Talven kuulumisia

Talven suunnitelmalistaus oli lähtökohtaisesti melko lyhyt tällä kertaa. Moottorivaurioiden korjaus, öljynkiertojärjestelmän muutos kuivasumppuun, kytkinongelman tutkiminen, takaperän lukon parantaminen, ohjaustehostin... Tallilla on ollut huomattavasti edellistalvea rauhallisempaa mutta jotain on silti käyty puuhastelemassa.

Takaperän alkuperäinen lukko on osoittautunut kyvyttömäksi hoitamaan toimiaan. Vajaa 200tkm mittarissa kertoo ettei osat voi aivan uutta vastaavassa kunnossa olla. Esijännityksen murtopito oli 35-40Nm joten jotain toimintaa perässä vielä on. Lukkopakka otettiin auki ja tutkittiin kitkalevyt ja muut osat. Levyt ovat kuluneet useamman sadasosamillin alkuperäisestä mitasta mutta toiminnallisuus on sinänsä edelleen olemassa, lukko vaan ei pidä tarpeeksi katuslikseille. Stagean alkuperäinen lukko on ns. ramppilukko jonka tasauspyörästön poskirattaissa on lovet ristitapin päille. Nämä lovet, kuten tapin päätkin, on muotoiltu vastaamaan toisiaan. Lukon aktivoituessa tapin päät kiilaavat poskirattaita hieman ulospäin toisistaan. Alkuperäisessä lukossa näiden lovien ramppikulmat ovat turhan jyrkät toimiakseen tehokkaasti ja oikealla herkkyydellä. Alla kolmannessa kuvassa näkyy kuva tapin päästä ja noista rampeista.

Pihinä ihmisenä katsoin ensimmäisenä aftermarket-perien hintatasoa jonka jälkeen totesin että yritetään ensin kehittää alkuperäistä jos se suinkin on mahdollista. Perusidea sinällään on simppeli: lovien kulmien muodostamista rampeista pitäisi saada loivemmat jotta tapin päät pystyisivät kiilaamaan niiden väliin pienemmällä voimalla ja näin aktivoitua lukon helpommin ja jouheammin. Sain pariltakin kanssaharrastajalta vinkkiä ottaa yhteyttä Voimansiirtopalvelu Särkikoskeen Ikaalisissa jonne soitinkin ja alusta asti oli selvää että tämä henkilö todella tietää mistä puhuu. Samalla varmuudella kävi nopeasti ilmi että Nissanin perän muokkaus on työlästä, kallista ja lopputulokseltaan epävarmaa. Tämä johtuu kuulemma tapin päiden muodosta: jos ne olisivat täysin pyöreät niin ongelmaa ei olisikaan, mutta viisteet jouduttaisiin ensin täytehitsaamaan jonka jälkeen ne pitäisi hioa pyöreäksi jne. Lausunto kuului "samaan hintaan ostat uuden Cuscon lukon". Muokkaamisesta luovuttiin samantien ja seuraava yhteydenotto oli Mamasanille jolla lukkoperätkin vaikoimasta löytyy. Olisin tahtonut takaperäksi torsen-tyyppisen lukon joka jakaisi voimaa takapyörien välillä "älykkäästi" kohdistamalla voiman pääasiassa sille pyörälle joka ei sudi. Quaife on yksi tämän lukkotyypin merkeistä mutta valitettavasti Stageaan sopivaa mallia ei löydetty. Lopulta tilaukseen lähti Cusco RS 1.5way/2way lukko joka on rakenteeltaan perinteinen ramppilukko mutta jonka esijännitys-, maksimilukko- yms. asetuksia pystyy muuttamaan.

Talven kylmyydessä mietteet eksyivät myös tarkenemisen puolelle. Stageassahan ei ole tällä hetkellä minkäänlaista ilmanvaihtoa ja voisi kuvitella että lämpimässä Suomen suvessa voi toisinaan tulla hiki kabiinissa ahkeroidessa. Kattoskuuppia alettiin pohtia köyhän miehen ilmastoinniksi ja Speedimportsin Janin kanssa asiasta juteltua paljastui että porvoolainen Valtonen Motorsport tekee näitä hiilikuidusta. Muutamaa päivää myöhemmin tämä olikin jo käsissä ja seuraavaksi lähdettiin kädet täristen leikkaamaan Stagean kattoa auki.

Sähköinen ohjaustehostin lainattiin tosiaan Opel Corsa C:stä, joka on hyvin yleinen tehostinmalli motorsportin puolelta. Se nostettiin mallilleen jo syksyllä ja jäikin niille sijoilleen tuolloin, nyt tätä on jatkettu vihdoin eteenpäin. Tehostinyksikkö tulee kiinnittää kohtalaisen järeästi paikalleen sillä oletettavasti yksikön "tehostetulla puolella" vallitsee suurehkot vääntövoimat auton ohjauslaitteille, eikä haluttu että tehostin alkaa itsekseen liikkumaan. Yksikkö kiinnitettiin turvakaarien kojelautaputkeen 3mm teräskulmilla.

Ratin kannatin haluttiin puolestaan tuoda mahdollisimman lähelle rattia jotta kääntäessä ei tulisi vääntäneeksi ohjausakselia. Laakerikaupasta löytyi SKF:n kannatinlaakeri sopivilla mitoilla ja sille lähdettiin tekemään tuentaa kojelautaputkeen. Kannattimen pystysuuntaisesta tuennasta oltiin huolissaan, mitään tehokasta tuentakeinoa kun ei keksitty. Lassi sitten teki U-muotoiset palikat "korokkeiksi" kannatintuille, keskimmäinen kojelautaputkesta ylöspäin ja laidat alaspäin. Näin saatiin kolmiomuoto jonka Sami hitsasi nippuun ja joka on varmasti tarpeeksi tukeva kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin. 

 Tuulilasi on ottanut ajan saatossa kipeää. Alunperin se on ollut halki jo tieliikenneajoilta eikä sen olot ole sittemmin parantuneet. Oikeastaan hitsaushommien tieltä se keksittiin irrottaa pois, ajatuksissa korvata se toisella ratkaisulla. Sääntökirja sallii 5mm polykarbonaatin käyttämisen tuulilasina ja sitä oltiinkin materiaaliksi valitsemassa jo painonsäästönkin vuoksi, kunnes asia otettiin Racecommo-Hessun kanssa puheeksi. Hän suositteli kääntymään Kuttilan Autolasin puoleen joka oli Commodoreen tehnyt lämmitettävän tuulilasin sopuhintaan. Tällä keinoin ei huurteenpoistoakaan tarvitsisi miettiä sen enempää. Todennäköisesti suunta kääntyykin kohti Kuttilaa.

SpeedWagon telkkariin!

Pitkä hyssyttelykausi on takana ja asia vihdoin julkinen: SpeedWagonia pääsee kevään mittaan ihmettelemään ihan kotisohvalta käsin! Etenkin autoharrastajien keskuudessa laajasti keskustelua aikaansaanut TV-ohjelma Virittäjät palaa ruutuun neloskauden merkeissä 11. maaliskuuta alkaen ja siellä olemme mekin. Itse joutunen hankkimaan MTV Max -kanavan ettei omat pölinät mene ohi... :)

http://www.mtv.fi/ohjelmat.shtml/kotimaiset/virittajat/kilpailijat/1865048/tomi-saarinen-34

Talvikauden projektisuunnittelua

Moottorin kunnostaminen ja kehitys on jo hyvällä mallilla vaikkei lumi ole vielä maahan ehtinyt. Kampiakseliehdokas käytiin kotiuttamassa Loviisasta TimeAttack-kuski Mikun tallilta ja se osoittautui Tammer Dieselin tekemissä mittauksissa priimaksi. Samalla kertaa Tammer Diesel mittasi ja koneisti lämpöä saaneet kiertokanget, kankien silmät ovat nyt jälleen pyöreät ja mitassaan. ACL laakerit, Cometicin tiivisteet ja uudet ARP kiertokangen pultit haettiin tuttuun tapaan Speedimportsilta.

Porvoossa on tullut käytyä nyt useammankin kerran niin Speedimportsin kuin Valtonen Motorsportin luona. Muuten mukavia vierailuja, pirun kalliita vaan... :) Pitkän pohtimisen ja edellämainittujen tahojen konsultaation tuloksena moottorin öljypuolen sävelet ovat nyt selvillä: jatkossa öljy kiertää ulkoisella pumpulla, toisin sanoen talven aikana moottori muutetaan kuivasumpuksi. Valtonen löysi tallin nurkasta tähän lähes valmiin kokonaisuuden joka koostuu Auto Verdin 3-imuisesta öljypumpusta, Pacen säiliöstä (joka on Valtosen toimesta suurennettu) sekä raskaasti modifioidusta Mersun öljynsuodatinjalasta. Tällä hetkellä venttiilikopat, vanha öljypumpun runko ja öljypohja on muokattavana Porvoossa. Samalla kertaa Speedimportsin Jani tekee uudelle öljypumpulle jalan lohkon kylkeen paikalle jossa ilmastoinnin kompressori on aiemmin ollut, ja sovittaa pumpun vetorattaan ATI dampperi-hihnapyörään ohjaustehostimen hihnapyörän tilalle.

Koko kesän murheena ollut kytkin on nyt ollut tarkemmassa tutkinnassa. Mitoitusvika sieltä löytyi, ulompi kytkinlevy irrottaa kyllä mutta sisempi ei. Parhaillaan on mietinnässä miten vian parhaiten korjaisi, suunnitelmissa on ollut siirtyä Tiltonin kytkimeen mutta sen muutostyöt ovat siinä määrin kalliit että yritetään selvitä nykyisillä vielä ensi kesä.

Korin osalta talven muutokset jäävät vähiin, suuret työt tehtiin viime talvena ja edellämainittu muutostyö osineen nielee siinä määrin varantoja että jostain täytyy säästää. Takaperä on kuitenkin irrotettu huoltotoimenpiteitä varten, tavoitteena saada alkuperäinen kitkalukko pitämään nykyistä paremmin. Ohjauslaitteet on myös otettu työn alle Samin ja Lassin kanssa, aikaisemmin mainittu Opel Corsan sähkötehostettu ohjauspylväs hakee paikkaansa Stagean ohjaamossa ja mitoitus ei sittenkään näytä olevan suuremmin pielessä. Toki molempia päätyakseleita joudutaan muokkaamaan kun ei saksalaiset käytä samoja akselikokoja kuin japanilaiset. :) Alkuperäisestä ohjausakselista otetaan molemmat päädyt ja sovitetaan ne yhteen uuden pylvään kanssa. Muutoksen myötä akselin saa tulemaan kuljettajaa kohti hieman eri kulmassa, kiitos Opelin pylvään "tilttimekanismin". Jo aiemmin on tullut mietittyä miten akselin saisi lähemmäs vaakatasoa ja tässä se näppärästi toteutuu. Viiksien ja virtalukon sähköt tarvitsee tehdä talven aikana uusiksi, niille kun ei enää paikkaa ohjauspylväässä ole.

Vihdoin tähän päivään

Tuli elokuun loppu ja Radalle.com TimeAttack-kauden päätöskilpailu Botniaringillä. Auto oli renkaiden vaihtoa ja puskurin korjausta lukuunottamatta kokolailla entisellään kaikkine vikoineen ja puutteineen. Tärkeää oli kuitenkin päästä vielä ajamaan kun kautta oli jäljellä. Kamat autoon, auto kärryyn ja kohti Pohjanmaata. Mamasanin luottotrailerin ollessa buukattuna toisaalle, apuun riensi Koiviston Vihertyö jolta kärry saatiin viikonlopuksi käyttöön. Kiitos tämän järjestelystä myös Jarnolle! 
Matkalla treffattiin Jukan retkikunta joka oli samoilla aikeilla liikenteessä, tosin driftingin puolelle ajamaan menossa Silviansa kanssa.

Koitti kasteinen lauantaiaamu Jurvassa mutta aurinko alkoi vihjaamaan että hyvä ajosää on luvassa. Osallistuin TimeAttack Modified -kilpaluokkaan joka on ns. keskimmäinen luokka katuautojen ja ratahirviöiden välillä, tämä sopii parhaiten Stagealle ja omistajan rahapussille. Kovia ratakettuja löytyy tästäkin luokasta ja tiedossa oli jo etukäteen että mitään viimeistä sijaa parempaa ei lähdetä hakemaan vajaavetoisella, vajaatehoisella, välttävästi säädetyllä autolla. Tärkeintä on kuitenkin osallistuminen ja harrastaminen, pettymyksiä tulee varmasti jos aina pitäisi pokaalin kanssa lähteä kotimatkalle.

Ajo sujui aiempaa Botniaringin reissua paremmin, radan uudesta osuudesta alkoi päästä jyvälle ja muutenkin meno oli tasapainoisempaa. "Uudet" renkaat vaikutti edeltäjiinsä nähden hyvinkin liukkailta mutta kellon puolesta niilläkin ehti: päivän paras aika tuli ensimmäisessä lajitteluerässä, 1:56.971. Toisessa lajittelussa jokaiselle onnistuneen oloiselle kierrokselle sattui ruuhkaa vastaan ja tuolloin parhaat ajat jäivät 1:58 tienoille. Lajitteluiden tuloslistaa lähdettiin lukemaan luonnollisesti alhaalta ylöspäin mutta aivan viimeiseksi ei sentään jääty, sijoitus 9. ja kilpailijoita luokassa 12. Superlapille osallistumiseen ei sijoitus kuitenkaan oikeuttanut, Superlap on lajin kilpailujen "finaali" johon pääsee kustakin luokasta lajittelun viisi parasta (määrä vaihtelee kokonaisosallistujamäärän ja radan pituuden mukaan). Ehkä sitäkin päästään vielä joskus kokeilemaan. :)

 
Tällä kaudella TimeAttack-kilpailujen yhteydessä on järjestetty useampaan kertaan kokeellinen ja näytösluonteinen GT Race, yhteislähtö vanhan rata-ajotyylin malliin. Tähän osallistuminen on TimeAttack Modified- ja Unlimited -luokkien kuljettajille vapaaehtoinen eikä vaikuta TA-kilpailun lopputuloksiin. Pitihän tätäkin lähteä kokeilemaan. Kukaan minua hitaampi ei ollut tähän ilmoittautunut joten viimeisestä ruudusta lähdettiin ponnistamaan. Lentävänä lähtönä toteutettu erä suosi kytkinvikaista Stageaa ja ensimmäisen kierroksen pääsikin ajamaan JiiPee Kotalan imussa kunnes kaulaa alkoi kertyä ja loppuosan kilpailusta saikin ajaa "soolona". Ajaminen kuitenkin maistui ja kilpailukierroksia oli vain viisi joten maaliin asti ajetaan. Tai ainakin yritetään.

Viimeisen kierroksen loppupuolella huomasin että kiihdyttäessä jokin jarruttaa moottorissa. Silmät mittareihin: seos ok, öljynpaine nolla... Noniin, talvikautta valmistelemaan siis. Sammutin koneen välittömästi ja pääsin rullaten ratavarikolle pois muiden jaloista. Konehan luonnollisesti vielä keitti voimakkaasti tässä vaiheessa kun täydestä vedosta sen joutuu sammuttamaan. Auto hinattiin hetkeä myöhemmin pilttuuseen ja tarkastus alkoi. Öljyä ei ole tullut ulos koneesta, öljytikun mukaan koneessa tavaraa on mutta pumppu ei tee mitään. Noh, auto kärryyn valmiiksi kotimatkaa varten, tutkitaan tämä talliolosuhteissa.

Kotitalliin päästyä keula otettiin auki melko tottunein ottein, ajokunnosta moottorin irti saaminen kesti tällä kertaa 2h 15min taukoineen kun Lassin kanssa kaksin puuhasteltiin.

Alakertaa avatessa ensimmäisenä huomio kiinnittyi kiertokankien pukkeihin jotka olivat sinertyneet. Tässä vaiheessa harras toive oli ettei laakerit olisi lähteneet pyörimään pesissään. Runkolaakerien pukeissa ei värimuutoksia ollut: ehkä jotain jäi ehjäksikin? Tapana kun on olla aavistuksen pessimistinen kun vaurioita aletaan tarkastelemaan, ei pety niin helposti. Sitten varsinaista syytä metsästämään. Etukäteen arvioita oli kaksi: joko öljypumpun imukärsä on löystynyt jonka myötä pumppu imee ilmaa ohi, tai sitten itse öljypumppu oli hajonnut.
Imukärsä oli paikallaan aivan kuten kuului. Sen irrotettuani kurkkasin öljykanavaan ja löysin sieltä pari pientä metallinpalaa jotka ongittiin magneetilla pois kanavasta. Mistä ihmeestä nämä on voineet tulla, kun öljyn virtaussuunta on kuitenkin tuossa kohtaa öljypumpulle päin eikä imukärsän sihdissäkään vaurioita ollut? Tästä jatkettiin öljypumpun irrotukseen ja ilmeinen vikapiste löytyikin kun pumppu helisi irrottuaan. Vastassa oli oikeastaan aika odotettu näky kun pumpun takakansi saatiin auki, molemmat roottorit palasina pitkin pumpun kanavia. Jälkien perusteella diagnosoitiin että pumppu on haukannut ilmaa jonka jälkeen imetty öljy on aiheuttanut painepiikin ulkoroottorille. Irronneet palaset ovat kiilanneet loppukehän jumiin jonka myötä sisäroottori on haljennut kampiakselin väännöstä. Toisin sanoen tänä talvena perehdytään öljytilavuuden kasvattamiseen ja jatkuvan öljynsaannin varmistamiseen.

Koneen osat kävivät tarvittavissa tarkastuksissaan ja tätä kirjoittaessa kannen kieroudesta vielä odotetaan tietoa, venttiilien tiiviys jo testattiin kotikonstein. Lopulta särkyneiden osien lista jäi onneksi melko lyhyeksi: öljypumpun uusiminen nyt on itsestäänselvyys ja kampiakselista - vaikka se ensi tarkastuksella ehjältä vaikuttikin - löytyi säröjä kiertokankien kauloista Tammer Dieselin tarkastuksessa. Vakiotehoiseen katuautoon tästä saisi vielä hyvän mutkaraudan mutta tähän projektiin ei uskalla vajaakokoista laittaa. Männät olivat täysin ehjät, kiertokankien sinerryksestä huolimatta niistä saadaan vielä toimivat pelit, nokka-akseleissa ei mainittavaa... Melko hyvinhän tämä lopulta päättyi. :)

Kesän kiinniottoa, osa 3

Botniaringin reissulta palattua käsiin eksyi varikoilla kovasti kehuttu sähköinen ohjaustehostin Opel Corsasta. Kuuleman mukaan tämän suosion takana on helpohko kytkettävyys ja tehostusvoiman säädettävyys. Kapine löytyi Nettivaraosasta selkeästi jonkun kehäketun myymänä, siinä kun tuli valmiina kaikki säätöpotikasta kytkentäkaavioon. Tätä lähdettiin Lassin kanssa sovittamaan alkuperäisen ohjauspylvään tilalle. Luonnollisesti tämä ei ole millään tasolla bolt-on ja mittojen ottamisen jälkeen todettiin että jätetään varsinainen muutostyö paremmalle ajalle. Aikaa seuraavaan ajokertaan, Radalle.com TimeAttack finaaleihin oli alle kolme viikkoa. Tässä ajassa nyt sinällään rakentaisi auton kokonaan uusiksi jos ei muuta elämää olisi, mutta kun täytyy töissäkin käydä... Tämän vuoksi alkuperäistä ohjauspylvästä ei tohdittu lähteä peruuttamattomasti pätkimään.

Korjattu etupuskuri sovitettiin paikalleen ja kasailtiin keulamaskin rippeet nippusiteillä kasaan näön vuoksi. Ei se nätti ole mutta ajaa asiansa. Tässä välissä vaihdettiin myös renkaat. Alla pyörineet Toyo R888:t alkoivat olla loppu ja hyllyssä oli valmiina aiemmin haalittu sarja käytettyjä Yokohama A048:ja. Tässä vaihdossa mietitytti eniten se että Yokohamat ovat 235-leveät siinä missä Toyot olivat 255. Todennäköisesti pito ei parane vaihdoksen myötä mutta muitakaan renkaita ei ollut tähän hetkeen ja hintaan tarjolla. Renkaat pyöräytettiin alle SpeedWagonin uusimman yhteistyökumppanin, Autotekin toimesta. Autotek auttaa autoilijaa liki kaikissa mahdollisissa rengas- ja vanneasioissa, paikka löytyy Vantaan Petikosta :)

Kuljettajan henkilökohtaiseen turvallisuuteen on myös kiinnitettyä huomiota. Muiden ajovarusteiden ohella hankittiin HANS (Head And Neck Support device), kaularankaa törmäystilanteissa suojeleva "koninkaulus" joka kiinnitetään hihnoilla kypärän takasivuihin, ja olkavyöt kulkevat HANSin runko-osien yli jolloin tämä pysyy paikallaan siinä missä kuljettajakin. Hihnat kiinnittyvät kypärään erityisillä ankkureilla.
HANSin hankkimisen myötä tultiin uuden hankintakohteen eteen: hyvin palvelleet Willansin 6-pistevyöt olivat 3" leveillä vöillä ja nämä sopii kehnonlaisesti HANSin olkatukiin. Hyvin äkkiä selvisi että Mamasan on jälleen laajentanut tuotevalikoimaansa ja heidän listoiltaan löytyy nykyään myös legendaariset Takata-turvavyöt (myös HANS-mitoissa tietenkin) ja sellaisethan täytyi heti saada. HANS-vöiden olkavyöt ovat hartioiden kohdalla kapeammat kuin yleisemmät perusvöissä, ne istuvat paremmin eivätkä pääse luisumaan hartiaosan päältä pois. Kuulin tilausta tehdessäni että vaikka vyömerkin maailmankuulu perusväri onkin vihreä, sitä saa myös mustana. En osaa sanoa johtuuko päätös enemmän siitä että vihreä ei kuulu lempiväreihini vai siitä että useimmiten tekee mieli tehdä asioita hieman enemmistöä vastaan, mutta joka tapauksessa kotvan kuluttua käsissä oli Takata Race 6 HANS FIA -vyösetti, mustana :)