Voi hitsi (eli lisää hitsihommia)

Hitsaushommia jatkettiin etupään osalta eilisen puolella. Etutukien päätylaput hitsattiin ensin paikalleen jonka jälkeen etutuet heftattiin kohdilleen. Seuraavaksi puolisivukaarien jalat heftattiin ja pääkaari irrotettiin jolloin sivuja pääsi yksi kerrallaan kääntelemään sivusuunnassa. Ulos niitä ei enää tässä vaiheessa saa koska etutukien päätylaput ei mahdu tulemaan läpivienneistä, aivan kuten suunniteltiin. Tilaa jalkatilan saumojen tekoon oli kuitenkin juuri sopivasti ja kaikki liitokset saatiin liimattua ympäri.

Seuraavaksi pääkaari lopullisesti paikalleen ja niputtamaan sivut tähän, otsaputki ja pääntuet paikalleen jne. Ja sitten takakaaret tietysti...

Kuvissa näyttää ettei sivu kääntyisi ohjaamossa paljoakaan mutta tilannetta valaisee parissa allaolevassa kuvassa näkyvä kattoputkenpuolikkaan pää joka töröttää kuljettajan oviaukosta pihalla hyvän matkaa.

 

Pilkkomista ja ostoksia

Tulipellin muotoa ja alkuperäisten aukkojen tukkimista on mietitty kaarihommien ohella. Apukuljettajan puolella tarpeettomaksi jääneitä reikiä on enemmänkin: lämmityslaitteen letkut, ilmastointikennon putket, kondenssiveden poistoputki ja lohkolämmittimen sisähaaroitusjohto eivät tule enää käyttöön joten tulipellissä on kaikkiaan seitsemän reikää joista vain yksi, johtosarjan läpivienti, tarvitaan jatkossa. Sääntöjen mukaisesti ilmayhteyttä konehuoneen ja ohjaamon välillä ei saa olla joten jotain täytyy keksiä.

Tämä reikärypäs osuu hyvinkin samoille seuduille ja samaisessa kohdassa tulipellissä on ohjaamon puolelta katsottuna syvennys joka on alunperin ollut lämmityslaitteen osien vaatimaa tilaa. Konehuoneen puolella kyseisellä seudulla on taaemman turbon turbiinipuoli joka on tähän asti ollut selkeästi hankalin asennuspaikka tilapulan vuoksi. Tuo tulipellin syvennys on syvyydeltään yli 3cm ja konehuoneessa työskentelyn kannalta nuo muutamat lisäsentit olisivat erittäin arvokkaita.

 

Tässä vaiheessa lukijat varmaan arvaavatkin mitä mielessä on. Sen sijaan että kaikkia kuutta reikää lähtisi parsimaan umpeen erillisinä, voisi yhden isomman paikan tekeminen olla siistimpi lopputuloksena. Ja jos näin tehdään, syvennys saataisiin "siinä ohessa" poistettua. Kolmantena tämän paikan kiinnityksestä voisi tehdä uudelleen avattavan, jolloin aukkoa voisi hankalimmissa taaemman turbon huoltotehtävissä käyttää hyödyksi.

Säännöt rajaavat tulipellin muutoksia mutta suoraan tällaista muutosta ei kielletä. Otin yhteyttä TimeAttack-sarjan pääkatsastajaan ja kysyin lausuntoa ajatukseen, ja hetken asiaa pohdittuaan myönsi luvan muutokselle. Samassa hetkessä rälläkkä pyörähti käyntiin ja pian aukko oli valmis. Tämän jälkeen irrotettua palaa mallina käyttäen leikattiin suorasta pellistä tuleva kansi aukolle. Tämän kiinnitystapaa ei ole vielä lopullisesti päätetty, joko pop-niiteillä tai pulteilla mennään käyttäen tiivisteenä butyylinauhaa tai vastaavaa.

Kylkiputkien risteysten kulmavahvikkeet hitsattiin muun puuhan ohessa.

Viikonloppuna olin käymässä Lahdessa ja SpeedImportsin Janiakin tuli nähtyä. Mukaan tarttui muutamat osat moottoripuolelle: 

-ATI Super Damper kampiakselin värinänvaimennin

-Nissan N1 öljypumppu

-SpeedImportsin omaa tuotantoa olevat, Valtonen Motorsportin Mazdassakin käytössä olevat H-profiiliset kiertokanget.

Moottori odottaa vielä mäntiä ja runkolaakereita, niiden saavuttua päästään koneistushommiin ja konetta niputtamaan.

Pitkällä ollaan, vaan riittääkin vielä

Niin se vierähti ilta rattoisasti Arvin kanssa touhutessa, kello oli taas päälle yhden yöllä kun tajuttiin alkaa kotiinlähtöä suunnittelemaan.

Aiemmin aiheena olleet pääkaaren korokelaatikoiden mälväystä jatkettiin ja nyt ne on mallillaan, kansiosatkin hitsattiin jo kiinni mutta laatikot pidetään irrallisena kunnes etuosa häkistä on lopullisesti paikallaan, sitä ennen täytyy häkkiä vielä jumppailla eestaas että saadaan täydet saumat kaikkiin liitoskohtiin. Kansienkin saumat vedettiin varmaan päälle molemmin puolin, ei pitäisi ensimmäisenä noista notkahtaa vaikka tälli tulisikin.

Kaiken todettiin olevan valmista etuosien hitsaamista varten. Mitat ja putkikulmat tarkistettiin vielä kertaalleen ettei esim. X-putket sojota miten sattuu, ja kattoputket heftattiin myös sijoilleen. Näitä ei tosin kiinnitetty toisiinsa sillä hitsaamisjärjestyksen kanssa mennään sellaisella taktiikalla että kumpikin sivu (puolisivukaari, X-putket, kattoputki) on liikuteltavissa erikseen kunnes etutuetkin on saatu täydellä saumalla puolisivukaariin kiinni. Pikainen mittaus osoitti että edellämainitut sivukokonaisuudet mahtuvat autosta pihalle ja helpointahan varmojen saumojen hitsaaminen on tilavasti tallin lattialla sen sijaan että auton sisällä ähräisi ehdointahdoin. Mahdollista lämpövääntymistä silmälläpitäen koko häkki (poislukien etu- ja takatuet) päätettiin koota hefteillä kokoon tallin lattialla että mitat pitävät. Ennen peruuttamattomien saumojen tekoon ryhtymistä The Stigin hitsaajaserkku The Mig otti vielä kylmätyypit häkistä ja totesi että ajotuntuma kelpaa.

 

Kun kotiinlähdön aika koitti, molemmat puolikkaat oli nipussa lopullisesti. Seuraavaksi ne heitetään takaisin ohjaamoon, laitetaan pääkaaren kanssa mallilleen, heftataan etutuet ja häkin etujalat paikoilleen, irrotetaan jälleen pääkaaresta ja vedetään loput liitoskohdat täydellä saumalla. Sitten takaisin kiinni pääkaareen - tällä kertaa lopullisesti - ja pääkaarta laskemalla päästään hitsaamaan puolisivukaaret ja kattoputket pääkaareen yläpuolelta, unohtamatta lisätukia jotka pitäisi kuljettajan päänseutua suojaamaan tehdä. Samoin otsaputki liimataan kiinni tässä yhteydessä. Näiden jälkeen "enää" takatuet, diagonaalit, kardaanitunnelin tuet ja takapoikkituki, ja loppusilauksena kojelaudan putki sekä turvavöiden kiinnitysputki. Kuulostaa pikkuhommalta mutta kyllä tässä vielä muutama ilta vierähtää ennenkuin häkki on kokonaisuudessaan nipussa, eikä hommat toki siihen lopu. 

Tähän loppuun on paikallaan lausua jokaisen autoharrastajan tuntemat itsepetoksen sanat:

"Onhan kevääseen vielä aikaa". :)

PS. Jos ihmettelette kuvien ja kappaleiden paikoin kakofonista keskinäistä sijoittelua, kokeilkaa huviksenne joskus tämän blogirakenteen editointiominaisuuksia. Yllätytte varmasti, eikä yllätys todennäköisesti ole mieleinen kokemus. Hermoja raastavaa hommaa.

Laatikkohommia ja vannekauppaa

Turvakaarien hitsausta valmisteltiin tekemällä pääkaaren alle korokkeet. Nämä helpottavat ylimpien putkien hitsaamista merkittävästi kun pääkaarta pääsee laskemaan alaspäin ennen sen lopullista kiinnitystä paikalleen. Toinen vaihtoehto olisi ollut porata lattiaan reiät joista pääkaaren olisi päässyt laskemaan läpi, mutta koroke"laatikot" todettiin kätevämmäksi tavaksi kun säännötkin moiset sallivat. Pääkaari sijoittuu sopivasti juuri takapenkin korotuksen etupuolelle, jolloin laatikot voidaan tehdä korotuksen kulmaukseen. Tämän päälle tulee varsinainen korivahvike johon sitten kiinnitetään pääkaaren kiinnitysjalka sekä hitsaamalla että sääntöjen vaatimalla pulttikiinnityksellä.

Laatikoiden hahmottelu aloitettiin hitsaamalla lattiaan 3mm teräslatat laatikoiden alareunoja tukemaan. Tämä siksi ettei haluttu hitsata koriin pystysuuntaista levyä suoraan, tuskin vaikuttaa mihinkään mutta varmuuden vuoksi näin tehtiin. Seuraavaksi leikattiin 3mm teräslevystä palat joka taivutettiin haluttuun muotoon, kahden palan muodostaessa laatikon kaksi sivua. Korin pystyseinämiin (helmakoteloon ja takapenkin korotukseen) kiinnittyvät reunat taivutettiin korimuotoa vastaamaan. Lopulta palat hitsattiin toisiinsa sauman molemmilta puolilta. Ei ehkä kevyin vaihtoehto kaikkineen mutta turvarakenteiden tukevuudesta ei lähdetä tinkimään.

Laatikoiden alapintoja täytyy vielä muotoilla ennenkuin raot saadaan niin pieniksi että sopii lattiaan hitsata. Ennen kansiosien kiinnitystä yläpinta vielä säädetään sopivaksi että kansiosa makaa tasaisesti laatikon ja takapenkin korokkeen päällä.

Tulevat vanteetkin tuli kotiutettua. Lottovoiton puuttuessa ei kalliita japsivanteita hankita vaan tyydytään tavallisempiin vaihtoehtoihin. Lähtökohta oli budjettisyistä alunperinkin sellainen ettei isompi kuin 17" vanne tule kysymykseen, mutta leveyttä sopisi olla sen verran että renkaan kitkapintaa olisi riittävästi auton painoa tiessä pitelemässä. Näillä spekseillä päteväksi ehdokkaaksi valikoitui R33-korisesta Skyline GT-R:stä alunperin löytyneet Nissanin vakiovanteet. Ne ovat kuitenkin taotut, ei järisyttävän painavat ja 9" leveys riittää suunnitellulle 255/40-17 rengaskoolle täydellisesti. Näitäkään vanteita ei markkinoilla ole liiaksi kun ovat melko haluttuja juuri ominaisuuksiensa vuoksi hintaan suhteutettuna. DNSF:n foorumin kautta sopiva hyväkuntoinen sarja löytyi ja kotimatkan varrella Hämeenlinnan Rengas-Vekka otti vanhat renkaat päältä pois, kiitos vielä Sillanpään Tuomakselle avusta!

5000 lukukertaa täynnä!

Blogia on näemmä käyty lukemassa ahkerasti, kolmen ja puolen kuukauden olemassaolonsa aikana täällä on käyty jo 5000 kertaa! Kiitos kaikille että olette käyneet tutustumassa! Se että joku näitä kirjoituksiani lukee motivoi kirjoittamaan jatkossakin mahdollisimman ahkerasti. :) Muistakaa myös että jos mieleen tulee mitä tahansa kysyttävää tai kommentoitavaa niin blogin kommenttiosio on kaikkien vapaassa käytössä.

Tallilla oltiin Arvin kanssa tänäänkin mutta mitään kovin konkreettista ei saatu aikaan. Kaikki työ vie eteenpäin mutta välttämättä ihan jokaisesta pikkunykertelysessiosta ei saa tarinaa aikaiseksi, ainakaan sellaista mikä pidemmän päälle kiinnostaisi teitä lukijoita.

Tässä samassa yhteydessä muutin hieman blogin rakennetta. Arkisto-pikalinkit poistui sivupalkista ja tilalle tuli tunnisteiden eli tagien pilvi josta kiinnostavaa tagia klikkaamalla pääsee suoraan ko. aihetta käsitteleviin blogiteksteihin.