Kevät lähestyy ja hommaa riittää vielä

Kaiken maailman kiireiden ja menojen vuoksi tallilla puuhasteleminen on viime viikkoina jäänyt vähiin, mutta lähes jokaisessa mahdollisessa välissä projektia on tullut nitkutettua eteenpäin. Blogipäivityksiäkään ei ole tullut tästä johtuen, yritän paikata tilannetta tällä vähän laajemmalla reportaasilla, en ole lukijoita todellakaan unohtanut. :) Turvakehikkoa on tehty kuin sitä tunnettua Iisakin kirkkoa, mutta koska sekä minä että Arvi olemme ensikertalaisia tehtävässä ja mieluusti tehdään asiat mahdollisimman hyvin, on varsinainen tekeminen edustanut aikas pientä murto-osaa miettimisen ja suunnittelun määrään nähden. Hauskaa ja opettavaista homma on kuitenkin ollut mitä suurimmassa määrin.

Kun etuosa häkistä saatiin valmiiksi, lähdettiin putkiviidakkoa rakentamaan takapenkin seudulle. Suurimmaksi osaksi putket oli mitoitettu ja lovettu valmiiksi jo edellisessä esikokoamisvaiheessa mutta hienosäätöä tarvittiin vielä tässä vaiheessa. Samoin takapoikkituen istuttaminen samaan ryppääseen muiden putkien kanssa vaati jonkin verran pään raapimista, irrallisia putkia kun oli käsissä useampia samanaikaisesti ja kiinnitysjärjestys täytyi käydä läpi perinpohjaisesti ettei sitten tapahdu klassista "ihan kuin tästä puuttuisi jotain" -tilannetta. Onneksi ei tapahtunut.

 

Nuo takaiskaritorneihin tulleet putkiryppäät olivat kyllä visainen tehtävä itsessään. Samaan kiintopisteeseen tulivat alatuki, ylätuki, diagonaali ja poikkituki. Lisäksi nämä haluttiin "yhteen nippuun" niiden keskinäisen tukemisen vuoksi, vähättelemättä esteettistä puolta. Ja mitä esteettisyyteen tulee, kaikkien putkien tulisi olla myös täysin samansuuntaiset kun sivusta vertaa oikeaa ja vasenta puolta keskenään. Pikkuhiljaa putket hakivat paikkansa yrityksen ja erehdyksen kautta ja koko ryppäät olivat valmiit ympärihitsausta varten.

Kuten taisin jo aiemmin mainita, me naureskelemme monesti Arvin kanssa kuinka samanlaisia ajatuksemme ovat kun puhutaan rakenteiden vahvistamisesta. Molemmilla kun on taipumus tehdä ennemmin "riittävän vahvaa" hieman ylimitoittaen. Näiden ajatusmallien myötä keksimme sitten tehdä poikkituen sivuun vielä kulmavahvikkeet tukemaan iskaritorneja sivuttaissuunnassa. Stageassa tosin iskari/jousipaketti vain kantaa auton painoa, se ei osallistu varsinaiseen pyöräntuentaan joten tuo lisätuki ei sinällään ole merkittävä kuin korkeintaan korin jäykkyyttä lisäämään. Tiedä häntä mutta siinä ovat ja pysyvät. Turvavöitä mitoiteltiin kuivatyypeillä, tarkalla on ylettääkö vyöt kun näinkin kompaktissa autossa matkaa takapoikkituen ja penkin välille kertyy. Näyttäisi että vyön pituus riittää mutta totuus nähdään vasta kun penkki saadaan paikalleen. Muistaakseni pidempiäkin vöitä markkinoilla on joten toistaiseksi tilanne ei murehdita.

Etutuet hitsattiin myös etuiskaritorneihin kiinni. Häkki alkaa siis olla viimeisiä viilauksia vaille valmis. Pääkaaresta tehdään vielä tuet kardaanitunnelille ja kaaret kiinnitetään A- ja B-pilareihin parhaan mukaan, sekä jo paikallaan oleva kojelautaputki kiinnitetään siinä vaiheessa kun ohjauspylvään paikka selviää joka puolestaan tarvitsee penkin mitoitukseen. B-pilariin sitominen on oma haasteensa koska pääkaari on kaukana sen takapuolella, mutta kyllä sillekin ratkaisu keksitään. A-pilariin sitominen aloitettiinkin jo kiinnittämällä 1,5mm peltiliuska puolisivukaaren ja koripilarin välille koko tuulilasin korkeussuuntaiselta matkalta. Joudun tuottamaan kaikille WRC-faneille pienen pettymyksen, Marteliuksen mitoittamat kaaret kulkevat niin lähellä pilaria ettei tuohon peltilipareeseen olisi häävin kokoisia jäykistereikiä saanut mahtumaan joten päädyttiin tekemään ihan umpinaisesta tavarasta.

Kuskille tuli penkkikin tilattua, sen pitäisi olla käsissä huomenissa. Valitsin aiemman sovituskierroksen pohjalta Sabelt Taurus L:n jollainen löytyi järkihintaan Björk Motorsportilta Jyväskylästä. Jännitys tiivistyy kun penkki saadaan ohjaamoon, silloin selviää lopullisesti miten pääntuellinen penkki sopii kaarien sekaan etenkin ylätukien osalta. Penkin myötä päästään hiomaan ohjauspylväs kohdalleen ja kaaret saa sen myötä lopullisen sinettinsä. 

Kun häkki on valmis tarvitsee ohjaamo ja konehuone uuden maalin päälleen, tähän otan erittäin mieluusti apua vastaan jos joku maalaamo innostuisi auttelemaan asiassa kohtuuhintaan. Ehdotuksia? :)

Moottoripuolella tapahtuu myös. Kansi on tarkastettu Tammer Dieselin toimesta, mitään ikävyyksiä ei löytynyt ja hattu on kokoamista ja venttiilivälysten säätöä vaille käyttövalmis. Männät ja loput laakerit ovat tulossa SpeedImportsilta ja niiden saavuttua päästään lohkoa koneistamaan. Osa moottorin osista käy vielä keraamipinnoituskäsittelyssä Marteliuksella ennen kokoamista, tästä reissusta on odotettavissa erikoisraportti kun sen aika tulee.

Tässä vaiheessa voin ilokseni todeta että Project Speedwagon on saanut pääyhteistyökumppanin! Stagean aikanaan Suomeen tuottanut, sittemmin osamyyntiin repertuaarinsa laajentanut Mamasan lähti auttamaan projektin etenemisessä, tästä iso kiitos Mamasanin Mikolle, Alelle ja Jukalle! Tämän erittäin positiivisen käänteen myötä Speedwagonin jarru- ja kytkinlinjoista vastaa HEL Performance ja jousituksen vaimennuksineen hoitaa suuressa suosiossa olevat BC Racingin coiloverit.

Häkki edistyy

Liimailu etenee. Nyt on kaikki pääkaaresta eteenpäin lopullisesti kiinni. Ylätuet mitoitettiin irtonaisen penkin kanssa, voi olla että joutuu pehmusteet laittamaan varuiksi mutta katsotaan sitä tarkemmin sitten kun penkki on kiskoineen paikallaan. Pääkaaren jalkoja ja laatikoita ei vielä kiinnitetty. Seuraavaksi niiden ja takatukien sekä diagonaalien kimppuun. :)

Voi hitsi (eli lisää hitsihommia)

Hitsaushommia jatkettiin etupään osalta eilisen puolella. Etutukien päätylaput hitsattiin ensin paikalleen jonka jälkeen etutuet heftattiin kohdilleen. Seuraavaksi puolisivukaarien jalat heftattiin ja pääkaari irrotettiin jolloin sivuja pääsi yksi kerrallaan kääntelemään sivusuunnassa. Ulos niitä ei enää tässä vaiheessa saa koska etutukien päätylaput ei mahdu tulemaan läpivienneistä, aivan kuten suunniteltiin. Tilaa jalkatilan saumojen tekoon oli kuitenkin juuri sopivasti ja kaikki liitokset saatiin liimattua ympäri.

Seuraavaksi pääkaari lopullisesti paikalleen ja niputtamaan sivut tähän, otsaputki ja pääntuet paikalleen jne. Ja sitten takakaaret tietysti...

Kuvissa näyttää ettei sivu kääntyisi ohjaamossa paljoakaan mutta tilannetta valaisee parissa allaolevassa kuvassa näkyvä kattoputkenpuolikkaan pää joka töröttää kuljettajan oviaukosta pihalla hyvän matkaa.

 

Pilkkomista ja ostoksia

Tulipellin muotoa ja alkuperäisten aukkojen tukkimista on mietitty kaarihommien ohella. Apukuljettajan puolella tarpeettomaksi jääneitä reikiä on enemmänkin: lämmityslaitteen letkut, ilmastointikennon putket, kondenssiveden poistoputki ja lohkolämmittimen sisähaaroitusjohto eivät tule enää käyttöön joten tulipellissä on kaikkiaan seitsemän reikää joista vain yksi, johtosarjan läpivienti, tarvitaan jatkossa. Sääntöjen mukaisesti ilmayhteyttä konehuoneen ja ohjaamon välillä ei saa olla joten jotain täytyy keksiä.

Tämä reikärypäs osuu hyvinkin samoille seuduille ja samaisessa kohdassa tulipellissä on ohjaamon puolelta katsottuna syvennys joka on alunperin ollut lämmityslaitteen osien vaatimaa tilaa. Konehuoneen puolella kyseisellä seudulla on taaemman turbon turbiinipuoli joka on tähän asti ollut selkeästi hankalin asennuspaikka tilapulan vuoksi. Tuo tulipellin syvennys on syvyydeltään yli 3cm ja konehuoneessa työskentelyn kannalta nuo muutamat lisäsentit olisivat erittäin arvokkaita.

 

Tässä vaiheessa lukijat varmaan arvaavatkin mitä mielessä on. Sen sijaan että kaikkia kuutta reikää lähtisi parsimaan umpeen erillisinä, voisi yhden isomman paikan tekeminen olla siistimpi lopputuloksena. Ja jos näin tehdään, syvennys saataisiin "siinä ohessa" poistettua. Kolmantena tämän paikan kiinnityksestä voisi tehdä uudelleen avattavan, jolloin aukkoa voisi hankalimmissa taaemman turbon huoltotehtävissä käyttää hyödyksi.

Säännöt rajaavat tulipellin muutoksia mutta suoraan tällaista muutosta ei kielletä. Otin yhteyttä TimeAttack-sarjan pääkatsastajaan ja kysyin lausuntoa ajatukseen, ja hetken asiaa pohdittuaan myönsi luvan muutokselle. Samassa hetkessä rälläkkä pyörähti käyntiin ja pian aukko oli valmis. Tämän jälkeen irrotettua palaa mallina käyttäen leikattiin suorasta pellistä tuleva kansi aukolle. Tämän kiinnitystapaa ei ole vielä lopullisesti päätetty, joko pop-niiteillä tai pulteilla mennään käyttäen tiivisteenä butyylinauhaa tai vastaavaa.

Kylkiputkien risteysten kulmavahvikkeet hitsattiin muun puuhan ohessa.

Viikonloppuna olin käymässä Lahdessa ja SpeedImportsin Janiakin tuli nähtyä. Mukaan tarttui muutamat osat moottoripuolelle: 

-ATI Super Damper kampiakselin värinänvaimennin

-Nissan N1 öljypumppu

-SpeedImportsin omaa tuotantoa olevat, Valtonen Motorsportin Mazdassakin käytössä olevat H-profiiliset kiertokanget.

Moottori odottaa vielä mäntiä ja runkolaakereita, niiden saavuttua päästään koneistushommiin ja konetta niputtamaan.

Pitkällä ollaan, vaan riittääkin vielä

Niin se vierähti ilta rattoisasti Arvin kanssa touhutessa, kello oli taas päälle yhden yöllä kun tajuttiin alkaa kotiinlähtöä suunnittelemaan.

Aiemmin aiheena olleet pääkaaren korokelaatikoiden mälväystä jatkettiin ja nyt ne on mallillaan, kansiosatkin hitsattiin jo kiinni mutta laatikot pidetään irrallisena kunnes etuosa häkistä on lopullisesti paikallaan, sitä ennen täytyy häkkiä vielä jumppailla eestaas että saadaan täydet saumat kaikkiin liitoskohtiin. Kansienkin saumat vedettiin varmaan päälle molemmin puolin, ei pitäisi ensimmäisenä noista notkahtaa vaikka tälli tulisikin.

Kaiken todettiin olevan valmista etuosien hitsaamista varten. Mitat ja putkikulmat tarkistettiin vielä kertaalleen ettei esim. X-putket sojota miten sattuu, ja kattoputket heftattiin myös sijoilleen. Näitä ei tosin kiinnitetty toisiinsa sillä hitsaamisjärjestyksen kanssa mennään sellaisella taktiikalla että kumpikin sivu (puolisivukaari, X-putket, kattoputki) on liikuteltavissa erikseen kunnes etutuetkin on saatu täydellä saumalla puolisivukaariin kiinni. Pikainen mittaus osoitti että edellämainitut sivukokonaisuudet mahtuvat autosta pihalle ja helpointahan varmojen saumojen hitsaaminen on tilavasti tallin lattialla sen sijaan että auton sisällä ähräisi ehdointahdoin. Mahdollista lämpövääntymistä silmälläpitäen koko häkki (poislukien etu- ja takatuet) päätettiin koota hefteillä kokoon tallin lattialla että mitat pitävät. Ennen peruuttamattomien saumojen tekoon ryhtymistä The Stigin hitsaajaserkku The Mig otti vielä kylmätyypit häkistä ja totesi että ajotuntuma kelpaa.

 

Kun kotiinlähdön aika koitti, molemmat puolikkaat oli nipussa lopullisesti. Seuraavaksi ne heitetään takaisin ohjaamoon, laitetaan pääkaaren kanssa mallilleen, heftataan etutuet ja häkin etujalat paikoilleen, irrotetaan jälleen pääkaaresta ja vedetään loput liitoskohdat täydellä saumalla. Sitten takaisin kiinni pääkaareen - tällä kertaa lopullisesti - ja pääkaarta laskemalla päästään hitsaamaan puolisivukaaret ja kattoputket pääkaareen yläpuolelta, unohtamatta lisätukia jotka pitäisi kuljettajan päänseutua suojaamaan tehdä. Samoin otsaputki liimataan kiinni tässä yhteydessä. Näiden jälkeen "enää" takatuet, diagonaalit, kardaanitunnelin tuet ja takapoikkituki, ja loppusilauksena kojelaudan putki sekä turvavöiden kiinnitysputki. Kuulostaa pikkuhommalta mutta kyllä tässä vielä muutama ilta vierähtää ennenkuin häkki on kokonaisuudessaan nipussa, eikä hommat toki siihen lopu. 

Tähän loppuun on paikallaan lausua jokaisen autoharrastajan tuntemat itsepetoksen sanat:

"Onhan kevääseen vielä aikaa". :)

PS. Jos ihmettelette kuvien ja kappaleiden paikoin kakofonista keskinäistä sijoittelua, kokeilkaa huviksenne joskus tämän blogirakenteen editointiominaisuuksia. Yllätytte varmasti, eikä yllätys todennäköisesti ole mieleinen kokemus. Hermoja raastavaa hommaa.