Viikonloppuun valmistautumista

Turvakaariputket saa odottaa talven tuloa, tässä pitäisi vielä ajaa ennenkuin talviteloille päästään.

Kuten aiemmin mainitsin, tulevana lauantaina on suuntana Radalle.com Finals Ahvenistolla. Reissun luonne on kuitenkin vähän muuttunut: alunperin aioin lähteä vapaavuoroilla kokeilemaan miten pelkäämäni rata taipuu kevennetyllä versiolla kun täysipainoisena auto tuntui järjettömän kankealta, kuin norsulla olisi ajanut (mistäköhän johtuu). Laukkasen Teppo, kaverini järjestävästä organisaatiosta, kuitenkin ilmoitti vajaa viikko sitten että hän on ilmoittanut minut ajamaan Timeattackin Club-luokassa ja että kieltäytyminen ei vaan käy. Eihän sille sitten mitään mahda, mentävä on. :P  

Viikonlopun reissun jälkeen on taas tullut touhuttua tallilla muutamana iltana, ei mitään mullistavaa mutta jotain kuitenkin. Takapuskuri purettiin talliapuri Villen kanssa irti (hitto että olikin hankalasti kiinni), tarpeettomaksi katsottuja osia otettiin pois välistä ja koottiin takaisin. Tyypillistä Stageassa näyttää olevan se että kaikki osat on kiinni aivan järjettömän suurella määrällä kiinnikkeitä. Ruuveja, klipsejä, lisää ruuveja, koristelistaa toisen päällä, vielä lisää ruuveja jne. Paljon vähemmälläkin osat mukana kulkee, näin päättelimme.
 

  
Parina iltana on tullut touhuttua ohjaamon sähköjen kanssa, alkuperäistä johtosarjaa on joka paikassa ällistyttäviä määriä ja ylimääräisistä halusin eroon ensisijaisesti tilan selkeyden vuoksi, vaikka toki siinä painoakin samalla lähtee. Merkittävä osa näiden johtojen operoimista sähkölaitteista on hytistä poistunut lopullisesti joten ei johtojakaan enää tarvitse. Takaovien, lämmityslaitteen ohjainten, anturien ja puhaltimen, mankan, lisämittareiden ja monien muiden laitteiden johdot saivat kyytiä. En kuitenkaan tehnyt asioita aivan niin kuin osa lukijoista tällä hetkellä kauhistelee, vaan purin jokaisen sarjan kuoristaan ja varmistin että ne johdot jotka ovat olleet yhdessä laitetaan myös yhteen, ja tietenkin irralliset irralleen. Tämä siksi että kun näiden liittimien ollessa johdoissaan mutta irrotettuna laitteista auto on toiminut normaalisti, on odotettavissa että se toimii vastaavasti myös typistyksen jälkeen. Mahdolliset liittämistä vaativat johdot juotettiin yhteen ja suojattiin, yksinäiset johdot suojattiin yksi kerrallaan. Melkoinen piikkisika typistyspaikasta tuli mutta nyt ei pitäisi elektronien hyppiä vääriin paikkoihin. 

Lopuksi koko hässäkkä huolella nippuun ettei heilu ympäri autoa. Mittareita varten jätin tupakansytyttimen johdot pätkimättä, ja hätävilkun katkaisijasta selvitin mitkä johdot tarvitsee laittaa yhteen että normaalit vilkut toimii myös ilman katkaisijaa. Kaksi sulaketta siihen meni kun on sähköhommien mestari asialla. :) Nissanissa (kuten myös Toyotassa, Granviasta opittuna) suuntavilkut nimittäin lakkaavat toimimasta jos hätävilkun katkaisijan irrottaa.

Ai niin, Driftworksilta tilaamani Skylinen apukuskin penkinkiskot (bolt-on, kerrankin) tulivat myös ja Jukalta liikeni toinenkin penkki lainaan, joten nyt on kartturillekin mahdollisuus osallistua. Arvi kävi jälleen hitsilaitteiden kanssa piipahtamassa ja nyt on apukuskinkin vöille kunnon kiinnikkeet. Penkki toki heivataan ulos tuvasta painoa tuomasta tarpeen mukaan.

Lauantaita odottaessa. :)

Lauantaipäivä laitilalaisittain

Perjantai-iltana lähdin suoraan töistä kiskomaan Stageaa kohti Laitilaa. Viikonlopun ohjelmana oli tehdä turvakaariputket ohjaamoon, ja kaverini Markus Martelius oli luvannut auttaa tässä.

Marteliuksella on laitteet muokata myös turvakaarimääritysten alaisia putkia, heidän toimensa ei rajoitu pelkkiin pakoputkiin vaikka siltä saralta onkin suurin maine tullut. Tehtävänämme oli Stagean turvakaarien valmistamisen ohella esitellä muillekin miten vaivattomasti kehikon taivutusta vaativat putket pystytään tekemään siten ettei kulmia ja pituuksia tarvitse laskea päässä vaan teknologia hoitaa sen puolen, ja että putket kulkevat mahdollisimman läheltä auton korirakenteita ilman että ne ovat näkökentän ja autoon kulkemisen tiellä.

Illan jo pimennyttyä kaartelin Marteliuksen pihaan, Stagea purettiin kärrystä ja ajettiin sisälle valmiiksi lauantaiaamua varten. Sen jälkeen Markuksen kämpille vieraanvaraiseen sohvamajoitukseen (kiitos vielä tästä).

Lauantaiaamuna yhdeksän jälkeen hallille ja hommiin. Ensimmäisenä hahmoteltiin pääkaaren paikka pituussuunnassa jonka jälkeen tästä kohdasta otettiin mitta lattiasta siihen korkeuteen jossa B-pilari alkaa taipua sisäänpäin. Pääkaari sijoittuu Stageassa noin 15cm B-pilarista taaksepäin, tämä johtuu lyhyistä etuovista ja neliovisesta korista ylipäätään. Edellämainitun korkeusmitan perusteella otettiin pätkä 45mm huonekaluputkea joka tuettiin käsillä olevia lankunpätkiä ja ilmastointiteippiä hyödyntäen oveen. Vatupassilla varmistuttiin että putki on pystysuorassa, sitten uusi mittaus tämän putken päästä kattoon niille seuduille missä haluttiin tulevan pääkaaren kulkevan. Jälleen pätkä putkea sekä teippiä ja muuta tarvittavaa kiinniketavaraa, ja vatupassilla tämäkin linjaan. Emmehän halua että pääkaaressa on kiertymää, vaikka tämä onkin mahdollista laskentakaavoissa "nollata" myöhemmässä vaiheessa ennen lopullisen pääkaaren tekoa. Samat kuviot tehtiin tietenkin auton molemmille sivuille, ja kun nämä oltiin hepattu yhtenäisiksi, mitattiin vaakaosuuden mitta ja sovitettiin määrämittainen putki paikoilleen. Parit heppailut vielä yhdistämään vaakaputki pystyputkiin, ja pääkaaren malli olikin valmis. Tähän ei saatu kulumaan tuntiakaan.
 

  
Seuraavaksi tämä malli otettiin autosta ulos ja vietiin mittapöydälle. Mittalaitteella käydään läpi mallin olennaiset mittakohdat ja niiden perusteella tietokone laskee putkien keskinäiset kulmat sekä suorien osuuksien pituudet. Nämä mitat kun syöttää suureen CNC-putkentaivuttimeen ja lykkää oikeanmittaisen pätkän putkea koneeseen, pari napinpainallusta myöhemmin meillä oli täysin malliin nähden identtinen yksiosainen, vahvaseinämäinen pääkaari. Typerryttävän helppoa verraten niihin kauhutarinoihin joita olin kuullut Bilteman käsimallin putkentaivuttimista.
 

Sitten sivukaarien kimppuun, kuljettajan puolesta aloittaen. Näihin käytettiin enemmän aikaa sillä autoon kulkemisen ja sieltä näkemisen kannalta putken tarkalla sijoituksella on suuri merkitys. Välillä käytiin vielä sääntökirjasta tarkistamassa sivukaaren tarkat ehdot ennenkuin uskalsimme tehdä taitteen A-pilaria vasten olevalle osuudelle (näkyvyyden takia). Tästä mallista tuli lopulta 4-osainen ja putki todella kulkee korin linjojen mukaan hyvin tarkasti. Samaan tapaan hepattiin putkenpätkät toisiinsa saadaksemme kokonaisen sivukaaren mallin, ja jälleen mittapöydän kautta kulkien valmis sivukaari oli käsissä ennenkuin ehti sanoa mitään kissaa pidempää sanaa.
 

Markus naputteli koneeseen pikapäiten parit komennot jonka myötä putkikaavat muuttuivat peilikuviksi. Tällä kaavalla teimme ohuesta putkesta peilikuvan kuljettajan puolen putkesta, jotta voimme kokeilla tarvitseeko apukuljettajanpuoleisen putken olla erilainen malliltaan vai riittääkö nämä "lainatut" mitat. Ja riittihän ne, putki ei ole lainkaan kuljettajan näkökentässä joten valmis kappale sopi tästäkin taivutella.   

Kun pääkaari ja sivukaaret oli mallailtu paikoilleen, mitattiin vielä suorien putkien tarve ja pituudet. Näissä on yleensä koulukuntaeroja sen suhteen mitkä putket kukin näkee tarpeellisiksi sillä kaikki näistä ei ole sääntökirjan mukaan pakollisia. Kokonaisuudessaan 18 metriä suoraa kankea tuli vielä kotiinviemisiksi kaarien lisäksi:
-diagonaali 2kpl (pääkaaren keskeltä takaiskareille)
-taka-alaputki 2kpl (pääkaaren alapäistä takaiskareille)
-takayläputki 2kpl (pääkaaren ylänurkista takaiskareille)
-takapoikkituki
-olkavöiden kiinnitysputki
-oviaukkojen ristikkoputket 4kpl
-tuulilasin alareunan putki
-tuulilasin yläreunan putki
 

  
Päivä oli kaikkineen tehokkuutensa lisäksi erittäin mukava, hampaat irvessä ei tarvinnut touhuta vaan rennollakin otteella homma eteni mallikkaasti. Markuksen kanssa on mukava työskennellä.

Tässä vielä pikakelausvideo touhuamisesta autossa, Markuksen virallisempaa demovideota odotellessa. Videossa näkyy kohtalaisen hyvin yllämainitut työvaiheet.

Taidetta kaarityöstä

Tänään oltiin Marteliuksella ja oltiinkin ahkeria. Kerron tarkemmin näistä myöhemmin mutta tässä pikkupätkä päivän kulusta:

Odottelua ja ihmettelyä

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 20. syyskuuta 2011. Tästä eteenpäin ollaan jo reaaliajassa.)

Viime päivityksen jälkeen homma on ollut pääasiassa odottelua. Ahvenistolle tekee mieli mennä kokeilemaan 1.10. (Radalle.com) joten suurempia urakoita ei ole viitsinyt aloittaa ennen sitä. Lisäksi tässä odotellaan seuraavien palkkapäivien tuloa että voisi hankintoja tehdä.

Jotain pientä sain kuitenkin tehtyä. Penkkiä teki mieli saada alaspäin kun siihen mahdollisuus oli, alkuperäisessä toteutuksessa koottavien kiinnikkeiden pultinkannat rajasivat penkin asetettuun korkeuteen. Nämä korvattiin kuningaspulteilla joiden ohi penkki mahtuu laskeutumaan, ja nyt ollaan parin sentin päässä siitä että penkin pohja ottaa taaempaan orteen kiinni. Istuma-asento ja hallintalaitteiden sijoittelu tuntuu nyt kuivatyyppien perusteella mieluisalta, ja kun aikanaan saa pienemmän ratin paikalleen niin sekin alkaa olla käsillä siihen tapaan mikä kelpaa. Ohjauspylvään muutoksia katsotaan sitten joskus myöhemmin. On hauska huomata että toisin kuin Silvioissa yms. "matalakorisissa" autoissa, pääntilan kanssa tuskin tulee ongelmaa kaarien kanssakaan. Penkissä istuessa päälaesta kattoon on sormimitalla noin 15cm joten veikkaan että vaikka pääkaari kulkisi suoraan pään yläpuolelta, ei kypärä ottaisi siltikään siihen kiinni.

Keulaan tuli pähkäiltyä tuulitunnelia myös että ajoviiman saisi paremmin kulkemaan jäähdyttimen läpi vaikka Botnian ajeluissa ei lämpöjen kanssa mitään ollutkaan (oli tosin aikas viileä päivä). Jonkinlaisia piirustuksiakin tuli hahmoteltua, seuraavaksi pitäisi lahjoa joku osaava pellintaittaja hommiin kun ei itsellä emmeitä saati taitoakaan ole.

Ensi viikonloppuna Stageaa lähdetään jälleen ulkoiluttamaan. Perjantaina on aikomus käydä puntarilla katsomassa missä mennään todellisen painon kautta, ja siitä matka jatkuu Laitilaan jossa aletaan toveri Markuksen kanssa pähkäilemään kaaria hyttiin. Marteliuksella kun on laitteet ja välineet monenmoisen putken vääntelyyn niin siellä kaarienkin viikkaaminen onnistuu. Kaaret on tarkoitus suunnitella vähän normaalista poikkeavalla tavalla, tästä lisää viikonlopun jälkeen.

Huippupäivä pohjanmaalla takana!

(Allaoleva teksti julkaistu alunperin DNSF-foorumilla 5. syyskuuta 2011. )

Kyllä ajaminen on vaan parasta. Mahtava päivä takana ja tuloksiinkin olen erittäin tyytyväinen.

Sunnuntaina oli tosiaan Radalle.comin puuhaporukan ratapäivä Botniaringillä ja sen ohessa oli myös rata-ajokoulutusta "Rassen" eli Toni R. Ruokosen johdolla . Alkuun otettiin teoriaa jonka jälkeen käveltiin rata läpi tarkastellen ajolinjan paikkoja, mietittiin jarrupaikkoja ja ihmeteltiin kanttareiden käytettävyyttä. Keli oli toivotusti kuiva ja suuren osan päivästä aurinkokin paistoi.

Aloitin päivän noilla "huippuluokan katukumeilla" (Rockstone F105) joilla joskus lupasin olla ikinä ajamatta radalla kun ne on niin löysät rungoiltaan eikä pitokaan päätä huimaa. Huomattavasti huonommat ratakäytössä kuin mitä edelliset kohtuuhintaiset kumit (Hankook Ventus K104) oli. Tämän kerron siksi että pohja päivän kellotuksille oli parin vuoden takainen kierrosaikani 1:28.43 joka oli ajettu Hankookeilla, mahdollinen ajan parannus ei siis johdu ainakaan renkaista tällä kohtaa.

Ensimmäinen stintti radalla, ja ylipäätään yli 40km/h vauhdilla nykyisellä setupilla. Kiihtyvyydessä on todella dramaattinen ero, vetää todella pirteästi ja nopeus kasvaa ripeästi. Mutkakäytös on muuttunut voimakkaasti myös, liikkeet ovat paljon herkempiä ja ketterämpiä. Tuntuu hyvältä, samassa paketissa ripaus vanhaa tuttua mutta pääosin ihan kuin eri autolla ajaisi. Yhden lämmittelykierroksen jälkeen ajatukset rataan ja menoksi. Ensimmäinen nopea kierros täyteen ja nauru pääsi ohjaamossa kun Racechronon taulussa oli lukemat 1:24.92. Toisin sanoen 3,5 sekuntia pois vanhasta ajasta, ensimmäisellä kierroksella! Perään pari 1:25-alkuista aikaa ja varikolle katsomaan rengaspaineet ja pudottamaan niitä vähän. Sitten uudelle yritykselle jossa paransin vielä hieman, 1:24.15. Yli neljä sekuntia on hävinnyt verratuna "täydellä varustuksella" ajoon. Aavistuksen puskevaa meno on, etenkin lähtösuoraa edeltävässä hevosenkengässä joka on ollut mulle aina haasteellinen pidon suhteen renkaista riippumatta.

Sitten Peteltä lainatut R888:t alle. Kuulin vinkkejä siitä että nämä renkaat tarvitsisi kohtalaisen korkean paineen toimiakseen hyvin, joten ennen reissuun lähtöä laitoin kylmäpaineen 2,7bar sisään. Kenttäolosuhteissa on helpompi poistaa kuin lisätä. Etukäteen jännitti mitä siitä tulee, koskaan aikaisemmin en ole katusliksillä ajanut joten en tiennyt niiden käytöksestä mitään muuta kuin mitä kokeneemmat ovat kertoneet. Kyllä ne vaan pitää, hittolainen. Pääsin parin kierroksen aikana jyvälle niiden pito-ominaisuuksista ja jarrupaikkoja pystyikin alkaa myöhäistämään. Mahtava ajaa tuollaisilla kun kesken mutkankin pystyy vähän kiristämään käännöstä tarvittaessa, siinä missä katukumeilla maksimikäännös on sisääntulonopeudesta kiinni eikä oikeastaan lainkaan ratin asennosta. Tuo aiemmin mainittu hevosenkenkä pysyi silti ongelmana, sen jälkimmäisessä apexissa olen joka kerta pari metriä ulkona. Jotenkin ei silti tunnu luontevalta ottaa sisääntulonopeudesta pois. Niin se loppuu pito noistakin kumeista. Ensimmäisen stintin paras aika oli 1:21-alkuisia, tätä Racechrono ei jostain syystä tallentanut. Fiilis senkun paranee mutta puskeminen harmittaa. Varikolle rengaspaineet katsomaan, lämminpaine 3,2bar.

Tässä välissä minulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa Rasse kyytiin katsomaan onko ajolinjani siellä päinkään, ja toki tilaisuuteen tartuin. Stageassa ei apukuskin penkkiä ole joten hommaa lähdettiin tekemään KP:n, tutun Radalle.com-heebon siviili-Audilla. Nuo kierrokset oli erittäin arvokkaita, karting-ajoilta oli jäänyt selkärankaan tietynlainen mutkaprofiiliin teko ja sinänsä huvittavasti parissa mutkassa Rasse neuvoi leikkaamaan sisään _aiemmin_ kuin itselleni luontevalta tuntui. Hymyilin mielessäni että harvoin kai näinpäin ongelmaa on.

Opastuksen jälkeen laskin lämminpaineen 2,7bar kohdille ja säädin etupään iskareita vähän pehmeämmälle. Takaisin radalle, ja muutokset tuntuivat selkeästi terävämpänä sisäänleikkaamisena ja muutenkin parantuneena pitona keulassa. Silti puskee hevosenkengässä. Kokeilin Rassen neuvoja ja totta se on, jouheammin mennään ja kellokin tykkäsi. 1:20.31.

Pikainen parin napsun säätö pehmeämmälle keulan osalta ja muutama napsu pehmeyttä myös taakse, rengaspaineen tarkistus ja taas kokeilemaan. Sieltä se tuli, päivän paras aika ja jälleen stintin ensimmäisellä nopealla kierroksella. 1:19.97!

Tämän jälkeen kokeilin vielä pudottaa rengaspaineen 2,4bar:iin. Liekö mennyt liian matalaksi vai alkoiko ukossa tarkkaavaisuus loppua mutta enää ei päästy 1:22 alle.

Viimeisenä kävin vielä kokeilemassa aiemmin puhuttua jarrutehostimen käytöstäpoistoa. Yksi kierros riitti, ajoin takaisin varikolle ja laitoin alipaineletkun takaisin paikalleen. Ei ollut mun juttuni, tuntui että vaikka perse meinaa nousta penkistä kun runttaa kaikin voimin jarrua niin ei oltu lähelläkään pyörien lukittumista.

Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin opettavainen ja äärettömän motivoiva. Kotimatkalle kelpasi lähteä hymyssä suin. :)

Nopeimmasta kierroksesta ohjaamon tunnelmia videon muodossa Youtubessa.