi valitsemassa jo painonsäästönkin vuoksi, kunnes asia otettiin Racecommo-Hessun kanssa puheeksi. Hän suositteli kääntymään Kuttilan Autolasin puoleen joka oli Commodoreen tehnyt lämmitettävän tuulilasin sopuhintaan. Tällä keinoin ei huurteenpoistoakaan tarvitsisi miettiä sen enempää. Todennäköisesti suunta kääntyykin kohti Kuttilaa.
tiistai 25. helmikuuta 2014
SpeedWagon telkkariin!
Pitkä hyssyttelykausi on takana ja asia vihdoin julkinen: SpeedWagonia pääsee kevään mittaan ihmettelemään ihan kotisohvalta käsin! Etenkin autoharrastajien keskuudessa laajasti keskustelua aikaansaanut TV-ohjelma Virittäjät palaa ruutuun neloskauden merkeissä 11. maaliskuuta alkaen ja siellä olemme mekin. Itse joutunen hankkimaan MTV Max -kanavan ettei omat pölinät mene ohi... :)
http://www.mtv.fi/ohjelmat.shtml/kotimaiset/virittajat/kilpailijat/1865048/tomi-saarinen-34
http://www.mtv.fi/ohjelmat.shtml/kotimaiset/virittajat/kilpailijat/1865048/tomi-saarinen-34
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Talvikauden projektisuunnittelua
Moottorin kunnostaminen ja kehitys on jo hyvällä mallilla vaikkei lumi ole vielä maahan ehtinyt. Kampiakseliehdokas käytiin kotiuttamassa Loviisasta TimeAttack-kuski Mikun tallilta ja se osoittautui Tammer Dieselin tekemissä mittauksissa priimaksi. Samalla kertaa Tammer Diesel mittasi ja koneisti lämpöä saaneet kiertokanget, kankien silmät ovat nyt jälleen pyöreät ja mitassaan. ACL laakerit, Cometicin tiivisteet ja uudet ARP kiertokangen pultit haettiin tuttuun tapaan Speedimportsilta.
Porvoossa on tullut käytyä nyt useammankin kerran niin Speedimportsin kuin Valtonen Motorsportin luona. Muuten mukavia vierailuja, pirun kalliita vaan... :) Pitkän pohtimisen ja edellämainittujen tahojen konsultaation tuloksena moottorin öljypuolen sävelet ovat nyt selvillä: jatkossa öljy kiertää ulkoisella pumpulla, toisin sanoen talven aikana moottori muutetaan kuivasumpuksi. Valtonen löysi tallin nurkasta tähän lähes valmiin kokonaisuuden joka koostuu Auto Verdin 3-imuisesta öljypumpusta, Pacen säiliöstä (joka on Valtosen toimesta suurennettu) sekä raskaasti modifioidusta Mersun öljynsuodatinjalasta. Tällä hetkellä venttiilikopat, vanha öljypumpun runko ja öljypohja on muokattavana Porvoossa. Samalla kertaa Speedimportsin Jani tekee uudelle öljypumpulle jalan lohkon kylkeen paikalle jossa ilmastoinnin kompressori on aiemmin ollut, ja sovittaa pumpun vetorattaan ATI dampperi-hihnapyörään ohjaustehostimen hihnapyörän tilalle.
Koko kesän murheena ollut kytkin on nyt ollut tarkemmassa tutkinnassa. Mitoitusvika sieltä löytyi, ulompi kytkinlevy irrottaa kyllä mutta sisempi ei. Parhaillaan on mietinnässä miten vian parhaiten korjaisi, suunnitelmissa on ollut siirtyä Tiltonin kytkimeen mutta sen muutostyöt ovat siinä määrin kalliit että yritetään selvitä nykyisillä vielä ensi kesä.
Korin osalta talven muutokset jäävät vähiin, suuret työt tehtiin viime talvena ja edellämainittu muutostyö osineen nielee siinä määrin varantoja että jostain täytyy säästää. Takaperä on kuitenkin irrotettu huoltotoimenpiteitä varten, tavoitteena saada alkuperäinen kitkalukko pitämään nykyistä paremmin. Ohjauslaitteet on myös otettu työn alle Samin ja Lassin kanssa, aikaisemmin mainittu Opel Corsan sähkötehostettu ohjauspylväs hakee paikkaansa Stagean ohjaamossa ja mitoitus ei sittenkään näytä olevan suuremmin pielessä. Toki molempia päätyakseleita joudutaan muokkaamaan kun ei saksalaiset käytä samoja akselikokoja kuin japanilaiset. :) Alkuperäisestä ohjausakselista otetaan molemmat päädyt ja sovitetaan ne yhteen uuden pylvään kanssa. Muutoksen myötä akselin saa tulemaan kuljettajaa kohti hieman eri kulmassa, kiitos Opelin pylvään "tilttimekanismin". Jo aiemmin on tullut mietittyä miten akselin saisi lähemmäs vaakatasoa ja tässä se näppärästi toteutuu. Viiksien ja virtalukon sähköt tarvitsee tehdä talven aikana uusiksi, niille kun ei enää paikkaa ohjauspylväässä ole.
Porvoossa on tullut käytyä nyt useammankin kerran niin Speedimportsin kuin Valtonen Motorsportin luona. Muuten mukavia vierailuja, pirun kalliita vaan... :) Pitkän pohtimisen ja edellämainittujen tahojen konsultaation tuloksena moottorin öljypuolen sävelet ovat nyt selvillä: jatkossa öljy kiertää ulkoisella pumpulla, toisin sanoen talven aikana moottori muutetaan kuivasumpuksi. Valtonen löysi tallin nurkasta tähän lähes valmiin kokonaisuuden joka koostuu Auto Verdin 3-imuisesta öljypumpusta, Pacen säiliöstä (joka on Valtosen toimesta suurennettu) sekä raskaasti modifioidusta Mersun öljynsuodatinjalasta. Tällä hetkellä venttiilikopat, vanha öljypumpun runko ja öljypohja on muokattavana Porvoossa. Samalla kertaa Speedimportsin Jani tekee uudelle öljypumpulle jalan lohkon kylkeen paikalle jossa ilmastoinnin kompressori on aiemmin ollut, ja sovittaa pumpun vetorattaan ATI dampperi-hihnapyörään ohjaustehostimen hihnapyörän tilalle.
Koko kesän murheena ollut kytkin on nyt ollut tarkemmassa tutkinnassa. Mitoitusvika sieltä löytyi, ulompi kytkinlevy irrottaa kyllä mutta sisempi ei. Parhaillaan on mietinnässä miten vian parhaiten korjaisi, suunnitelmissa on ollut siirtyä Tiltonin kytkimeen mutta sen muutostyöt ovat siinä määrin kalliit että yritetään selvitä nykyisillä vielä ensi kesä.
Korin osalta talven muutokset jäävät vähiin, suuret työt tehtiin viime talvena ja edellämainittu muutostyö osineen nielee siinä määrin varantoja että jostain täytyy säästää. Takaperä on kuitenkin irrotettu huoltotoimenpiteitä varten, tavoitteena saada alkuperäinen kitkalukko pitämään nykyistä paremmin. Ohjauslaitteet on myös otettu työn alle Samin ja Lassin kanssa, aikaisemmin mainittu Opel Corsan sähkötehostettu ohjauspylväs hakee paikkaansa Stagean ohjaamossa ja mitoitus ei sittenkään näytä olevan suuremmin pielessä. Toki molempia päätyakseleita joudutaan muokkaamaan kun ei saksalaiset käytä samoja akselikokoja kuin japanilaiset. :) Alkuperäisestä ohjausakselista otetaan molemmat päädyt ja sovitetaan ne yhteen uuden pylvään kanssa. Muutoksen myötä akselin saa tulemaan kuljettajaa kohti hieman eri kulmassa, kiitos Opelin pylvään "tilttimekanismin". Jo aiemmin on tullut mietittyä miten akselin saisi lähemmäs vaakatasoa ja tässä se näppärästi toteutuu. Viiksien ja virtalukon sähköt tarvitsee tehdä talven aikana uusiksi, niille kun ei enää paikkaa ohjauspylväässä ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

























